Ryhmä Oinas

Ryhmä Oinas oli IV Armeijakunnan perustama taisteluosasto, kun armeijakunta siirtyi viivytysvaiheen (30. marraskuuta-11. joulukuuta 1939) jälkeen vastahyökkäykseen jopa 60 kilometriä rajalta edenneen puna-armeijan lyömiseksi.

Taistelualueeseen sidoksissa oleva ryhmä toimi 6. tammikuuta 1940 alkaen nimellä Taisteluosasto Oinas (Tst.Os.Oinas). Myös tilapäisorganisaation komentaja vaihtui useaan kertaan.

Komentaja ja esikunta

Ryhmä Oinaan komentajaksi määrättiin Jalkaväkirykmentti 37:n (JR 37) komentaja everstiluutnantti Eino Ilmari Järvinen ja sen esikunta muodostettiin rykmentin esikunnasta ja esikuntakomppaniasta. Komentaja esikuntineen siirtyi 4. tammikuuta 1940 Ryhmä Keihään komentajaksi.

Tammikuun 6. päivänä aloitetun laajan vastahyökkäyksen alussa ryhmä oli muutettu taisteluosastoksi ja sen komentajana toimi everstiluutnantti Otto Martti, joka kuitenkin sairastui ja tilalle määrättiin 11. tammikuuta alkaen majuri Yrjö Teno ja edelleen 16. tammikuuta kapteeni (5. helmikuuta 1940 alkaen majuri) Reino Kalervo.

23. helmikuuta palasi everstiluutnantti Järvinen Jalkaväkirykmentti 37:n esikunnan kanssa ottaen taisteluosaston uudelleen komentoonsa.

Joukot

Rintamassa

• II/JR 37, joka siirrettiin muihin tehtäviin 8. tammikuuta 1940. Palasi 15. helmikuuta 1940 jälkeen.
• I/JR 39, (Ryhmä Vaaka 6. tammikuuta 1940 hyökkäyksen alussa)
• I/JR 38

Reservinä

• Er.P 8, (Ryhmä Keihäs 6. tammikuuta 1940 hyökkäyksen alkaessa. Takaisin 14.1.1940)
• III/JR 37 (Ryhmä Keihäs 6. tammikuuta 1940 hyökkäyksen alkaessa)

Ryhmän joukkojen kokoonpano muuttui lähes jatkuvasti ja siinä esiintyi mm. seuraavia joukkoja:

• I/JR 37, 6. tammikuuta 1940 aloitetun hyökkäyksen alussa
• URR 15. helmikuuta 1940 alkaen

Tehtävä ja taistelut

Joulukuu 1939

Ryhmä Oinaan tehtävä oli aluksi sitoa alueella Laatokan Haukkalahti-Ruokojärvi-Syskyjärvi hyökkäävän Neuvostoliiton LVI armeijakunnan joukot puolustusaseman eteen.

Alueen pohjoisosaan muodostettiin myös Ryhmä Jousimies ja Taisteluosasto Neito, jotka saivat hyökkäyksellisen tehtävän kohti Ruhtinaanmäkeä ja Mitroa. Ensimmäinen tulokseton yritys Ruhtinaanmäen valtaamiseksi tehtiin 14. joulukuuta 1939 ja hyökkäys uusittiin ilman mainittavaa menestystä 16. ja 17. joulukuuta 1939.

Levon ja uudelleen organisointien jälkeen Ruhtinaanmäkeä yritettiin jälleen vallata 29. ja 30. joulukuuta 1939 sekä 1. tammikuuta 1940. Näihin hyökkäyksiin osallistui myös Ryhmä Oinaan joukkoja aiemman sitomistehtävänsä lisäksi.

Tammikuu 1940

Armeijakunta laati uuden hyökkäyssuunnitelman ja määritti Syskyjärven itäpuolitse tehtävän hyökkäyksen alkamispäiväksi 6. tammikuuta 1940. Ryhmä muutettiin taisteluosastoksi ja sen komentajaksi nimettiin everstiluutnantti Martti. Kolmipataljoonaiseksi supistuneen osaston tehtävänä oli sitoa vihollisen joukot hyökkäämällä etelää kohti. Hyökkäys eteni Neuvostoliiton 168. divisioonan pääosien itäpuolitse Laatokan rantaan, jonne armeijakunan joukot saapuivat 10. tammikuuta. Tämän jälkeen alueelle jääneet puna-armeijan joukot olivat ilman maayhteyksiä omiin joukkoihinsa, jolloin alueelle muodostui Kitilän suurmotti.

Taisteluosasto Oinas eteni 13.-17. tammikuuta 1940 välisenä aikana vajaan 10 kilometriä etelään supistaen Kitilän suurmotin aluetta pohjoisesta. Eteneminen alkoi 13. tammikuuta 1940 joukkojen havaittua vihollisen jättäneen asemansa. Ryhmälle alistettiin tässä vaiheessa Erillinen pataljoona 8. Lopullisesti yhteydet omiin joukkoihin viholliselta katkaistiin 19. tammikuuta taisteluosasto Jousimiehen edettyä Laatokan saarille sulkien loputkin puna-armeijan 168. divisioonan yhteydet (jäitse) omiin joukkoihin. Taisteluosaston joukot pystyivät 22. tammikuuta alkaen supistamaan motin aluetta entisestään ja myös ajoittain eristämään osan vihollisjoukoista toisistaan Lemetin tienhaaran alueella.

Tammikuun lopulla Taisteluosasto Oinaan Erillinen pataljoona 22 osallistui jälleen motin supistamiseen aivan alueen pohjoisosassa Jonnisenmäessä. Tälle linjalle suurmotin pohjoisraja jäi sodan loppuun asti.

Helmikuu 1940

Majuri Kalervon komentama Taisteluosasto Oinas kykeni 7. helmikuuta katkaisemaan Lemetin tienhaaran alueella olevien vihollisjoukkojen yhteydet Kitilän suurmottiin. Alueen pohjoisosaan syntynyt Lemetin tienhaaran motti saatiin laukaistua eli tuhottua jo 8. helmikuuta iltapäivällä. Alueen eteläosaan jäi kuitenkin runsaasti vihollisen joukkoja, jotka onnistuttiin saartamaan uudelleen paikkaan jonne syntyi niin kutsuttu Rykmenttimotti. Taisteluosasto Oinas kykeni saatujen lisäjoukkojen turvin murtamaan 9.-18. helmikuuta käydyissä taisteluissa motin vastarinnan saaden alueelta runsaan sotasaaliin.

Tämän jälkeen Taisteluosasto Oinas siirtyi saamansa käskyn mukaisesti vartioimaan Kitilän suurmotin pohjoista rajaa Hippolanjärven - Koirinojan pysäkin väliselle alueelle.

Maaliskuu 1940

Taisteluosasto Oinas suoritti koko sodan lopun Kitilän suurmotin pohjoisrajan varmistusta ilman suuria taistelutoimia. Sodan loppuvaiheessa osastoon kuului enää alkuperäiseen rykmenttiin kuuluneet I/JR 37 ja II/JR 37.

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X