Tadeusz Bór-Komorowski
Tadeusz Komorowski (1. kesäkuuta 1895 – 24. elokuuta 1966) oli puolalainen kenraali, joka tunnetaan paremmin nimellä Bor-Komorowski.
Komorowski syntyi Lwówissa, Itävalta-Unkarissa (nykyisin Ukrainassa). Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli upseerina Itävalta-Unkarin armeijassa, ja sodan jälkeen hänestä tuli Puolan armeijan upseeri ja Grudziądzin Ratsuväkikoulun komentaja.
Kansannousun johtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Komorowski osallistui Saksaa vastaan käytyihin taisteluihin toisen maailmansodan alussa vuonna 1939. Hän auttoi koodinimellä Bór järjestämään vastarintaliikkeen toimintaa Krakovan alueella. Heinäkuussa 1941 hänestä tuli Kotiarmeijan eli AK:n apulaiskomentaja, ja hänet nimitettiin maaliskuussa 1943 prikaatikenraaliksi.
Vuonna 1944, kun Neuvostoliiton joukot etenivät Puolaan, Puolan pakolaishallitus Lontoossa kehotti Bor-Komorowskia valmistautumaan aseelliseen kapinaan Varsovassa. Pakolaishallitus halusi palata pääkaupunkiin vapauttamaan puolalaiset ja estämään kommunistien valtaantulo Puolassa, mitä Stalin oli selkeästi käynnistämässä.
Varsovan kansannousu alkoi Komorowskin käskystä 1. elokuuta 1944, ja kapinalliset ja Kotiarmeija valtasivat suurimman osan Keski-Varsovasta. Neuvostoliiton armeija oli vain parinkymmenen kilometrin päässä Varsovasta. Stalinin määräyksestä kansannousulle ei annettu mitään apua. Stalin kuvasi kansannousua rikolliseksi seikkailuksi. Britannia onnistui pudottamaan kapinallisille tarvikkeita lentoteitse, mutta ne päätyivät enimmäkseen saksalaisille. Saksalaisten käytettävissä oli suuria joukkoja Waffen-SS:sta ja lisäksi Neuvostoliiton armeijan karkureita, jotka toimivat erityisen brutaalisti, Erich von dem Bachin komentamina.
Syyskuussa 1944 Bor-Komorowski ylennettiin Puolan armeijan ylipäälliköksi.
Kansannousun jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi kuukautta taistelujen jälkeen Bor-Komorowski antautui saksalaisille sillä ehdolla, että Saksa pitää AK:n taistelijoita sotilaina. Bor-Komorowski joutui internointileirille Saksassa. Huolimatta saksalaisten painostuksesta hän kieltäytyi antamasta antautumismääräystä Puolan Kotiarmeijalle, joka taisteli edelleen Saksan määräysvallan alla olevassa Puolassa. Vapauduttuaan sodan lopussa hän vietti loppuelämänsä Lontoossa, jossa hän toimi aktiivisesti Puolan emigranttipiireissä. Vuosina 1947–1949 hän toimi pääministerinä Puolan pakolaishallituksessa, jota ei tosin enää pidetty Puolan hallituksena Länsi-Euroopan maiden taholta. Lontoossa hän kirjoitti elämäkerran Maanalainen armeija (1951). Hän kuoli Lontoossa 71-vuotiaana.[1].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Andrzej Paczkowski: The Spring Will be Ours: Poland and the Poles from Occupation to Freedom, s. 196. Penn State Press, 2003. ISBN 0271023082 Google Books -esikatselu.
