Teemasivu:Uskonnot/Artikkelipoiminta 22
Paavius keskiajalla käsittää paaviuden historian karkeasti 600-luvulta eli Gregorius I:n ajalta noin 1400-luvulle suureen skismaan. Keskiajan paaviuden aikana tapahtui useita paaviuden historian kannalta erittäin tärkeitä tapahtumia, muun muassa paavin hengellisen ja maallisen vallan suuri kehittyminen kristillisessä Euroopassa ja Kirkkovaltion perustaminen.
Keskiajan paaviuden ajalla tapahtui myös Rooman valtakunnan valtiokirkon jakautuminen itäisistä paikalliskirkoista koostuvaan ortodoksiseen ja pääosin läntisistä paikalliskirkoista koostuvaan katoliseen kirkkoon. Samoin aikakaudelle sijoittuu paaviuden maallisen vallan huippukausi, jolloin paavia voitiin käytännössä pitää Euroopan mahtavimpana johtajana. Mikäli Gregorius I:n katsotaan olleen ensimmäinen keskiajalla hallinnut paavi ja suuren skisman lopettaneen Martinus V:n viimeinen, hallitsi keskiajalla 143 paavia. Merkittävimpiä paaveja olivat mm. Gregorius I, Nikolaus I, Gregorius VII ja Innocentius III.