Talouden taito

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Talouden taito
Ὀικονoμικός
Alkuperäisteos
Kirjailija Ksenofon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu n. 362 eaa.
Suomennos
Suomentaja Ulla Tervahauta
Kustantaja Gaudeamus
Julkaistu 2009
ISBN 978-952-495-120-3
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Talouden taito (m.kreik. Ὀικονoμικός, Oikonomikos; lat. Oeconomicus) on Ksenofonin kirjoittama sokraattinen dialogi, joka käsittelee yksityisen talouden hoitoa.

Teos on merkittävä lähde klassisen kauden Ateenan yhteiskuntahistorian kannalta. Kotitalouden lisäksi teos käsittelee muun muassa sellaisia asioita kuin miesten ja naisten väliset suhteet, kaupunkilais- ja maalaiselämä, maanviljely, orjuus, uskonto ja koulutus. Dialogin keskeisenä teemana on johtamisen ja vastuunkantamisen merkitys.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofon kirjoitti 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla eaa. Talouden taito on yksi neljästä Ksenofonin kirjoittamasta sokraattisesta dialogista. Teoksen on joskus ajateltu olevan Ksenofonin Sokratesta koskevien Muistelmien jatko-osa.[1] Ksenofonin on arvioitu kirjoittaneen teoksen noin vuonna 362 eaa.[2] Näin se olisi syntynyt hänen elämänsä loppupuolella.

Ei ole täysin selvää, missä määrin Ksenofonin (kuten Platoninkaan) antama kuva ja käydyt keskustelut vastaavat todellista historiallista Sokratesta (niin kutsuttu sokraattinen ongelma). Ainakin Talouden taidossa Ksenofon selvästi värittää omaa kuvaustaan.[1] Jotkut tutkijat ovat nähneet Ksenofonin kuvauksen teoksessa käytännössä historiallisesti arvottomana.[3] Toisaalta teos antaa monissa kohden Sokrateesta samantyyppisen kuvan kuin Platonin teokset.[1]

Muista henkilöistä ainakin Iskhomakhos viittaa selvästi historialliseen Iskhomakhokseen. Hänen vaimonsa esiintyy teoksessa 14-vuotiaana nuorikkona, joka ei kuitenkaan osallistu keskusteluun. Vaimon nimeä ei mainita, mutta historiallisen Iskhomakhoksen vaimo oli Khrysilla.[4] Kuvattu keskustelu sijoittuu aikaisintaan vuoteen 401 eaa., sillä teos viittaa tuona vuonna käytyyn Kunaksan taisteluun.[5]

Cicero käänsi Talouden taidon latinaksi noin vuonna 85 eaa.[6] Teos sai suosiota renessanssiaikana useiden käännösten kautta.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofonin teos koostuu 21 luvusta. Hän kuvaa siinä Sokrateen käymiä keskusteluja järkevästä taloudenhoidosta toimien itse ikään kuin keskustelun muistiinmerkitsijänä. Sokrateen keskustelukumppaneita ovat yläluokkaiset ja varakkaat Kritobulos ja Iskhomakhos.[1]

Teos voidaan jakaa kahteen osaan. Sen ensimmäiset kuusi lukua kuvaavat Sokrateen käymää keskustelua Kritonin pojan Kritobuloksen kanssa. Tämä suhtautuu omaisuutensa hoitoon melko huolettomasti. Sokrates käsittelee muun muassa varallisuutta ja määrittelee sen hyödyllisyydeksi, ei pelkästään omaisuudeksi. Menestys seuraa kohtuullisuudesta ja kovasta työstä.[1][7] Loput viisitoista lukua kuvaavat keskustelua omaisuudestaan tarkasti yhdessä vaimonsa ja taloudenhoitajansa kanssa huolehtivan Iskhomakhoksen kanssa. Sokrates vetoaa tähän Kritobuloksen kysyttyä talouden hoitoon liittyvistä käytännöistä; Sokrates sanoo olevansa tietämätön asioista ja kertovansa vain, mitä oli kuullut Iskhomakhokselta. Tämän Sokrates kuvaa kunnon herrasmieheksi (kalos kagathos). Käydyssä keskustelussa Iskhomakhos kuvaa menetelmiä, joita hän oli käyttänyt vaimonsa kouluttamisessa taloudenhoitoon, heidän yhdessä orjiinsa soveltamia menetelmiä, sekä maanviljelyssä tarvittavia taitoja. Keskustelu ei palaa enää takaisin Sokrateen ja Kritobuloksen väliseksi.[1][8]

Teos alkaa Sokrateen ja Kritobuloksen keskustelulla taloudenhoitamisen taidosta ja siitä, miten omaisuus tulisi määritellä. Todetaan, että taitava taloudenhoitaja hyötyy jopa vihollisistaan. Intohimojen orjaksi joutuva sen sijaan ei pysty menestymään. Tämän jälkeen Kritobulos pyytää Sokrateelta neuvoja taloudenpitoon, vaikka onkin monin verroin köyhää Sokratesta rikkaampi. Sokrates lupaa ohjaavansa Kritobuloksen sellaisten pariin, jotka hallitsevat talousasiat.[9]

Sokrates osoittaa, että toiset saavat paljolla rahalla aikaan kelvottoman lopputuloksen, toiset taas vähällä paljon. Esimerkkeinä käsitellään taloa ja sen järjestystä, orjien ohjaamista, hevosten kasvattamista sekä vaimon kouluttamista hoitamaan miehen taloutta. Tämän jälkeen käsitellään ammatteja, joista toiset ovat arvostetumpia ja toiset vähempiarvoisia. Vapaalle miehelle sopivat maanviljely ja sotataidot, mutta eivät käsityöammatit. Sokrates kuvaa myös Lysandroksen ja Kyyroksen keskustelua aiheesta. Jaloin ammatti on maanviljely, joka tukee myös sotataitoja. Se on paras ammatti myös perheen ja orjien näkökulmasta sillä se vahvistaa yhteiskuntaa ja tarjoaa uhrattavaa jumalille.[10]

Ensimmäisen osan lopuksi muodostetaan yhteenveto aiemmin käsitellystä. Tämän jälkeen Sokrates esittelee Iskhomakhoksen,[11] jonka jälkeen alkaa keskustelu tämän kanssa. Ensimmäisenä puhutaan Iskhomakhoksen vaimosta; Iskhomakhos kertoo tämän kanssa käymästään keskustelusta, joka koski miesten ja naisten rooleja taloudenhoidossa. Tämän jälkeen käsitellään hyvän järjestyksen merkitystä kotona. Iskhomakhos käyttää esimerkkinä kuoron ja sotajoukon järjestämistä.[12]

Seuraavaksi esitellään Iskhomakhoksen perheen kotitalous ja sen järjestys talon, tavaroiden ja emännän töiden osalta. Emännästä siirrytään käsittelemään naisen todellista kauneutta: se ei synny ulkoisten seikkojen vaan vapaalle naiselle sopivan toiminnan kautta.[13] Tämän jälkeen käsitellään Iskhomakhoksen omia toimia: velvollisuuksien hoitamista, omaisuudesta huolehtimista, sekä terveyden ja puhetaitojen harjoituttamista;[14] tilanhoitajan tehtäviä ja koulutusta, jossa tärkeimpinä ovat uskollisuuden ja vastuuntunnon opettaminen;[15] sekä alaisten johtamista palkitsemalla ja rankaisemalla.[16] Tilanhoitajan tulee olla rehellinen ja oikeamielinen. Iskhomakhos soveltaa häneen sekä Drakonin että Solonin lakeja, mutta myös Persian kuninkaan esimerkkiä.[17]

Tämän jälkeen käsitellään usean luvun verran maanviljelyä. Sen kuvataan olevan jaloin taito joka tekee myös sen harjoittajat jaloiksi. Iskhomakhos käsittelee muun muassa maan laadun tunnistamista, lannoittamista, kyntämistä ja rikkakasvien hävittämistä; kylvämistä ja kylvön jälkeisiä toimia; sekä eri maatyyppejä ja maanparannusta.[18] Aiheena ovat myös sadonkorjuu sekä viiniköynnöksen, viikunapuun ja oliivipuun istuttaminen. Sokrates huomaa tienneensä maanviljelystä yllättävän paljon, koska on yksinkertaisesti pitänyt silmänsä ja korvansa auki.[19]

Lopuksi todetaan, ettei epäonnistuminen maanviljelyssä johdu tiedon puutteesta vaan haluttomuudesta tehdä kaikki vaaditut työt. Työtä rakastava sen sijaan voi rikastua omalla työllään. Teos päättyy yhteenvetoon toteamalla, että johtamistaito on tekijä, joka yhdistää maanviljelyä, politiikkaa, liiketoimintaa ja sotataitoa. Johtajaksi aikova tarvitsee paitsi oikeat taipumukset ja itsehillintää myös kasvatusta.[20]

Arviointeja ja tulkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michel Foucault omisti luvun teoksestaan Seksuaalisuuden historia (1976–1984) Iskhomakhoksen perheelle. Hän näki Ksenofonin kuvauksen Iskhomakhoksen ja tämän vaimon välisestä suhteesta ilmaisuna klassisesta kreikkalaisesta valtaa koskevasta ajattelusta, jonka mukaan miehen itsehillintä saa ulkoisen ilmenemismuotonsa siinä, että hän hallitsee vaimoaan, orjiaan ja poliittisia alamaisiaan.[21] Foucault'a seuraten monet feministitutkijat ja yhteiskuntahistorioitsijat ovat tutkineet Talouden taitoa lähteenä antiikin kreikkalaisille miesten ja naisten välisiä suhteita koskeville asenteille. Tulkinnat ovat kuitenkin vaihdelleet.

Teosta on tulkittu myös ironisena: Iskhomakhos on nähty ennemmin Ksenofonin satiirin kohteena kun tämän omien ajatusten esittelijänä ja malliesimerkkinä. Tällöin on ehdotettu, että dialogin Iskhomakhos olisi sama mies, jonka perhe joutui naurunalaiseksi ateenalaisissa poliittisissa puheissa ja oli osallisena tuon ajan seksiskandaaliin: Iskhomakhoksen kuoltua hänen leskensä muutti tyttärensä ja tämän miehen Kalliaan kotiin ja tuli pian raskaaksi vävylleen. Tämä sai tyttären yrittämään itsemurhaa.[22] Näin Iskhomakhos ei vaikuta juurikaan onnistuneen vaimonsa kouluttamisessa hyveeseen.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Tervahauta, Ulla: Johdanto. Teoksessa Ksenofon 2009, s. 15–17.
  2. ↑ Pomeroy, Sarah B. (toim.): Xenophon, Oeconomicus: a social and historical commentary, s. 8. Clarendon Press, 1994. ISBN 0198140827
  3. ↑ Brickhouse, T. & Smith, N.: ”Socrates”. Teoksessa Shields, C.: The Blackwell Guide to Ancient Philosophy, s. 57. Blackwell, 2003. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Nails, Debra: The People of Plato: A Prosopography of Plato and Other Socratics, s. 94–95, 176–178. Indianapolis: Hackett, 2002. ISBN 0-87220-564-9 (englanniksi)
  5. ↑ Ksenofon: Talouden taito 4.18.
  6. ↑ Skydsgaard, Jens Erik & Ascani, Karen: Ancient history matters: studies presented to Jens Erik Skydsgaard on his seventieh birthday, s. 122. L’Erma di Bretschneider, 2002. ISBN 8882651908 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Ksenofon: Talouden taito I–VI.
  8. ↑ Ksenofon: Talouden taito VII–XXI.
  9. ↑ Ksenofon: Talouden taito I–II.
  10. ↑ Ksenofon: Talouden taito III–V.
  11. ↑ Ksenofon: Talouden taito VI.
  12. ↑ Ksenofon: Talouden taito VII–VIII.
  13. ↑ Ksenofon: Talouden taito IX–X.
  14. ↑ Ksenofon: Talouden taito XI.
  15. ↑ Ksenofon: Talouden taito XII.
  16. ↑ Ksenofon: Talouden taito XIII.
  17. ↑ Ksenofon: Talouden taito XIV.
  18. ↑ Ksenofon: Talouden taito XV–XVII.
  19. ↑ Ksenofon: Talouden taito XVIII–XIX.
  20. ↑ Ksenofon: Talouden taito XX–XXI.
  21. ↑ Foucault, Michel: Seksuaalisuuden historia. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-720-X
  22. ↑ Andokides 1.124–127.
  23. ↑ Johnson, David M.: Ischomachus the Model Husband? A Moderately Ironic Reading of Xenophon's Oeconomicus apaclassics.org. Arkistoitu 20.6.2009. Viitattu 4.6.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Xenophon: Oeconomicus. Teoksessa Xenophon’s Works. (Volume IV: Memorabilia and Oeconomicus. Symposium and Apologia. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Xenophon: Oeconomicus. Teoksessa Marchant, E. C. (toim.): Libri Socratici. (Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814553-0
  • Xenophon: Oeconomicus. Teoksessa The Shorter Socratic Writings: ”Apology of Socrates to the Jury”, ”Oeconomicus”, and ”Symposium,”. (Trans. and with interpretive essays by Robert C. Bartlett, with Thomas Pangle and Wayne Ambler) Ithaca: Cornell University Press, The Agora Editions, 1996. ISBN 0-8014-7298-9

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Strauss, Leo: Xenophon’s Socratic Discourse: An Interpretation of the ”Oeconomicus”. Ithaca: Cornell University Press, 1970. ISBN 1-890318-96-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Xenophon: Economics. Perseus Digital Library. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  • Xenophon: Oeconomicus (Arkistoitu – Internet Archive) (The Economist). Treatise on the Science of the Household in the form of a Dialogue. (englanniksi)

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Talouden_taito&oldid=22814088”