Théo van Rysselberghe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Théo van Rysselberghe: Omakuva kankaalle, öljyvärimaalaus kankaalle, vuodelta 1916.
Théo van Rysselberghe: Irma Sèthen muotokuva, vuodelta 1894.
Théo van Rysselberghe: Etoiles de mer, vuodelta 1910.

Théophile van Rysselberghe (1862 - 1926) oli belgialainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan parhaiten postimpressionistisista töistään. Hän maalasi myös pointillistisia töitä, joihin sai vaikutteita Georges Seurat`lta. [1] [2]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkutaival

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Rysselberghe syntyi Gentissä varakkaaseen sukuun, jossa oli useita arkkitehtejä. Hän opiskeli taidetta ensin syntymäkaupungissaan. Hän maalasi kaksi muotokuvaa ja sai hyväksyttyä ne näyttelyyn. Sen jälkeen hän pääsi jatkamaan opintojaan Brysselin kuninkaalliseen taideakatemiaan. Tuolloin hänen inspiraation lähteenään olivat vanhat alankomaalaiset mestarit, kuten Frans Hals. [3] [4]

Taideakatemiassa Rysselberghen opettaja oli Jean-François Portaels. Portaels oli taitava opettaja, joka kannusti oppilaitaan löytämään oman tyylinsä. Hän oli myös kiinnostunut Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä ja maalasi näitä maita käsittäviä aiheita. Myös van Rysselberghe innostui orientalismista. Hän matkusti opiskelukavreineen Marokkoon ja teki sarjan orientalistisia maalauksia. Marokko toi hänen töihinsä vapautuneemman siveltimen käytön, kirkkaat värit ja eksoottiset, auringossa kylpevät näkymät. [1] [3]

Marokossa van Rysselberghe vietti kokonaisen vuoden. Hän vieraili myös Konstantinopolissa ja kierteli Eurooppaa. Kotimaassaan häntä viehätti rantalomakaupunki Knokke. Tässä vaiheessa uraa hän oli viehättynyt yhdysvaltalaisen James McNeill Whistlerin taiteesta.Hän myös ystävystyi Euroopassa oleskelleiden taiteilijoiden, kuten William Merritt Chasen ja John Singer Sargentin kanssa. [1] [3]

Kypsä vaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1883 van Rysselberghe oli mukana muodostamassa belgialaisten avantgardetaiteilijoiden ryhmää. Ryhmä asettui vastustamaan perinteistä akateemista taidetta ja oli kiinnostunut etupäässä impressionismista ja symbolismista. Ryhmään kuului yksitoista taiteilijaa. Ryhmä piti näyttelyn vuosittain, yleensä tammikuussta tai maaliskuussa. [5] [6] [7]

Van Rysselberghe oli ryhmässä aktiivinen. Hän rekrytoi uusia jäseniä ja organisoi näyttelyitä. Näyttelyihin kutsuttiin mukaan myös ulkomaalaisia taiteilijoita. Ulkomaalaisista taiteilijoista mainittakoon Auguste Renoir, Christian Krohg ja Odilion Redon. [7]

Uran käännekohdaksi muodostui käynti impressionistien näyttelyssä Pariisissa vuonna 1886. Hän oli jo löytänyt Seurat`n taiteen ja ryhtyi tekemään impressionistisia kokeiluja, mutta nyt tyylinmuutos varmistui. Hänen värien käyttönsä vapautui. [2] [5]

Avioliiton Van Rysselberghe solmi vuonna 1889 Marie Monnomin kanssa. Liitosta syntyi yksi tytär, Elizabeth van Rysselberge, joka toimi kääntäjänä ja sai tunnettuvuutta brittirunoilija Rupert Brooken rakastajattarena. [8]

Uuden tyylin merkkiteoksia on viulisti Irma Sèthen muotokuva. Teos valmistui vuonna 1894. Van Rysselberghe toteutti sen pointillistisena maalauksena. Viulistin puku loistaa tuhansina pisteinä ja valon vaihtelu luo plastisen vaikutelman. Sommittelun keskiössä on viulisti, mutta hän ei ole teoksessa yksin, viereisessä huoneessa on toinen, tunnistamaton nainen, joka luo teokseen jännitettä. Maalaus sai innostuneen vastaanoton. Se oli sekä Pariisin että Wienin näyttelyiden suosikki.[5]

Vähitellen van Rysselberghe menetti kiinnostuksensa pointillismiin. Osasyynä tähän oli katkera riita Paul Signac´n kanssa. Riita koski pointillismin periaatteita. Van Rysselberghe oli sitä mieltä, että kohteen luonteen tavoittamiseksi on luovuttava tiukoista periaatteista. Hän ryhtyikin maalaamaan impressionistisia töitä. Vuoden 1910 jälkeen hän ei enää tehnyt pointillistisia töitä. Tömän jälkeen hän vähin erin alkoi vieraantua Brysselin taidepiireireistä. [2] [9]

Uran loppuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren rannalla vietetyt kesät antoivat merkittäviä vaikutteita Van Ryseelberghen töihin. Häntä alkoi kiehtoa entistä enemmän valon ja värin kuvaaminen sekä alastomat naishahmot. Vuonna 1895 hän teki maalauksen "l'Heure embrasée (Provence)", jossa on naisia kylpemässä Välimeren vesissä. Maalaus on monumentaalisen kokoinen. Se on Van Rysselberghen vastine Signacin maalauksille. Toisin kuin näyttelyluettolo väittää, teosta ei lähetetty Brysselin eikä Weimarin näyttelyihin. Maalaus johti kuitenkin merkittäviin tilaustöihin, kuten Hotel Sovayn seinämaalauksiin. [5]

Vuoden 1907 kesän van Rysselberghe vietti Jerseyn saarella, missä maalasi merimaisemia, kukkia ja muotokuvia. Muotokuvamallina oli muun muassa kirjailija André Gide perheineen. Vuotta myöhemmin van Rysselberghe palasi saarelle oman perheensä kanssa. Hänen vaimostaan tuli Giden muusa sekä uskottu. [10] [4]

Vuoden 1910 jälkeen van Rysselberghen tyyli muuttui jälleen. Siveltimen vedot muuttuivat pidemmiksi, paletti elävemmäksi, kuviin tuli valon ja lämmön illuusio ja hänen tyylinsä muistuttaa fauvismia. Lisäksi hän kiinnostui kuvanveistosta. Vuonna 1911 Van Rysselberghe muutti perheineen Välimeren rannalle Etelä-Ranskaan. Hänen siellä maalaamat alastomat naishahmot suorastaan hehkuvat väreistä ja auringosta. [2] [9] [4]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Théo_van_Rysselberghe&oldid=22903997”