Tavaraseloste
Tavaraseloste oli Suomessa 1950-luvulta 1980-luvulle käytössä ollut menetelmä kertoa myynnissä olevan tuotteen ominaisuuksista, käytöstä ja valmistusaineista vakioidulla tavalla kussakin tuoteryhmässä. Vapaaehtoisuuden varassa aloitetusta toiminnasta kehittyivät kuluttajansuojasäännösten laatimisen myötä nykyiset pakolliset tuoteselosteet ja muut tuote- ja pakkausmerkinnät, joiden avulla kuluttaja voi vertailla ja arvioida tuotteita ennen ostopäätöstä. Sanaa tavaraseloste saatetaan käyttää yhä tuoteselosteen synonyyminä.
Tavaraselosteiden käyttöä hallinnoi vuonna 1956 perustettu Tavaraselosteliitto (TSL)[1], joka laaditutti ja hyväksyi eri tuoteryhmille sopivia ”selostekaavoja” eli tarkkoja standardeja siitä, mitä seikkoja tuoteryhmän tavaroista on selosteessa kerrottava ja missä muodossa. Liitto myös jakoi tuotteiden valmistajille kullekin alalle vahvistetun tavaraselosteen käyttöoikeuksia ja valvoi tavaraselosteiden noudattamista.[2]
Esikuva tavaraselostetoiminnalle oli Ruotsin Varudeklarationsnämnden (VDN) ja sen Varufakta-järjestelmä, joka puolestaan mukaili Yhdysvalloissa voimaan tullutta pakollista elintarvikkeiden tuoteselostetta. Vapaaehtoinen tavaraselostetoiminta laajeni muihinkin Pohjoismaihin. Toiminnan tarkoituksena oli ”ohjata ja edistää kuluttajien ja käyttäjien hyväksi ja opastamiseksi suoritettavaa, yhtenäisten perusteiden mukaan tapahtuvaa tavaraselostetoimintaa”.[3]
Tavaraselosteet helpottivat myös tuotteiden kansainvälistä kauppaa: eri Pohjoismaissa käytössä olevat saman tuoteryhmän tavaraselosteet pyrittiin yhtenäistämään niin, että tuotteita ei tarvinnut erikseen hyväksyttää jokaisessa maassa esimerkiksi niiden käyttöturvallisuuden varmistamiseksi[4].
Toiminta oli vilkasta 1960-luvun vaihteesta alkaen. Vuonna 1962 erilaisia selostekaavoja oli hyväksytty 28 tuoteryhmälle ja vuonna 1965 jo 56:lle. Käyttöoikeuksia oli yrityksille myönnetty vuoteen 1962 mennessä 79 ja vuoteen 1965 mennessä 132 – keskimäärin siis parille-kolmelle tuotteelle kussakin tuoteryhmässä. Tavaraselosteita myönnettiin sekä kestokulutushyödykkeille, kuten vaatteille ja kodinkoneille, että päivittäistavaroille, kuten elintarvikkeille. Esimerkiksi kevään 1965 kokouksessa vahvistettiin omat selostekaavat pakastesilakalle, kalafileille, vihannes- ja marjapakasteille, ohra-, ruis- ja vehnähiutaleille, mannaryyneille sekä aamiaismuroille.[2]
Kodinkonevalmistaja Upo mainosti vuonna 1965 olevansa ensimmäinen jääkaappivalmistaja, jonka tuotteilla on virallinen tavaraseloste. Ilmoituksessa myös kuvattiin tavaraselostetta:[5]
”Tavaraseloste on tuotteeseen liittyvä kirjallinen selvitys, josta ilmenevät tärkeimmät ja mitattavissa olevat ominaisuudet tuotteesta. Tavaraseloste on vakuus ostajalle siitä, että ilmoitetut arvot pitävät paikkansa ja ne ovat julkisen tarkkailun alaisia.”
Erityisesti elintarvikkeissa ja muissa päivittäistavaroissa tavaraseloste liittyi vähittäiskaupan murrokseen, jossa tavaroiden myynti siirtyi tiskin yli myydyistä irtotuotteista kohti valmiiksi pakattuja tuotteita, itsepalvelua ja valintamyymälöitä.[3]
Tavaraselostetoiminta laajeni vielä 1970-luvun lopullakin, jolloin esimerkiksi huonekaluille saatiin oma selostekaava.[6] Pakkausmerkinnät ja tuoteselosteet muuttuivat vähitellen lakisääteisiksi vuoden 1979 kuluttajansuojalain myötä[7]. Vuonna 1982 Tavaraselosteliiton toiminta yhdistettiin osaksi Suomen Standardisoimisliittoa.[8]
Nykyisin tuotteiden pakkausmerkintöjä pyritään yhtenäistämään Euroopan unionin eri jäsenmaissa. Valmistajat kritisoivat vaadittavien pakkausmerkintöjen jatkuvia muutoksia, mikä aiheuttaa turhia kustannuksia, kun pakkauksia joudutaan uusimaan.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kervinen, Aila: Kodin taloustieteen akatemisoitumisprosessista, s. 61. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2019).
- ↑ a b Tavaraselosteliitto hyväksyi uusia kaavoja. Helsingin Sanomat, 14.5.1965, s. 38. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Tavaraseloste korvaa valintamyymälöissä asiantuntija-avun. Helsingin Sanomat, 20.8.1964, s. 18. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Veneilyliivien hyväksymismenetelmät (PDF) Merenkulkuhallituksen tiedotuslehti 19/76. 27.9.1976. Merenkulkuhallitus. Viitattu 20.1.2019.
- ↑ Upo-jääkaapeissa on nyt ensimmäisenä Suomessa tavaraseloste. Helsingin Sanomat, 28.3.1965, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Tikkanen, Birgitta: Huonekalu saa tavaraselosteen. Helsingin Sanomat, 31.12.1978, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Majasaari, Marja-Liisa: Tänään tv:ssä: Hulvattomat mainospätkät 60-luvulta – M. A. Numminen ylistää finnivoidetta, Carola kynsienhoitotuotteita Me Naiset. 2.11.2017. Viitattu 19.1.2019.
- ↑ SFS 90 v. – Merkkipaaluja historiasta. SFS-tiedotus, heinäkuu 2014, nro 3, s. 6. Suomen Standardoimisliitto. Lehti verkossa (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Meritähti, Päivi: Pakkausmerkintöjen muutos tulee valmistajille kalliiksi: "Eivät palvele ketään" Yle Uutiset. 17.3.2015. Viitattu 19.1.2019.