Talluskanava
| Talluskanava Tallusjoki |
|
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Tervo |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Tallusjärven valuma−alue (14.77) |
| Pinta-ala | 270,6 km² [1] |
| Järvisyys | 15,59 % [1] |
| Pääuoman osuudet | Savikoski ←Hirvijärvi ←Talluskanava ←Tallusjärvi ←Liesjoki ←Liikkasenjoki ←Lukkaropuro ←Heinäjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Pitkäniemi, Tallusjärvi |
| Laskupaikka | Rakkineensalmi, Hirvijärvi |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 104,7 m [2] |
| Laskukorkeus | 101,4 m [3] |
| Korkeusero | 3,3 m |
| Pituus | 0,825 km [4] |
| Leveys | alle 30 m [3] |
| Kaltevuus | 4 m/km |
| Keskivirtaama | noin 2,5 m³/s (MQ) [5][1][a] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Talluskanava eli Tallusjoki [6] on Pohjois-Savon Tervossa noin yksi kilometri pitkä joki, joka muodostaa valuma-alueensa pääuomasta lyhyen keskiosuuden. Nimestään huolimatta vesiuoma on joki, jossa on koskiosuuksia.[3]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki saa alkuunsa Tallusjärven pohjoispään länsirannasta Kuopion (entisen Karttulan) rajan läheisyydestä. Kyseessä on keinotekoinen uoma ja sitä kutsutaan siksi kanavaksi. Kanava on kaivettu maaston painanteita seuraavaksi uomaksi, jonka pituus on vesistöviranomaisten mukaan 825 metriä. Sen leveys on muutamista metreistä alle 30 metriin alajuoksulla. Uoma purkautuu Hirvijärven Rakkineensalmeen. Keskijuoksulla ja alajuoksulla on joessa lyhyet kosket [7], jotka eivät ole määritetty kovin merkitseviksi [5].[2][3]
Joen varrella ei ole kiinteää asutusta tai edes vapaa-ajan asutusta. Joen niskalla sijaitsevassa lahdessa sen sijaan on viisi vapaa-ajan asuntoa. Joki ei ole purjehduskelpoinen edes pienveneellä.[2]
Talluskanavan omistaa osittain Talluskylän-Kruununpuiston osakaskunta, joka myöntää kalastuslupia. Talluskanava on toistaiseksi ollut rauhoitettuna kalastukselta kokonaan.[8][9]
Talluskosken kaivanto on eräs vanha pentlandiitin löytöpaikka.[10]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tallusjärven valuma-alueen lasku-uomia on kaksi, jolloin valuma-alue on bifurkaatiovesistö. Suurin lasku-uoma on Savikoski eli Savijoki. Sen keskivirtaama (MQ) on 3,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Toinen lasku-uoma on Haringan Alajoki, ja sen keskivirtaama on 0,6 m³/s. Yhteensä ne tekevät noin 3,9 m³/s, joka on siten koko Tallusjärven valuma-alueen keskivirtaama.[5] Kun Tallusjärven valuma-alueen pinta-ala on noin 419 neliökilometriä ja Talluskanavan yläpuolisen vesistöalueen pinta-alaan 271 neliökilometriä, saadaan kanavan virtaamaksi noin 2,5 m³/s.[1][a]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talluskanava sijaitsee Kymijoen vesistöalueessa (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Tallusjärven valuma-alueella (14.77), jossa se muodostaa Ahvenisen–Hirvijärven alueella (14.771) pääuomassa sen lyhyen osuuden. Yläpuolisen Tallusjärven alue (14.772) päättyy joen luusuassa.[11] Joki alkaa Tallusjärvestä, jonka vedenpinnan korkeus on 104,7 metriä ja laskee Hirvijärveen, jonka korkeus on 101,4 metriä mpy. Joelle kertyy 825 metrin matkalla 3,3 metriä pudotusta, jolloin sen kaltevuus on 4,0 metriä kilometrille.[3][2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tallusjärven vedenpintaa laskettiin 1860-luvulla 1,5 metriä vähentämään tulvista johtuvia haittoja ja niittymaiden lisäämiseksi. Tämä on tehty syventämällä järven vanhaa lasku-uomaa eli Vanhakanavaa. Vanhakanavan luusua sijaitsee samalla kannaksella 700 metriä kaakkoon päin Talluskanavan luusuasta. Tallusjärven pääasiallinen lasku-uoma on uudempi Talluskanava. Tervon ja Karttulan kuntaraja jäi seuraamaan Vanhakanavan yläosan uomaa. Järven vanhan järvenpinnan taso näkyy Vanhakanavan edustalla sijaitsevasta Tiirakivestä. Tiirakivi on raukki, johon aallokko on syövyttänyt koloja. Raukkialue ulottuu Talluskanavan luusualle asti.[12]
Talluskanavan rakentamisvuotta ei ole tässä tiedossa, mutta sitä ei ollut merkitty vuoden 1863 karttaan, eikä vielä vuoden 1897 karttaankaan. Sen sijaan vuoden 1904 kartassa on Tallusjärvellä kaksi lasku-uomaa, josta pohjoisinta kutsutaan kartassa Kanavaksi.[13]. Vuoden 1973 peruskartassa kanava on varsin samanlainen kuin nykyään.[14]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Keskivirtaama (MQ) ei ole vesistöviranomaisten ilmoittama arvo, vaan se on päätelty vertaamalla Talluskanavan valuma-alueen pinta-alaa koko Tallusjärven valuma-alueen pinta-alaan. Virtaamat ja valuma-alueiden pinta-alat ovat suoraan verrannolliset toisiinsa. Kun keskivirtaamasta löytyy viranomaisen määrittämä arvo, korvataan tämä sillä arvolla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d Tallusjoki, joenniska (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.1.2025.
- ↑ a b c d e Tallusjoki, joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.1.2025.
- ↑ Talluskanava Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 13.1.2025.
- ↑ a b c Koski-inventointi, s. 80–81. (Vesihallituksen julkausuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Tallusjärvi ja purot talluskyla.fi. Tervo: Talluskylän kyläyhdistys. Viitattu 14.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3313 10 Tallusjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 14.1.2025.
- ↑ Osakaskunta talluskyla.fi. Tervo: Talluskylän kyläyhdistys. Viitattu 14.1.2025.
- ↑ Syrjänen, Jukka & al.: Rautalammin reitin yläosan taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma. (sivut 14) Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2018. RAPORTTEJA 17 ISBN 978-952-314-679-2 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 19.9.2023.
- ↑ Hytönen, Kai: ”Pentlandiitti”, Suomen mineraalit, s. 247. Jyväskylä: julkaisija?, 1999. ISBN 951-690-745-8 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 14.1.2025.
- ↑ Tallusjärven valuma-alue (14.77) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.1.2025.
- ↑ Kejonen, Aimo: Uusi raukkialue Tallusjärvessä Pohjois-Savossa. Geologi, 2010, 62. vsk, nro 6, s. 228–231. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720 Artikkelin verkkoversio. (PDF)
- ↑ Kutilainen, Mikko: Vanhat kartat (Tallusjärvi) vanhatkartat.fi. 1863. Viitattu 14.1.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3313 10 Tallusjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 14.1.2025.
