Tannerpihatatar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tannerpihatatar
Tieteellinen luokittelu
Kladi: Putkilokasvit
Kladi: Siemenkasvit
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Niveltattaret Polygonum
Lajiryhmä: Pihatatarryhmä Polygonum aviculare -ryhmä
Laji: arenastrum
Kaksiosainen nimi

Polygonum arenastrum
Boreau (1857)

Katso myös

  Tannerpihatatar Commonsissa

Tannerpihatatar (Polygonum arenastrum) on yksivuotinen tatarkasvi. Se on luokiteltu joko pihatattaren (Polygonum aviculare s.l.) alalajiksi tai lajiksi pihatatarryhmässä (Polygonum aviculare -ryhmä), jolloin pihatatar luokitellaan lajiryhmäksi ja sen eri rodut lähekkäisiksi lajeiksi.

Tannerpihatatar kasvaa 10–50 senttimetriä pitkäksi. Se on kasvutavaltaan maanmyötäisesti suikertava tai koheneva. Kasvi on tyvestä monivartinen ja varret usein haarovia. Lehdet kasvavat kierteisesti; korvakkeet ovat yhdiskasvuisia muodostaen vartta ympäröivän korvaketupen. Lehdet ovat 0,8–3 cm pitkiä; lehtilapa on ehyt, kapeansoikea ja tylppäkärkinen. Kukinto on lehtihangoissa kasvavien pienten viuhkojen muodostama, harsun tähkämäinen. Kukat ovat kaksineuvoisia ja pieniä. Kukan kehä on 2–3,5 millimetriä pitkä. Kehälehtiä on viisi, ja ne ovat sileäsuonisia, vihreitä, tavallisesti valkolaitaisia, joskus sisimmät osat ovat vaaleanpunaisia. Hedelmä on kolmisärmäinen pähkylä, väriltään tummanruskea tai musta.[1][2]

Elinympäristö ja levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tannerpihatatar esiintyy alkuperäisenä Euroopassa.[3] Se kasvaa useimmin kuivilla ja voimakkaasti tallatuilla paikoilla, kuten pihoissa, jalkakäytävillä, poluilla ja joutomailla. Pohjoismaissa laji on yleinen.[2] Suomessa sitä esiintyy melkein koko maassa, tavallisimmin maan etelä- ja länsiosassa.[4]