Tehtaanpuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee puistoa Helsingissä. Forssan Tehtaanpuistosta, nykyisestä Yhtiönpuistosta on oma artikkeli.
Näkymä Tehtaanpuiston kentän yli, taustalla Mikael Agricolan kirkko.

Tehtaanpuisto (ruots. Fabriksparken), jota usein kutsutaan myös Sepän­puistoksi, on puisto Helsingin Puna­vuoren etelä­laidalla, Mikael Agricolan kirkon ympärillä. Sitä rajoittavat etelässä Tehtaan­katu, idässä Laivurinkatu ja luoteessa Sepänkatu. Kirkon tontti lähes jakaa puiston kahtia, mutta sen kohdalla Sepänkadun varressa oleva kapea puisto­vyöhyke yhdistää sen osat toisiinsa.

Puiston itäosassa on jalkapallokenttä, jota talvisin käytetään myös luisteluratana. Sen länsi­puolella kirkon vieressä lasten leikkipuisto. Näiden välitse johtaa puu­rivien reunustama jalankulkutie Laivurin- ja Tehtaan­katujen risteyksestä Sepän­kadulle lähelle Albertin­kadun etelä­päätä.

Nykyisen Tehtaan­puiston alueella oli 1800-luvun alkupuolella senaattori ja vapaaherra Otto Wilhelm Klinkowströmin puutarha kasvihuoneineen. Se oli myös yleisölle avoinna ja kesä­iltoina suosittu kävelypaikka.[1].

Vuonna 1834 puu­tarhan alue luovutettiin Suomen kaartin käyttöön pää­asiassa ampumarata-alueeksi vuoteen 1883 saakka.[1] Ampuma­radan ohella alueella oli kuitenkin edelleen myös vihannes­istutuksia, ja sitä nimitettiinkin pitkään Kaartin puutarhaksi.[2] Koska laajalla alueella ampumaradan lähistölläkin oli vaarallista liikkua ja luodit lensivät toisinaan merelle saakka, sen lakkauttamisesta syntyi kaupungin ja kaartin välille pitkäaikainen kiista.[1]. Joulukuussa 1866 alueella sijainnut ruutivarasto räjähti, minkä seurauksena monet lähistöllä sijainneet talot vaurioituivat asuin­kelvottomiksi ja muuallakin kaupungissa monet ikkunat särkyivät.[2] Tapaus vauhditti ampuma­radan siirtoa, ja vuonna 1869 se poistettiinkin alueelta.[2]

Kaartin poistuttua alue siirtyi kaupungin hallintaan. Osaa siitä käytettiin myöhemmin kansakoululaisten viljelys­palstoina, mutta muutoin se oli vahvistetusta asema­kaavasta huolimatta pitkään hoitamatonta varasto­aluetta. Kasvi­huoneet purettiin 1910-luvulla, mutta niiden kivijalat säilyivät 1930-luvulle saakka.[1]

Vuonna 1875 vahvistetun asemakaavan mukaan alueelle olisi tullut huomattavasti nykyistä laajempi puisto, joka olisi ulottunut pohjoisessa Pursi­miehen­kadulle saakka. Puistosta olisi johtanut leveä puistokatu, Röddälds­esplanaden (Punanotkon esplanadi) pohjoiseen nykyisen Koulu­puistikon kautta Erottajalle sekä myös etelään meren rantaan.[3][4]. Vuonna 1887 asema­kaavaa kuitenkin muutettiin, ja puistoalue pieneni nykyiselleen.[3] Samana vuonna puisto sai ruotsin­kielisen nimen Fabriksparken, jonka suomenkielinen käännös vahvistettiin viralliseksi vuonna 1928. Puiston samoin kuin sen ohi kulkevan Tehtaankadun nimi johtuvat sen eteläpuolelle 1800-luvun lopulla suunnitellusta tehdasalueesta[3]

Vuonna 1920 Suomen ensimmäisten messujen aikana alueella toimi tivoli.[1]

Mikael Agricolan kirkko valmistui alueelle vuonna 1935.[1]

Puistoalue kuului Eiran kaupungin­osaan vuoteen 1977 saakka, jolloin asema­kaavan muutoksella Eiran ja Punavuoren raja siirrettiin Sepän­kadulta Tehtaan­kadulle.[1][5]

  1. a b c d e f g Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 344-345. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7
  2. a b c Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, Vanhojen kuvien kertomaa, s. 180, 188. Otava, 1962.
  3. a b c Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24, s. 44-45, 140. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  4. Puhvelista Punatulkkuun, kartta sivulla 355
  5. Asemakaavan muutos vuodelta 1977 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.12.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]