Tämä on lupaava artikkeli.

Teppo Mäkynen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Teddy Rok)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Teppo Mäkynen
Teppo Mäkynen
Teppo Mäkynen
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1974 (ikä 50)
Turku
Muusikko
Taiteilijanimi DJ Zäppä, Teddy Rok
Aktiivisena 1995–
Tyylilajit jazz, funk
Soittimet rummut
Yhtyeet mm. Teddy Rok Seven,
The Five Corners Quintet,
The Stance Brothers
Levy-yhtiöt Texicalli Records, Ricky-Tick Records

Teppo Mäkynen (s. 9. lokakuuta 1974 Turku[1]) on suomalainen jazzrumpali, DJ, säveltäjä ja tuottaja.[2] DJ:nä hän on toiminut ensin taiteilijanimellä DJ Zäppä ja myöhemmin nimellä Teddy Rok.[3] Mäkynen on tehnyt kaksi soololevyä: toisen Teddy Rok Seven -yhtyeensä kanssa ja toisen kuvitteellisen The Stance Brothers -yhtyeen nimissä. Lisäksi hän soittaa muun muassa The Five Corners Quintet -yhtyeessä ja toimii yhtyeen keikkakokoonpanon johtajana. Mäkynen on palkittu muun muassa Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnolla[4].

Opinnot ja alkuaikojen yhtyeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkynen syntyi Turussa mutta perhe muutti Saloon pojan ollessa yksivuotias [5] Mäkynen aloitti musiikkiopintonsa 11-vuotiaana Salon musiikkikoulussa. Omien sanojensa mukaan hän valitsi rummut instrumentikseen sattumalta.[6] Hän jatkoi opintojaan Kaustisen musiikkilukiossa,[7] ja opiskeli myös Kokkolan konservatorion jazzlinjalla opettajanaan rumpali Markus Ketola.[8][2] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Mäkynen opiskeli vuoden Oriveden opiston musiikkilinjalla. Vuonna 1994 hän pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle, jossa häntä opettivat muun muassa Jukkis Uotila, Sonny Heinilä ja Anders Jormin.[3] Hän jätti linjan kuitenkin kesken. Hän on myöhemmin opettanut Sibelius-Akatemiassa rumpujen soittoa ja rytmiikkaa.[6]

Sibelius-Akatemiassa Mäkynen soitti useissa yhtyeissä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebonessa, jonka esikoisalbumilla on myös hänen ensimmäinen levytetty sävellyksensä. 90-luvun puolivälissä hän soitti myös Ape Anttilan Quartet Coyotessa, Manuel Dunkelin kvartetissa ja Pessi Levannon Burn!-yhtyeessä.[3] Kesällä 1996 Mäkynen liittyi Jukka Perkon ja Severi Pyysalon The Poppoo -yhtyeeseen yhdessä basisti Ville Huolmanin kanssa.[9] Nelikko on julkaissut albumin Varia vuonna 1998.[10]

Vuonna 1998 Mäkynen perusti kitaristi Jarmo Saaren kanssa yhtyeen nimeltä Reuna. Mäkynen toimi yhtyeessä sekä rumpalina että DJ:nä. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi vielä ääni-insinööri Teemu Korpipää. Elektronista musiikkia soittava yhtye on julkaissut albumin Smelly vuonna 2003.[3]

Vuosituhannen vaihteessa Mäkynen päätti lähteä monesta yhtyeestä, koska useat kokoonpanot työllistivät häntä liikaa ja koska hän oli kiinnostunut elektronisesta musiikista. Hän jäi vain muutamaan yhtyeeseen, kuten Perkon Hurmio-orkesteriin ja Dunkelin kvartettiin.[3]

Teddy Rok Seven

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Mäkynen alkoi säveltää kappaleita soololevyään varten. Vaikka hän käytti materiaalina esimerkiksi rap-projekteihin tekemiään taustoja, halusi hän tehdä ennen kaikkea instrumentaalisen jazzlevyn. Hän keräsi levyä varten itselleen tuttuja muusikoita Teddy Rok Seveniksi nimettyyn yhtyeeseen.[11] Jupiter Records julkaisi Teddy Rok Sevenin Universal four -albumin Suomessa tammikuussa 2004 ja englantilainen Whatmusic myöhemmin maailmanlaajuisesti.[12] Viimeisen kerran yhtye esiintyi Pori Jazz -festivaaleilla vuonna 2006.[3] Mäkynen paitsi sävelsi ja sovitti albumin kappaleet myös tuotti albumin ja soitti sillä useita instrumentteja.[13] Albumi voitti vuoden 2004 Jazz-Emman ja oli ehdolla saman vuoden Teosto-palkinnon saajaksi.[12]

Teddy Rok Seven oli alun perin tarkoitettu vain studioprojektiksi, mutta Mäkynen kokosi myös keikkakokoonpanon,[3] joka esiintyi ensimmäisen kerran Viapori Jazz -festivaaleilla vuonna 2003. Yhtye esiintyi paitsi Suomessa, muun muassa Jazzliiton kiertueella, myös Virossa ja Ruotsissa.[12]

DJ Teddy Rok esiintyy Somethin' Else meets Wahoo! -tapahtumassa Jyväskylä Summer Jazz -festivaaleilla vuonna 2007.

Nuspirit Helsinki ja The Five Corners Quintet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkynen oli mukana Nuspirit Helsingin vuonna 2000 julkaistulla vinyyli-EP:llä Montana Roha Jazz EP. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Nuspirit Helsinki ilmestyi yhdysvaltalaisella Guidance-levymerkillä toukokuussa 2002, ja vuonna 2003 yhtye keikkaili ahkerasti Euroopassa.[3]

Vuonna 2003 Nuspirit Helsingin Tuomas Kallio ja Antti Eerikäinen perustivat The Five Corners Quintetin, jonka oli tarkoitus olla jazzia ja klubimusiikkia yhdistelevä studioprojekti. Julkaistujen singlejen menestyksen myötä yhtyeen albumilla päätettiin rumpu- ja bassokomppien sijaan käyttää oikeita muusikoita, ja Mäkynen pääsi mukaan yhtyeen vuonna 2005 julkaistulle pitkäsoitolle Chasin' the Jazz Gone By. Yhtyeelle koottiin myös keikkakokoonpano, jossa Mäkynen päätyi vähitellen yhtyeenjohtajan rooliin. Vuonna 2006 yhtye teki lähes 60 keikkaa Euroopassa ja pienen kiertueen Japanissa.[3][14]

The Stance Brothers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkysen toinen sooloprojekti syntyi syksyllä 2005, kun Teddy Rok Seven oli vielä koossa. Mäkynen kiinnostui funk-musiikista ja alkoi äänittää yksin kappaleitaan neliraitanauhurilla, vastapainona yhtyeessä soittamiselle ja keikkailulle. Hän kehitti 1960–70-lukujen vaihteeseen sijoittuvan kuvitteellisen ”autotallibändin”, The Stance Brothersin, jonka jäsenet ovat 15–19-vuotiaita. Yhtyeeseen kuuluvat vibrafonia ja koskettimia soittava Isiah Stance, tämän veli, bassoa ja kitaraa soittava Dwayne Stance sekä rumpali ja lyömäsoittaja Byron Breaks.[2]

Ricky-Tick Records julkaisi The Stance Brothersin esikoisalbumin Kind Soul Suomessa syyskuussa 2007.[3] Albumi on julkaistu myös Japanissa ja Euroopassa. Mäkynen tuotti ja äänitti albumin itse ja soitti sillä kaikki instrumentit. Kind Soulin kaikki kappaleet ovat Mäkysen sävellyksiä lukuun ottamatta yhtä lainakappaletta, George Duken ”Capricornia”. Albumin kappaleessa ”Roll Call” luetellaan 1970-luvulla vaikuttaneiden rumpalien nimiä kunnianosoituksena aikakauden musiikille.[2]

Mäkynen oli suunnitellut The Stance Brothersista pelkkää studioprojektia, mutta keikkakyselyjen myötä hän kokosi projektille keväällä 2007 myös keikkakokoonpanon. Hän suunnitteli aluksi soittavansa itse vibrafonia, mutta jätti soittimen lopulta pois. Kokoonpanossa soittavat Mäkysen lisäksi kitaristi Didier Selin, urkuri Mikko Helevä ja Mäkysen veli, basisti Esa Mäkynen. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Flow-festivaaleilla elokuussa 2007.[2]

Mäkysen ja laulaja Johanna Förstin yhteinen albumi Jo Stance julkaistiin lokakuussa 2010. Albumin julkaisi Ricky-Tick Records, ja se on julkaistu sekä CD:nä että LP:nä. Albumilta julkaistiin single ”Hey Girl” kesäkuussa 2010.[15]

Muut yhtyeet ja toimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkynen on ollut mukana The Five Corners Quintetin jäsenten trumpetisti Jukka Eskolan ja saksofonisti Timo Lassyn soololevyillä rumpalina ja tuottajana. Eskolan vuonna 2005 julkaistulle albumille Jukka Eskola Mäkynen myös sävelsi. Lisäksi Mäkynen soittaa rivimuusikkona rumpuja Jukka Perkon Viisikko-yhtyeessä, Platypus Ensemblessä ja The Bronsonissa.[3]

Jo mainittujen kokoonpanojen lisäksi Mäkynen on soittanut muun muassa Kalle Aholan yhtyeessä,[16] yhdessä UMO Jazz Orchestran kanssa sekä Hectorin ja Karita Mattilan levyillä.[6] DJ:nä Mäkynen on puolestaan esiintynyt muun muassa Don Johnson Big Bandin albumilla Breaking Daylight,[17] Ultra Bran albumilla Vesireittejä[18] sekä So so -yhtyeen albumilla Smooth.[19]

Mäkynen, tuottaja-muusikko Tuomas Kallio ja toimittaja-tuottaja Markus Partanen korvasivat vuonna 2010 Pori Jazz -festivaalin taiteellisen johtajan Jyrki Kankaan. Mäkynen vastasi festivaalin kotimaisesta jazzsisällöstä.[20][21] Hän jäi pois tehtävästä vuoden 2011 festivaalin jälkeen.[22]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkynen on valittu Finland Festivalsin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2000[6] sekä Pori Jazzin Vuoden taiteilijaksi 2006.[23] Hänet on valittu kuusi kertaa parhaaksi rumpaliksi Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä,[12] ja marraskuussa 2007 hänet palkittiin Jazzliiton Yrjö-palkinnolla.[24]

Valikoitu diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alanko Tero, Silas Petri: Neljäs sukupolvi - Suomalainen rock nyt. Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31764-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Teppo Mäkynen – Levysoittimet (Archive.org-tallenne) Don Johnson Big Band. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 20.9.2010.
  2. ↑ a b c d e Isblom, Leena: Teppo Mäkynen – Yrjö-palkinto on suuri kunnia. Jazzrytmit, 2008, 15. vsk, nro 1, s. 14–15. Jazzaimaa ry.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Toim. Markus Partanen: ”Teppo "Teddy Rok" Mäkynen”, Rytmihäiriöitä – uuden Suomi-jazzin nousu, s. 179–183. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0001-8
  4. ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  5. ↑ Alanko Tero, Silas Petri, Neljäs sukupolvi - Suomalainen rock nyt, Johnny Kniga, 2006, sivut 145-154
  6. ↑ a b c d Teppo Mäkynen FF:n ensi vuoden nuori taiteilija 5.11.1999. Turun Sanomat. Viitattu 20.9.2010.
  7. ↑ Tanninen, Juha: Teppo Mäkynen. Viidakkorumpu, 2000, nro 1. Darfy ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.9.2010.
  8. ↑ The Bronsons 2004. Suomen Jazzliitto ry. Viitattu 20.9.2010.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ The Poppoo Suomen Muusikkojen Liitto ry. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 20.9.2010.
  10. ↑ The Poppoo: Varia Suomijazz.com. Arkistoitu 5.3.2008. Viitattu 20.9.2010.
  11. ↑ Partanen, Markus: Teddy Rokin nelonen putoaa moneen suuntaan. Rytmi-lehti, 2004, nro 2. Popmedia Finland Oy. Artikkelin verkkoversio (Archive.org). Viitattu 20.9.2010.
  12. ↑ a b c d Teddy Rok Seven 2005. Suomijazz.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 20.9.2010.
  13. ↑ Isbom, Leena: Kiekkorinki – Teddy Rok Seven: Universal Four (Jupiter). Rytmi-lehti, 2004, nro 1. Popmedia Finland Oy. Artikkelin verkkoversio (Archive.org). Viitattu 20.9.2010.
  14. ↑ Partanen, Markus (toim.): ”Nuspirit Helsinki”, Rytmihäiriöitä – uuden Suomi-jazzin nousu, s. 228–229. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0001-8
  15. ↑ Jo Stance 2010. Ricky-Tick Records. Viitattu 3.10.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Meriläinen, Mikko: Kalle Ahola: I 2000. Soundi. Viitattu 20.9.2010.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Mattila, Ilkka: Don Johnson Big Band: Breaking Daylight (Archive.org-tallenne) 16.5.2003. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 20.9.2010.
  18. ↑ Melasniemi, Joel: 1. Kaunis ja ylpee Suomen Muusikkojen Liitto ry. Arkistoitu 17.5.2011. Viitattu 20.9.2010.
  19. ↑ So So: Smooth Rockadillo Records. Arkistoitu 2.10.2008. Viitattu 20.9.2010.
  20. ↑ Pori Jazz uudistaa musiikista vastaavaa johtoaan 27.1.2009. Finland Festivals. Viitattu 20.9.2010.
  21. ↑ Uusitorppa, Harri: Pori Jazz korvaa Jyrki Kankaan kolmella uudella johtajalla 20.9.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 29.1.2009. Viitattu 20.9.2010.
  22. ↑ Pori Jazzin taiteellinen johto meni uusiksi 10.10.2011. Yle Satakunta. Arkistoitu 23.12.2011. Viitattu 10.10.2011.
  23. ↑ Mäkysestä Pori Jazzin vuoden taiteilija 28.6.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 20.9.2010.
  24. ↑ Jazzliiton Yrjö-palkinto Teppo Mäkyselle 17.11.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 19.1.2008. Viitattu 20.9.2010.
  25. ↑ Discography Jarmosaari.com. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  26. ↑ Suomalaisten jazzlevyjen luettelo Suomijazz.com. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 20.9.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teppo_Mäkynen&oldid=22852479”