Tekijänoikeuslainsäädännön historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tekijänoikeuslainsäädännön historiassa eri oikeuksien alkuperät voidaan jäljittää muinaiseen antiikin Kreikan kulttuuriin, juutalaiseen Talmudin lakiin ja antiikin Rooman lakiin.[1] Ensimmäisenä kirjattuna tekijänoikeuspäätöksenä tunnetaan kuningas Diarmait Mac Cerbhaillin antama päätös Irlannista noin vuodelta 555–561 liittyen The Cathach-psalmikokoelmaan ja sen kopioihin: To every cow belongs her calf, therefore to every book belongs its copy.[2] Päätöksen pohjalta on kerrottu käydyn taistelu Battle of the Book, joka vaati 3 000 uhria ja olisi siten ollut ensimmäinen tekijänoikeuskiista[3]. Tarinan todenperäisyys on kyseenalaistettu; se esitettiin ensimmäisen kerran vasta tuhat vuotta oletettujen tapahtumien jälkeen[4].

Kirjapainotaidon 1400-luvulla alkaneen käyttöönoton seurauksena syntyi kirjojen, runojen, nuottien ja piirrosten massatuotanto aiheuttaen tekijöiden suojan tarpeen.[5] Kirjojen painajille myönnetyt etuoikeudet ja monopolit olivat ensimmäiset tekijänoikeuksien määrittelyn ensimmäisiä muotoja. Ensimmäinen lailla säädetty oikeus säädettiin kuningatar Annan hallintoaikana Ison-Britannian kuningaskunnassa vuonna 1710, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta olivat solmineet unionisopimuksen juuri vuonna 1707.[6] Aluksi tekijänoikeudet koskivat vain alkuperäisistä kirjoista tehtyjä kopioita, mutta ne laajenivat ajan myötä kattamaan myös käännökset ja johdannaisteokset.

Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Taidemaalari, oikeustieteen tutkinnon suorittanut Adolf von Becker esitti ensimmäisenä Suomessa vuoden 1877–1878 valtiopäivillä ehdotuksen tekijänoikeus- ja omistuslaista.[7]

Tätä aikaisemmin tekijän oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä oli säädetty

  • vuonna 1752 määräyksessä kirjapainoista (Kongl. Maj:ts Nådige Förordning Och Reglemente För Boktryckerierne i Riket, 12.10.1752)[8]
  • vuonna 1766 painovapauslaissa (Kongl. Maj:ts Nådige Förordning, Angående Skrif- och Tryck-friheten, 2.12.1766)[9], jonka sai aikaan kokkolalainen valistusfilosofi ja valtiopäivämies Anders Chydenius. Laki kumottiin vuonna 1772.
  • vuoden 1829 sensuuriasetuksessa (Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Förordning angående Censuren och Bokhandeln i Storfurstendömet Finland, 14.10.1829)
  • vuoden 1865 painovapausasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painowapaudesta Suomessa ja sen täyttämisen ehdoista, 18.7.1865/27)
  • vuoden 1867 hallinnollisessa painoasetuksessa (Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus painotoimen-asioista Suomenmaassa, 31.5.1867/15).

Ensimmäinen yksityiskohtainen tekijänoikeuslaki Suomessa on 15. maaliskuuta 1880 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisin (AsK 8/1880). Seuraavaksi – pitkällisen lainvalmistelun tuloksena – säädettiin vuonna 1927 laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin (3.6.1927/174). Samalla säädettiin myös laki oikeudesta valokuviin (3.6.1927/175). Nämä lait olivat voimassa vuoteen 1961 saakka, jolloin säädettiin nykyinen laki tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin (8.7.1961/404), jonka nimike muutettiin vuonna 1984 tekijänoikeuslaiksi.[10] Myös valokuvaajan oikeuksia koskeva laki uudistettiin vuonna 1961, jolloin astui voimaan laki oikeudesta valokuvaan (8.7.1961/405).[11] Valokuvalaki oli voimassa vuosina 1961–1995. Laki kumottiin 1.5.1995, jolloin sen kaikki säännökset oli siirretty tekijänoikeuslakiin.

Tekijänoikeuksien sääntely nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin tekijänoikeudet koskevat kirjailijoiden lisäksi muun muassa karttojen, draaman, taidemaalausten, valokuvien, äänitallenteiden, elokuvien ja tietokoneohjelmien tekijöitä.

Kansallisia tekijänoikeuslakeja säätelevät alueelliset sopimukset, kansainväliset sopimukset, WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) ja muun muassa Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn[12] hallinnoimat yleissopimukset[13], kuten Bernin sopimus, joka solmittiin ensimmäisen kerran vuonna 1886 ja johon Suomi liittyi vuonna 1928. Suomi ratifioi vasta vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen niin sanotun Pariisin sopimuskirjan.[14] Esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö kytkeytyy kiinteästi Euroopan unionin vastaavaan. Tekijänoikeutta koskevia direktiivejä on annettu yhdeksän (2015 mennessä).[15]

  1. International Book Publishing: An Encyclopedia sivu 187: Google. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  2. The Cathach / The Psalter of St Columba RIA. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  3. The story of St. Columba: A modern copyright battle in sixth century Ireland opensource.com. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  4. https://www.jstor.org/stable/25509109
  5. Historia: kilpajuoksua teknisen kehityksen kanssa Kulttuuriuutiset.net. Luovan työn tekijät ja yrittäjät. Arkistoitu 12.10.2014. Viitattu 7.10.2014.
  6. Karl-Erik Tallmo: The Statute of Anne, 1710 The History of Copyright. Viitattu 7.10.2014. (englanniksi)
  7. Curriculum vitae Suomen kuvataiteilijat verkkomatrikkeli. Suomen taiteilijaseura. Viitattu 7.6.2011.
  8. Kongl. Maj:ts Nådige Förordning Och REGLEMENTE För Boktryckerierne i Riket The History of Copyright. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  9. Kongl. Maj:ts Nådige Förordning, Angående Skrif- och Tryck-friheten The History of Copyright. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  10. Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, s. 5–18. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-31110-3
  11. Suomen laki 1983, I osa. (Si 91) Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1983. ISBN 951-640-175-9
  12. Copyright WIPO. Viitattu 19.12.2015.
  13. Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 19.12.2015.
  14. Asetus 81/1986: Asetus Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
  15. EU-yhteistyö tekijänoikeusasioissa ja yhteisölainsäädäntö Tekijänoikeus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 20.12.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]