Tapiirit
| Tapiirit | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Yläheimo: | Tapiroidea |
| Heimo: |
Tapiirit Tapiridae Gray, 1821 |
| Suku: |
Tapiirit Tapirus Brisson, 1762[1] |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Tapiirit (Tapiridae) on kavioeläimiin kuuluva nisäkäsheimo, johon kuuluu yksi suku (Tapirus) ja siinä neljä lajia.[1] Näistä yksi elää Kaakkois-Aasiassa ja muut Keski- ja Etelä-Amerikassa. Heimon historia ulottuu yli 50 miljoonan vuoden päähän. Tapiirit ovat sukua sarvikuonoille, vaikka muistuttavatkin enemmän sikaa ja norsua. Niiden koko vaihtelee lajeittain, mutta ne ovat yleensä noin kaksi metriä pitkiä, metrin korkuisia ja painavat 150–300 kilogrammaa. Tapiirit elävät luonnonolosuhteissa noin 30-vuotiaaksi.
Tapiirit ovat varsin arkoja ja viettävät piilottelevaa elämää. Ne liikkuvat enimmäkseen öisin.
Tapiireilla on lyhyt kärsämäinen kuono. Tapiirit muistuttavat käyttäytymiseltään lähinnä sarvikuonoja. Niiden ainoa puolustuskeino vaaran uhatessa on juokseminen metsän suojiin. Sarvikuonojen tapaan tapiirin haju- ja kuuloaisti ovat hyvät, mutta näkökyky on varsin heikko.
