Teemasivu:Uskonnot/Artikkelipoiminta 14
Lestadiolaisuus on konservatiivinen, pietistis- ja herrnhutilaisvaikutteinen 1800-luvun puolivälissä syntynyt luterilaisuuden herätysliike, jonka eri suuntauksilla on kannattajia pääasiassa Suomessa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa. Lestadiolaisuus on Pohjoismaiden suurin kirkollinen herätysliike. Se toimii Pohjoismaissa evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Se on myös laajimmalle levinnyt Pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike.
Liike on opillisten erimielisyyksien takia jakaantunut noin 19 osaan, joista nykyisin toimii noin 15; Suomessa niistä on toiminut noin 10. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitenkin vain kolme: vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus ja rauhansanalaisuus. Näihin kuuluu noin 90 prosenttia lestadiolaisista. Yhteensä lestadiolaisia on maailmanlaajuisesti eri arvioiden mukaan noin 177 000–212 000. Yhteistä eri suuntien opetukselle on parannuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneiden uskovien ja ei-uskovien välillä sekä opetus siitä, että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla uskovilla.