Erillinen pataljoona 8
Ulkoasu
Erillinen Pataljoona 8 (Er.P 8) oli jatkosodan alkuvaiheessa toimineen Prikaati K:n II pataljoona, johon oli sijoitettu Suomessa asuvia vienankarjalaissyntyisiä asevelvollisia, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan aikana ja jälkeen. Pataljoonaa täydennettiin suomalaisilla vapaaehtoisilla.
Pataljoonan nimet Prikaati K:n lakkauttamisen (22. lokakuuta 1941) jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 23. lokakuuta 1941 – 31. tammikuuta 1944 Vienan Heimosoturipataljoona VHSP
- 1. helmikuuta – 13. marraskuuta 1944 Erillinen Pataljoona 8 (Er.P 8)
Pataljoonan alkuvaiheet esitetty prikaati K:n yhteydessä
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- – 17. syyskuuta 1943 majuri Paavola
- 17. syyskuuta 1943 – 25. syyskuuta 1944 everstiluutnantti Kärkkäinen
- 25. syyskuuta – 4. marraskuuta 1944 majuri Norvio
- 4.–18. marraskuuta 1944 everstiluutnantti Väänänen
Pataljoonan sotatie itsenäisenä joukkoyksikkönä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: luettelosta leipätekstiksi |
- 26. lokakuuta 1941 alkaen siirto Suojoelta Lieksan kautta Hyrynsalmelle, josta edelleen 4. marraskuuta 1941 Vuokkiniemelle
- Kenttävartioita perustamassa 4. marraskuuta 1941 alkaen Vuokkiniemen–Kenttijärven alueelle
- 27. joulukuuta 1941 – 2. tammikuuta 1942 Jyvälahden taisteluissa
- Kenttävartiopalvelussa Vuokkiniemellä, Kontokissa ja Akonjärvellä
- 27. heinäkuuta 1943 rintamavastuun luovutus Rajajääkäripataljoona 8:lle Kostamuksen ja Kontokin alueella, siirtyminen Röhön, Iltalan ja Perän alueelle kenttävartiopalveluun
- 9. syyskuuta 1944 rintamavastuun luovutus saksalaisille joukoille
- 12. syyskuuta 1944 alkaen siirtyminen vaiheittain pääteiden suunnassa varmistaen Suomussalmelle
- 18. syyskuuta 1944 alkaen siirtyminen Suomussalmelta Rovaniemen ja Kemin kautta Haukiputaalle
- Pataljoona lopetti toimintansa 18. marraskuuta 1944
Tappiot 23. lokakuuta 1941 – 13. marraskuuta 1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaatuneita: 24
- Kadonneita: 2[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo Kallioniemi: Prikaati K, Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Timo Kallioniemi: "Prikaati K" s. 397