Teemasivu:Fysiikka
Fysiikan teemasivu
Fysiikka (kreikan sanasta φύσις, physis eli luonto) on tiede, joka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti. Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tästä johtuen fysiikkaa voidaan pitää perustavan laatuisena tieteenä, johon mm. kemian, maatieteiden, biologian ja ihmistieteiden 'ydintietämys' pohjautuu. Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi.
Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.
Aihealueet
- Pääartikkeli: Luettelo keskeisistä fysiikan aiheista
- Katso myös: Kaikki fysiikan luokat ja Luettelo fysiikan osa-alueista
Välineet
Matematiikka | Luonnonvakiot | Suure | Yksikkö | Luonnontieteellinen menetelmä | Tekniikka
Peruskäsitteet
Hiukkasfysiikan standardimalli: Sähkömagneettinen vuorovaikutus | Vahva vuorovaikutus | Heikko vuorovaikutus | Alkeishiukkanen/Alkeishiukkaset
Artikkelipoiminta
Alkuräjähdys on nykytietämyksen mukaan tunnetun maailmankaikkeuden syntytapahtuma. Sillä on kosmologiassa vakiintuneen teorian asema. Alkuräjähdysteorian mukaan kaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,7 miljardia vuotta (13,7 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti.
Havaintoihin perustuva tutkimustieto tukee alkuräjähdysteoriaa. Galaksien on havaittu etääntyvän Maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat nk. Hubblen lain mukaisesti. Yhdistettynä oletukseen, jonka mukaan missä tahansa päin kaikkeutta sijaitsevat havainnoijat havaitsisivat samoin, voidaan päätellä itse avaruuden laajenevan. Seuraamalla laajenemista ajassa taaksepäin päädytään äärimmäisen tiheään ja kuumaan tilaan. Tämä kuuma alkutila on koko teorian pääpremissi.
Artikkelitoiveet
Kipinäkammio – Etäisyyden määritys kosmologiassa – Arthur Stanley Eddington – Aeromekaniikka – Newtonilainen fluidi – Lineaarioperaattori (lisää)
Voit myös laajentaa lyhyitä artikkeleita tai osallistua fysiikan wikiprojektiin.
Tiesitkö, että...
- ...Isaac Newton, yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista fyysikoista, harrasti 30 vuotta alkemiaa ja kirjoitti alasta noin miljoona sanaa, mikä vastaa 4000-5000 sivua konekirjoitettua tekstiä?
- ...hienorakennevakio ei ehkä sittenkään ole pysynyt yhtä suurena koko maailmankaikkeuden historian aikana?
- ...italialainen Olinto De Pretto laski 16. kesäkuuta 1903 massan ja energian väliseksi kaavaksi E=mc²? Vuotta myöhemmin Friedrich Hasenöhrl esitti kaavaksi E=(3/4)mc². Ebenezer Cunningham osoitti hänen tehneen laskuvirheen vuonna 1914, ja oikea lopputulos oli E=mc². Vasta vuonna 1905 Albert Einstein johti kaavan oikealla tavalla.
- ...laseria voidaan käyttää kahden isotoopin erottamiseen?
Ajankohtaista
- Hiukkasfysiikan standardimalliin kuuluva Higgsin hiukkanen todennäköisesti löytyi CERNin LHC-kiihdyttimellä suoritetuissa kokeissa (2013)
Tässä kuussa tapahtunutta
Kuvapoiminta
Hubble Ultra Deep Field (lyh. HUDF) on galaksienvälisestä avaruutta esittävä kuva, joka otettiin avaruusteleskooppi Hubblella 3. syyskuuta 2003 ja 16. tammikuuta 2004 välisenä aikana.
Kuvan himmeimmät kohteet ovat kaukaisia galakseja, joista tuleva säteily on punasiirtynyt voimakkaasti ja siksi ne näkyvät syvän punaisina. Suurin kuvasta mitattu galaksin punasiirtymä on 5,8. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kuvassa näkyy avaruutta noin 13 miljardin valovuoden matkalta. Se on syvin avaruudesta näkyvän valon aallonpituudella otettu kuva.
Kuva on otettu Sulatusuunin tähdistön alueelta kohdasta, jossa ei ole juurikaan Linnunradan tähtiä ja siten hyvä näkyvyys galaksienväliseen avaruuteen. Kuvan epookin 2000,0 mukainen rektaskensio on 3h 32m 40,0s ja deklinaatio −27° 47' 29". Kuvan sivun pituus vastaa 1/10 Kuun säteestä ja siinä näkyvän taivaan alueen pinta-ala on 11,5 neliökaariminuuttia. Hubble Ultra Deep Field on muodostettu kahdella Hubble-teleskoopin kameralla (ACS ja NICMOS) otetuista yhteensä 800 erillisestä valotuksesta, joiden saamiseksi kuvassa näkyvää taivaan aluetta valotettiin yhteensä 15,8 vuorokautta. Kuvan ottamisen aikana avaruusteleskooppi ehti kiertää Maan 412 kertaa.