Tanssiorkesteri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Australialainen tanssiyhtye vuonna 1926.

Tanssiorkesteri on seuratanssia avustava orkesteri, joka esiintyy lähinnä lavatansseissa, tanssiravintoloissa tai yksityistilaisuuksissa kuten häissä. Suomessa tanssiorkesteri soittaa vanhaa tanssimusiikkia (valssia, tangoa, humppaa, jenkkaa jne.), uudempaa viihde- tai iskelmämusiikkia tai latinalaisrytmisiä kappaleita (sambaa, rumbaa, chachaa tai jiveä), usein illan mittaan jopa kaikkia näitä tarjotakseen yleisölle monipuolista tanssittavaa[1]. Pienemmästä kokoonpanosta voidaan käyttää nimitystä tanssiyhtye. Ruotsissa syntyi 1970-luvulla oma tanssiyhtyetyyli nimeltä dansband.

Tanssiyhtyeet soittavat enimmäkseen cover-versioita muiden artistien tunnetuksi tekemistä kappaleista, mutta niillä voi olla myös omia kappaleita. Levytyksiä tanssiyhtyeet tekevät melko harvoin, pääpaino on tanssilavakeikoissa tai pidemmissä kiinnityksissä tanssiravintoloihin.

Nykyaikaisen tanssiorkesterin juuret juontavat 1900-luvun puolenvälin pohjoisamerikkalaisiin big band -jazzorkestereihin monine puhallinsoittimineen ja suuriin viihdeorkestereihin jousisektioineen. Toisen maailmansodan jälkeen tanssikokoonpanot alkoivat pienentyä sekä taloudellisista että taiteellisista syistä[2] niin, ettei niissä välttämättä ollut esimerkiksi puhaltimia lainkaan. Tanssiorkesterin perustana on rumpujen, basson ja pianon tai rytmikitaran muodostama rytmisektio. Suomessa tanssimusiikin orkesterikokoonpanoon kuuluu usein myös harmonikka.

Rockpitoisempaa tanssittavaa ohjelmistoa esittävä cover-yhtye voi käyttää itsestään nimitystä bilebändi tai livebändi erotuksena omia kappaleita tai vakavampaa rock-ohjelmistoa esittävistä ja levyttävistä rock-yhtyeistä.

Tanssiorkesterit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Suomessa toimi suuria tanssiorkestereita, kuten Dallapé, Ramblers, Melody Boys ja Eugen Malmsténin muiden muusikoiden kanssa perustama Rytmipojat[2]. Tanssilava- ja tanssiravintolakulttuuri synnytti tanssiorkestereita ja -yhtyeitä kaikkialle Suomeen. Vuonna 1958 perustettiin Humppa-Veikot, ja saman tyylilajin yhtyeitä tuli lisää 1970-luvun uudessa humppainnostuksessa.

Yleisradiolla oli oma Radion viihdeorkesteri vuodesta 1953 ja Radion tanssiorkesteri vuodesta 1958. Niiden lisäksi suurten tanssiorkesterien puhallinpitoista perinnettä Suomessa pitivät yllä muun muassa Ronnie Kranckin yhtye ja Martin Brushanen big band. Monet tanssiorkesterien muusikot olivat pikemminkin jazzmuusikoita, jotka soittivat humppaa, tangoa ja valssia vain itsensä työllistämiseksi.

Monet orkesterit ja laulusolistit suosivat tanssilavojen kiertelyn sijasta pitkiä kiinnityksiä tanssiravintoloihin. Esimerkiksi Erkki Junkkarinen oli yhtyeineen läpi 1960-luvun kiinnitettynä vakioesiintyjäksi helsinkiläisessä Mikadossa[3]. Suomalaisten muusikoiden lisäksi Suomessa toimi paljon ulkomaalaisia soittajia, 1970-luvun alussa noin 60 prosenttia kaikista. Heitä tuli etenkin Unkarista, Puolasta ja Tšekkoslovakiasta.[4][5] 1970-luvun alussa perustettiin kolme kevyen musiikin ammattilaisten ammattijärjestöä: SAK:hon kuuluneet Popmuusikot ry, Ravintolamuusikot ry ja Laivamuusikot ry, joka oli Suomen Merimies-Unioniin alajärjestö. Kaikkien näiden kattojärjestönä toimi Musiikkialan ammattiliittojen federaatio MAF.[6] Nykyisin kaikentyylisiä muusikkoja edustaa SAK:lainen Suomen Muusikkojen Liitto. 1970-luvun alussa perustettiin myös kevyen musiikin koulututusta antava Oulunkylän musiikkiopisto, nykyinen Pop & Jazz Konservatorio,[7] jonka yhdeksi koulutusohjelmaksi tuli kolmivuotinen, peruskoulupohjainen tanssimuusikkolinja[8].

1990-luvun puolivälissä Helsingin Sanomat laski, ettei missään muussa maassa ole tanssimuusikoilla väestömäärään nähden niin paljon työtilaisuuksia kuin Suomessa.[9]

Suomessa järjestetään tanssiorkesterien Suomen-mestaruuskilpailua nimeltä Smork sekä toista samanaiheista kilpailua nimeltä Viihdyttäjä[10]. Tanssiorkesterikilpailut saivat alkunsa Ylläkseltä 1990-luvun taitteessa[9]. Vuonna 2012 Yle TV2 tuotti ohjelmasarjan Bilebändi 2012, jossa nykyaikaiset tanssiyhtyeet kilpailivat.

Kun 1900-luvun jälkipuoliskolla Suomen tanssiyleisö saapui yleensä kuulemaan tunnettua laulusolistia ja hänen taustayhtyettään, nykyisin tanssiyleisö on alkanut ajatella 1900-luvun alkupuolen tapaan taas solistin sijaan yhtyettä. Suomen 2010-luvun tanssiorkesterisuosikkeja olivat muun muassa Finlanders, Souvarit ja Yölintu.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mattlar, Mikko: Dannyn Kuusamo, Kari Tapion Viisitoista kesää... – Suurelle yleisölle Ami Jaaran ääni on tutuin 70-luvun hittien taustakuorosta. (70-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 17.4.2020. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 25.8.2023.
  2. ↑ a b Muistatko Eugen Malmsténin. Helsingin Sanomat, 27.6.1964, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ Junkkarisen syntymäpäivähaastattelu Savon Sanomissa 21.4.2004 Savon Sanomat. 9.4.2008. Viitattu 10.15.2023.
  4. ↑ Muusikot Luttiselle: Ulkomaalaisasetus lisäisi työttömyyttä. Helsingin Sanomat, 23.12.1983, s. 11. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Ellei sovintoa synny. Tarjoilijat tukevat muusikkojen lakkoa. Helsingin Sanomat, 24.4.1974, s. 13. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ Vihdemuusikot pyrkivät ensi kertaa sopimuksiin. Helsingin Sanomat, 2.1.1971, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  7. ↑ 50 vuotta sitten perustettiin Helsinkiin oppilaitos, jota johti ”Arabian sheikki” – rehtori nousi niin tunnetuksi, että oli saada kadullakin turpaansa Ilta-Sanomat. Viitattu 10.5.2023.
  8. ↑ Pyrkiminen Oulunkylän pop/jazz konservatorion keskiasteen ammatilliseen koulutukseen. (Koulutusilmoitus.) Helsingin Sanomat, 31.3.1989, s. 45. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ a b Tanssit työllistävät suomalaisen muusikon. Helsingin Sanomat, 31.12.1995. Näköislehti (maksullinen).
  10. ↑ Viihdyttäjä 2011 tanssiorkesterikilpailun semifinalistit valittiin Yle Vintti. 24.2.2011. Viitattu 14.4.2023.
  11. ↑ Orkesterit jyränneet solistit lavasuosikkeina Yle Uutiset. 1.6.2011. Viitattu 14.4.2023.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Dansorkester

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kätkä, Anneli & Mäki, Tapio: Tanssiorkesterin seikkailut pohjoisilla leveysasteilla : Kätkän yhtyeen tarina. Väyläkirjat 2020. ISBN 978-952-396-039-8.
  • Metsäketo, Martti & Rehnström, Seppo & Nissilä, Pekka (toim.): Komppia ikä kaikki : tanssimusiikin käsikirja : muusikoille, laulajille, tanssijoille. Helsinki : Selvät Sävelet, 2011. ISBN 978-951-95480-3-6. (Rengasselkäiseen kirjaan liittyy nuottijulkaisu ja CD-levy.)
  • Sep, Kimmo: Valonheittäjien varjossa soittaa Blues : Kuusankosken tanssiyhtyeiden historia 1920–1969. Kouvolan kaupunginmuseo 2010. ISBN 9518990182.
  • ym. alueellisia tanssiorkesteri- ja tanssilavahistoriikkeja

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tanssiorkesteri&oldid=22509979”