Teemasivu:Kirjallisuus/Artikkelipoiminta
Bilbon viimeinen laulu (engl. Bilbo's Last Song) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama runo, joka on julkaistu pienenä Pauline Baynesin kuvittamana kirjana. Sen on suomentanut Jukka Virtanen. Runo kertoo Bilbo Reppulin näkökulmasta hänen lähdöstään elämänsä lopulla Keski-Maasta.
Tolkien-asiantuntijat Wayne G. Hammond ja Christina Scull ovat verranneet runoa sisällöltään ja tunnelmaltaan Alfred Tennysonin runoon ”Crossing the Bar” (1889), joka käsittelee merta kuoleman metaforana.
Merkittävien filosofien elämät ja opit (m.kreik. Βίοι καὶ γνῶμαι τῶν ἐν φιλοσοφίᾳ εὐδοκιμησάντων, Bioi kai gnōmai tōn en filosofia eudokimēsantōn) on Diogenes Laertioksen kokoama antiikin kreikkalaisten filosofien elämäkertateos.
Diogeneen teos pyrkii nimensä mukaisesti esittämään filosofien elämät ja opetukset. Elämäkertoja on yli 80 filosofista. Teos on merkittävä, koska se kuuluu harvojen antiikin ajalta säilyneiden suhteellisen kokonaisten filosofian historiaa käsittelevien teosten joukkoon, ja sen osana on säilynyt merkittäviä muutoin kadonneita katkelmia useilta filosofeilta.
Urantia-kirja on uskonnollis-kosmologinen teos, joka kirjoitettiin noin vuosina 1924–1935 ja julkaistiin 1955. Se muodostaa opillisen perustan Urantia-liikkeelle, joka luetaan uusien uskonnollisten liikkeiden joukkoon. Liike uskoo, että kirja on taivaallisten olentojen maapallon, Urantian, ihmisille antama ilmoitus.
Urantia-kirjan englanninkielistä painosta on myyty tai levitetty maailmanlaajuisesti noin puoli miljoonaa kappaletta. Kansallisia Urantia-yhdistyksiä on noin 1200, joista yli puolet Yhdysvaltain ulkopuolella.
Tulenkantajat oli 1920-luvulla Suomessa vaikuttanut kirjailijaryhmittymä, joka on nimetty Nuoren Voiman Liiton julkaiseman Tulenkantajat-albumin mukaan. Tulenkantajiin tiiviisti kuuluvia kirjoittajia olivat muun muassa Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen.
Kirjailijoiden lisäksi ryhmään kuului muun muassa muusikkoja ja kuvataiteilijoita. Ryhmä julkaisi myös omaa lehteä, jonka päätoimittajana toimi Erkki Vala.
Suomalainen lastenkirjallisuus on suomeksi kirjoitettua, lapsille suunnattua kirjallisuutta. Yleensä lastenkirjallisuudeksi kutsutaan kirjallisuutta, joka on tarkoitettu suurin piirtein alle yhdeksänvuotiaille lapsille. Ikäraja on vain suuntaa-antava, mutta yleisesti sitä vanhemmat alkavat kuulua jo nuortenkirjallisuuden kohderyhmään.
Suomalaisen lastenkirjallisuuden katsotaan alkaneen Mikael Agricolan Abckiriasta vuodelta 1543, ja juuri pitkään jatkunut uskonnollisuuden ja kasvattavuuden vaatimus sekä hidas eriytyminen aikuisten kirjallisuudesta ovatkin olleet sille tyypillisiä piirteitä. Vasta 1840-luvulla suomen kielen ja lapsen aseman vahvistuessa syntyivät varsinaiset edellytykset kansalliselle lastenkirjallisuudelle. Nykyisessä lastenkirjallisuudessa on otettu huomioon eri ikäkausien henkiset tarpeet, mikä näkyy ensikirjoissa ja lasten kuvakirjoissa