The 13th Floor Elevators
| The 13th Floor Elevators | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1965–1969 |
| Tyylilaji | psykedeelinen rock, garage rock |
| Kotipaikka | Austin, Texas, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Roky Erickson, laulu, kitara, huuliharppu |
| Entiset jäsenet |
Benny Thurman, basso (1965−1966) |
The 13th Floor Elevators oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka oli toiminnassa 1965−1969.[1] Se perustettiin Austinissa Texasissa vuonna 1965. Yhtyettä pidetään psykedeelisen rockin edelläkävijänä, minkä lisäksi se oli olennainen osa 1960-luvun garage rock -ilmiötä. Yhtyeen laulusolisti Roky Erickson oli rockin mystisimpiä kulttihahmoja.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen varhaiset vuodet (1963−1965)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]13th Floor Elevatorsin tarina alkoi Kerrvillessä Texasissa, missä vuonna 196, kitaristi Stacy Sutherland (s.1946) tapasi rumpali John Ike Waltonin (s.1942) ja basisti Benny Thurmanin (s.1943) ja he perustivat The Lingsmen -yhtyeen. Mukaan liittyi runoilija Tommy Hall (s.1942), joka opiskeli Texasin yliopistossa psykologiaa. Hän oli erityisen kiinnostunut psykedeelisistä huumeista. Hallin johdolla yhtye teki pian jokaisen harjoituksen ja esiintymisen LSD:n vaikutuksen alaisena.[3]
Tommy Hall ryhtyi myös sanoittamaan yhtyeen kappaleita. Hän oli lahjakas sanoittaja muttei laulaja, joten yhtye tarvitsi laulusolistin. Yhtye värväsi laulajaksi Roky Ericksonin (s.1947), joka osoitti erityistä lahjakkuutta säveltäjänä. Pian tämän jälkeen The Lingsmen vaihtoi nimeä ja siitä tuli The 13th Floor Elevators.[3]
Menestyksen vuodet (1966−1968)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]13th Floor Elevatorsin ensimmäinen single ”You’re Gonna Miss Me” (1966) jäi yhtyeen ainoaksi hitiksi. Se menestyi erityisen hyvin paikallisesti ja nousi Teksasissa listan toiseksi. Valtakunnallisella listalla albumi nousi sijalle 55. Myöhemmin kappale julkaistiin uudestaan Nuggets-kokoelma-albumilla.[2]
Singleä seurasi esikoisalbumi The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators (1966), jolla ensisinglen suoraviivaisempi garage rock -tyyli oli saanut lisää psykedeelisiä vaikutteita. Albumia pidetään yleisesti kaikkien aikojen ensimmäisenä psykedeelisenä albumina.[2]
Vaikka LSD ei vielä ollut laitonta yhtyeen jäsenten alkaessa käyttää sitä, heidän tavanomainen marihuanan polttamisensa oli, ja albumin julkaisun aikoihin Erickson, Hall, Sutherland ja Walton jäivät kiinni huumeiden hallussapidosta. Tästä huolimatta Elevators lähti kiertueelle ja jopa esiintyi kahdesti Yhdysvaltojen valtakunnallisessa televisiossa Dick Clarkin juontamassa American Bandstand tv-ohjelmassa.[3][2]
13th Floor Elevatorsia on yleisesti pidetty ensimmäisenä todellisena psykedelia-yhtyeenä. Se oli varmasti edellä useimpia San Franciscon bändejä, jotka toivat psykedeelisen rockin laajemman yleisön tietoisuuteen. 13th Floor Elevators keikkaili ahkerasti San Franciscossa, missä se vaikutti suuresti paikallisiin yhtyeisiin.[2]
Vuonna 1967 ilmestyi yhtyeen toinen albumi Easter Everywhere, minkä jälkeen sisäiset ristiriidat ja huumeiden, erityisesti LSD:n ja kannabiksen, käyttö alkoivat enteillä yhtyeen loppua.[2] Vaikka albumi oli psykedeelinen mestariteos, se ei tuottanut ”You're Gonna Miss Me” -kappaleen kaltaista hittiä. Yhtyeen rumpali John Ike Walton oli tyytymätön yhtyeen raha-asioihin, huumeiden käyttöön ja International Artists -levy-yhtiön toimintaan. Hän päätti erota yhtyeestä. Basisti Thurman seurasi häntä perässä. Danny Galindo liittyi uudeksi basistiksi ja Danny Thomas rumpaliksi.[3] Levy-yhtiö kokosi yhtyeen vanhoista nauhoituksista vuonna 1968 konserttialbumin Live.[2]
Yhtyeen hajoamisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]13th Floor Elevatorsin hajottua kitaristi Stacy Sutherland saattoi valmiiksi yhtyeen viimeisen albumin Bull of the Woods, joka ilmestyi 1969.[2] Yhtyeen kappaleiden pääasiallinen säveltäjä Roky Erickson osallistui albumin äänityksiin vain nimellisesti.[3] Roky Ericksonin elämää alkoi varjostaa vakavat mielenterveyden ongelmat. Hänet tuomittiin vuonna 1969 huumeiden hallussapidosta, mutta hän vältti vankilan menemällä mielisairaalaan. Roky Erickson sairasti skitsofreniaa.[2] Erickson lähetettiin Ruskin vankimielisairaalaan, jossa häntä hoidettiin sähköshokeilla ja vahvoilla psykoaktiivisilla lääkkeillä.[3][2]
Vapauduttuaan sairaalasta Roky aloitti soolouransa, mutta hänen mielenterveysongelmansa varjostivat uraa. 1970-luvun puolivälistä lähtien hän jatkoi levyttämistä epäsäännöllisesti. 13th Floor Elevatorsin entiset jäsenet ovat järjestäneet muutamia reunion-konsertteja vuodesta 1973 aina Rokyn kuolemaan saakka.[2][3]
Yhtyeen soolokitaristi Stacy Sutherland kuoli 24. elokuuta 1978, kun hänen vaimonsa tappoi hänet väkivaltaisen perheriidan aikana.[4][3] Yhtyeen rumpali Danny Thomas soitti myöhemmin rumpuja blueslegenda Sam “Lightnin'” Hopkinsin yhtyeessä. Vuonna 2007 kirjailija Paul Drummond julkaisi yksityiskohtaisen yhtyeen elämäkerran Eye Mind: The Saga of Roky Erickson and the 13th Floor Elevators, The Pioneers of Psychedelic Sound.[3][2]
Roky Erickson kuoli 31. toukokuuta 2019, 71-vuotiaana.
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Roky Erickson − laulu, kitara, huuliharppu
- Tommy Hall − sähköruukku, kitara
- Stacy Sutherland − kitara
- Benny Thurman − basso (1965−1966)
- John Ike Walton − rummut (1965−1967)
- Danny Thomas − rummut (1967−1968)
- Danny Galindo − basso (1967−1968)
- Duke "Earl" Davis − basso (1968)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators (1966)
- Easter Everywhere (1967)
- Live (1968)
- Bull of the Woods (1969)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rumba: Psykedeelisen rockin pioneeri 13th Floor Elevators palaa – Roky Erickson ja kumppanit yhdessä lavalle ensimmäistä kertaa 47 vuoteen rumba.fi. 15.2.2015. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Drummond, Paul: Eye Mind: The Saga of Roky Erickson and The 13th Floor Elevators. Process Media, 2007.
- ↑ a b c d e f g h i Deming, Mark: The 13th Floor Elevators Biography All Music. Viitattu 14.10.2024.
- ↑ Kuper, Ivan Koop: Ivan Koop Kuper Stacy and Bunni, Montrose Love Story theragblog.blogspot.com. 31. maaliskuuta 2011. Viitattu 12. 5. 2024.