Tapani Elgland

Tapani Elgland (20. joulukuuta 1936 Perho – 2. joulukuuta 2024 Lempäälä) oli suomalainen journalisti ja SKDL:n Vaasassa ilmestyneen maakuntalehti Kansan Äänen pitkäaikaisin päätoimittaja vuosina 1978–1994.

Elämä ja ura

Varhainen elämä

Tapani Elgland syntyi Keski-Pohjanmaalla Perhon kunnan Peltokankaan kylässä 8-lapsiseen maanviljelijäperheeseen. Nuoruusvuosinaan hän työskenteli perinteisissä raivaajatöissä muun muassa sähköpylväiden asentajana ja tientekijänä. Ennen lehtimiesuraansa Elgland opiskeli 1950-luvun lopulla Sirola-opistossa, minkä jälkeen muutti Itä-Saksaan jatkaen opintojaan Wilhem Pieck -korkeakoulussa . DDR-aikoinaan Elgland opiskeli muun muassa sosialismin teoriaa ja saksaa.

Ura Kansan Äänessä

Elgland palasi Suomeen 1960-luvun alussa ja aloitti lehtimiesuransa vaasalaisessa Kansan Äänessä toimitusharjoittelijana. Hän jatkoi työtään lehden palveluksessa ensin toimittajana ja sittemmin aluetoimittajana Seinäjoella. Elgland muutti takaisin Vaasaan vuonna 1969, jolloin hän siirtyi lehden Vaasan-toimistoon ensin toimitussihteeriksi ja myöhemmin erikoistoimittajaksi.

Erikoistoimittajana työskennellyt Elgland nousi Kansan Äänen päätoimittajaksi vuonna 1978 korvaten päätoimittajana tehtävässä vuodesta 1963 alkaen työskennelleen Reino Kangasmäen. Elgland kehitti lehden toimituskulttuuria työpaikkademokratiaa ja journalistista julkaisuvapautta vahvistamalla. Elglandin johdolla työntekijöiden rooli päätöksenteossa kasvoi, kun hallituksen päätettäväksi vietävät asiat valmisteltiin ensin henkilökunta- eli työmaakokouksissa. Elglandin johdolla lehden levikki ja lukijakunta kasvoivat ja lehden käsittelemät aihealueet laajenivat kunnallis- ja aluepolitiikasta ja työelämästä kulttuuriin, vapaa-aikaan ja urheiluun.

Lehden laajentuneen levikin ja tämän myötä vahvistuneen talouden ansiosta toimitukseen palkattiin merkittävästi lisää avustajia. Avustajat työskentelivät muun muassa musiikin ja teatterin, urheilun ja ympäristöliikkeen piireissä. Avustajien myötä kasvanut juttumäärä mahdollisti lehden säännöllisen julkaisemisen kolmena päivänä viikossa.

Vasemmistolehdet olivat koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan Tehtaankadun suurlähetystön jatkuvan tarkkailun ja poliittisen ohjailun alaisina. Vuonna 2004 Jyväskylän yliopiston tutkijalle Aimo Ruususelle antamassaan haastattelussa Elgland arvosteli Kansan Äänen aiempaa päätoimittaja Kangasmäkeä siitä, että tämä oli alistunut Neuvostoliiton ennakkosensuuriin ja "kirjoitti - jos kirjoitti - vain paikallisista aiheista". Päätoimittajana työskennellessään Elgland ottikin pesäeroa lehden aikasempaan julkaisukulttuuriin ja teki määrätietoisesti töitä Kansan Äänen journalistisen julkaisuvapauden puolustajamiseksi.

Tapani Elgland piti päätoimittajana tärkeänä, että lehti saattoi julkaista muun toimitustyön ohessa Neuvostoliiton virallista linjaa haastavia artikkeleita lehden omista journalistisista lähtökohdista. Oman päätoimittajauransa aikana Elgland pyrkikin tuomaan Kansan Äänessä muita vasemmistolehtiä monipuolisemmalla tavalla esiin myös Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän epäkohtia. Elglandin DDR:ssa hankittu osaaminen sosialismin teorioista mahdollisti Elglandille muita vasemmistolehtien päätoimittajia analyyttisemmän tavan nostaa esiin myös Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden julistusten ja käytännön toimien välisiä ristiriitoja.

Elgland työskenteli Kansan Äänen päätoimittajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1978 alkaen aina vuoteen 1994 asti. Vuoden 1993 lopussa ilmoitettiin, että lehden aiemmin saamaa parlamentaarista tukea ei enää seuraavana vuonna maksettaisi. Taloudellisen tuen päättyminen johti siihen, ettei lehdelle pystytty enää julkaisemaan talousarviota vuodelle 1994. Kansan Ääni haettiin julkaisijan itsensä toimesta virallisesti konkurssiin 11. tammikuuta 1994.

Puoluetoiminta

Elgland liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen vuonna 1958. Hän oli SKP:n keskuskomitean jäsen vuosina 1984–1990 ja kuului puoluejohdon muodostaneeseen poliittiseen toimikuntaan vuosina 1988–1990.

Elämä toimittajauran jälkeen

Kansan Äänen konkurssin myötä Elgland jäi eläkkeelle ja muutti perheineen Vaasasta Hämeenlinnaan. Vaikka järjestötoiminta ei työuran jälkeen enää jatkunutkaan, jatkoi Elgland aktiivisesti osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä lehdissä ja verkkojulkaisuissa julkaistuja artikkeleita kirjoittamalla että julkaisemalla kannanottoja omilla sosiaalisen median tileillään . Julkaisuissaan Elgland peräänkuulutti erityisesti demokratian, tasa-arvon ja poliittisen moniäänisyyden merkitystä.

Tapani Elgland oli mukana kirjoittamassa vuonna 2012 julkaistua 363-sivuista kyläkirjaa "Peltokangas: aatteiden kylä". Kirjassa Elgland käsittelee muiden kirjoittajien ohella muun muassa Perhon kunnassa sijaitsevan kylän poliittisia erityispiirteitä ja sosialismin ilmenemistä ja leviämistä Peltokankaalla ja sen lähiympäristössä; SKDL:n kannatus kohosi kylässä korkeimmillaan jopa 70 prosenttiin.

Viimeiset vuotensa Tapani Elgland asui Tampereen seudulla. Elgland eli elämänsä viimeisiä viikkoja lukuunottamatta omassa kodissaan Tampereella. Tapani Elgland menehtyi 2. joulukuuta 2024 Lempäälässä 87-vuotiaana.