Tatjana Tšernova
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Tatjana Tšernova | |||
Maa: Venäjä | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Hylätty | Peking 2008 | seitsenottelu | |
Hylätty | Lontoo 2012 | seitsenottelu | |
MM-kilpailut | |||
Hylätty | Daegu 2011 | seitsenottelu | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
Hylätty | Doha 2010 | viisiottelu |
Tatjana Sergejevna Tšernova (ven. Татьяна Сергеевна Чернова, s. 29. tammikuuta 1988 Krasnodar) on venäläinen seitsenottelija.[1] Hän saavutti vuosina 2008–2012 neljä arvokisamitalia, mutta menetti myöhemmin kaikki dopingin käytön takia.
Tšernova voitti sekä alle 18-vuotiaiden (2005) että alle 20-vuotiaiden (2006) maailmanmestaruuden. Aikuisten arvokisoissa hän esiintyi ensimmäisen kerran Osakan MM-kilpailuissa 2007, mutta ottelu jäi kesken. Valencian sisäratojen MM-kilpailuissa 2008 hän sijoittui viisiottelussa seitsemänneksi.
Pekingin olympialaisissa 2008 Tšernova sijoittui alun perin neljänneksi, mutta nousi hieman kisojen jälkeen pronssille Ljudmyla Blonskan dopinghylkäyksen jälkeen. Berliinin MM-kilpailuissa 2009 Tšernova sijoittui alun perin kahdeksanneksi ja Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 hän saavutti alun perin viisiottelussa pronssia.[2] Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän sijoittui neljänneksi pistein 6512.[3] Daegussa 2011 hän voitti alun perin seitsenottelun ennätyksellään 6880 pistettä.[2][4] Vuonna 2012 Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa hän sijoittui viidenneksi pistein 4725 ja Lontoon olympialaisissa kolmanneksi pistein 6628.[2] Vuoden 2013 kesäuniversiadeissa hän voitti kultaa.[5]
Tšernovan suoritukset Pekingin olympialaisissa 2008 ja Berliinin MM-kilpailuista 2009 lähtien hylättiin dopingin käytön takia vuosina 2016–2017. Tšernovan biologista dopingpassia varten kerätyissä dopingnäytteissä havaittiin vuonna 2013 epäselvyyksiä[6] ja hänen Berliinin MM-kilpailuissa 2009 antamansa dopingnäyte tutkittiin uudelleen ja siitä löytyi merkkejä anabolisen steroidin käytöstä.[7] Tammikuussa 2015 Venäjän antidopingtoimikunta Rusada asetti hänet kahden vuoden kilpailukieltoon ajalle 22.7.2013–21.7.2015 ja hylkäsi hänen tuloksiaan aikaväliltä 15.8.2009–14.8.2011.[8] Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitti tapauksesta urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen (CAS), joka pidensi Tšernovan kilpailukiellon kolmeen vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen ja hylkäsi lisäksi hänen tuloksiaan aina 22.7.2013 asti.[7] Tšernova valitti CAS:n päätöksestä, mutta CAS hylkäsi valituksen.[9][10] Pekingin olympialaisten pronssimitalinsa Tšernova menetti vuonna 2017 kun hänen Pekingissä antamansa dopingnäytteen uusintatutkimuksessa löytyi merkkejä anabolisen steroidin käytöstä.[11]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lähde: IAAF[2]
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tatjana Tšernova sports-referencen tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b c d Tatjana Tšernova Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ Barcelona 2010 – Seitsenottelun tulokset (Arkistoitu – Internet Archive) European Athletics (englanniksi)
- ↑ Tatyana Chernova tilastopaja.org. Viitattu 23.4.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Hans van Kuijen: Chernova shows great form with Heptathlon win at World University Games iaaf.org. 12.7.2013. Viitattu 18.4.2015. (englanniksi)
- ↑ IAAF RESPONSE TO ARD / THE SUNDAY TIMES (pdf) (s. 9) IAAF. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
- ↑ a b CAS 2016/O/4469 International Association of Athletics Federations (IAAF) v. All Russia Athletics Federation (ARAF) & Tatyana Chernova (pdf) (s. 2–3, 40) 29.11.2016. tas-cas.org: CAS. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 28.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Russian athletes (athletics) recognized ineligible 30.1.2015. RUSADA. Arkistoitu 30.1.2015. Viitattu 18.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Appeal filed by Tatyana Chernova dismissed by the CAS tas-cas.org. 18.7.2017. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Uransa jo lopettanut Ennis-Hill vastaanottaa kultamitalin Lontoon MM-kisoissa yle.fi. Viitattu 20.7.2017.
- ↑ IOC sanctions two athletes for failing anti-doping test at Beijing 2008 and London 2012 International Olympic Committee. 24.4.2017. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)