Tammikukkajäärä
| Tammikukkajäärä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea |
| Heimo: | Sarvijäärät Cerambycidae |
| Alaheimo: | Lepturinae |
| Suku: | Strangalia |
| Laji: | attenuata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Strangalia attenuata |
|
| Katso myös | |
Tammikukkajäärä (Strangalia attenuata) on sarvijääriin kuuluva kovakuoriaislaji. Se on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2010[2] äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja on 1. heinäkuuta 2013 alkaen rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikukkajäärä on 12–16 mm pituinen, hoikka kovakuoriainen. Pää, keskiruumis ja peitinsiivet ovat mustat, mutta peitinsiipien poikki kulkee neljä leveää, oranssia poikkiraitaa, jotka katkeavat keskeltä. Peitinsiivet kapenevat huomattavasti takaruumiin kärkeä kohti. Keskiruumiin selkäkilpi on pitkä ja muistuttaa muodoltaan kirkonkelloa. Raajat ovat pääosin oranssit, mutta takimmaisen raajaparin polvet ja raajan kärkiosat ovat mustat. Tuntosarvet ovat punaruskeat tai enimmäkseen mustat.[4][5][6]
Huomattavan samannäköinen laji on yleinen nelivyöjäärä (Leptura quadrifasciata).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Euroopasta Kaukasukselle, Pohjois-Iraniin ja idässä Siperian poikki Japaniin saakka.[5][6] Suomesta lajilta tunnetaan vain pari esiintymispaikkaa Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomessa.[7] Turun Ruissalosta[8] ja Raisiosta viimeisimmät havainnot ovat 1950-luvun alusta, mutta Paraisilta laji löytyi uudestaan vuonna 1987[9][4].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikukkajäärä elää lehtimetsissä, tammien läheisyydessä. Aikuiset kuoriaiset viihtyvät erilaisten kasvien kukinnoissa, kun toukat elävät lahoavassa puussa. Tanskassa, Ruotsissa ja ilmeisesti myös Suomessa toukat elävät tammella, mutta etelämpänä Euroopassa muillakin lehtipuilla ja Ruotsissa myös haavalla.[4][7] Esiintymispaikaltaan laji vaatii valoisia kukkaniittyjä, joiden ympäristössä on lahonneita tammen kantoja tai maahan kaatuneita runkoja.[9] Se on esiintymiseltään erittäin paikoittainen.[5]
Aikuisia kuoriaisia tavataan kesäkuulta elokuulle ja ne suosivat oleskelupaikkoinaan valkoisia kukkia. Toukkien kehitys kestää ainakin kaksi vuotta ja täysikasvuiset toukat koteloituvat kesäkuussa.[5][6] Toukat kaivertavat puuhun noin 3 mm leveitä käytäviä, jotka täyttyvät toukan tuottamasta puupurusta. Ulostuloaukot ovat pyöreitä ja läpimitaltaan noin 3–4 mm. Yksi puu voi tuottaa monia kuoriaissukupolvia.[4]
Suomessa laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi[2], Ruotsissa se on vaarantunut.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Tammikukkajäärä – Strangalia attenuata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 545–582
- ↑ Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien määrä kasvoi luonnonsuojeluasetuksessa (Tiedote) Ympäristöministeriö. 19.6.2013. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ a b c d e Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9 s. 220–221.
- ↑ a b c d Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ a b c Longhorn beetles (Cerambycidae) of the west palearctic region (englanniksi)
- ↑ a b UPM: Metsiemme kovakuoriaisia
- ↑ Kari Karhu (toim.) Luonnon monimuotoisuus Turussa 1. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet. Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Tom Clayhills (2009) Jalojen lehtipuiden uhanalainen kovakuoriaislajisto. Suomen ympäristö 41
- ↑ Artfakta (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)