Täydennyslentorykmentti (jatkosota)
Täydennyslentorykmentti oli Suomen ilmavoimien jatkolentokoulutuksesta vastannut lentorykmentti jatkosodassa. Rykmentin ja sen alaisten laivueiden tehtävät vastasivat hyvin pitkälti talvisodassa toimineiden ja pääasiassa välirauhan aikana lakkautettujen vastaavien joukko-osastojen tehtäviä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentorykmentti 1:n lakkauttamisesta ja lentokoulutusta antavan täydennyslentorykmentin sekä sen alaisten lentolaivueiden perustamisesta seuraavan liikekannallepanon sattuessa päätettiin ilmavoimien esikunnan heinä-elokuussa 1940 tekemillä päätöksillä. Talvisodan täydennyslentorykmenttien tapaan suunnitelmassa esitettyjen täydennyslentorykmentin ja sille alistettujen lentolaivueiden tehtävänä olisi reservistä tulevien lentäjien jatkokouluttaminen rintamalaivueiden vaatimuksia vastaavalle tasolle.[1]
Täydennyslentorykmentti ja sen alaiset täydennyslentolaivueet 17, 25 ja 35 perustettiin jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä 18. kesäkuuta 1941. Rykmentin komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Viljo Rekola. Rykmentin laivueista T-LLv 17 vastasi tiedustelu- ja pommituslentäjien ja kaksi muuta hävittäjälentäjien koulutuksesta. T-LLv 35:lle alistettiin 25. kesäkuuta myös aiemmin lentorykmentti 3:n alainen lentolaivue 34.[1]
Reservistä tulleiden lentäjien koulutus saatiin valmiiksi 2–3 kuukauden kuluessa, ja koulutustarpeen vähennyttyä selvästi LLv 34 ja T-LLv 25 yhdistettiin 1. lokakuuta 1941 T-LLv 35:een.[1]
Täydennyslentolaivue 17
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 17
Täydennyslentolaivue 17 perustettiin jatkosodan liikekannallepanossa Karviaan, mistä se siirrettiin jo seuraavan kuukauden alulla Poriin. Laivueen tehtävänä oli pääasiassa antaa jatkokoulutusta reservistä palaaville tiedustelu- ja pommituslentäjille. Kaksimoottorisista koneista koostunut lentue siirrettiin Luonetjärven lentokentälle syyskuussa 1941 ja alistettiin alkuun lentolaivue 46:lle. Laivue lakkautettiin kokonaisuudessaan jonkin aikaa myöhemmin. Koko laivueen entinen kalusto ja henkilöstö siirrettiin Luonetjärvelle 1. marraskuuta 1941. Lakkautetun laivueen kalustosta muodostettiin lentolaivue 46:n kolmas lentue, joka tosin siirrettiin saman kuukauden puolivälissä lentolaivue 48:n kolmanneksi lentueeksi.[1]
Kaksimoottorikonekannan kasvun seurauksena ilmavoimien lentävän henkilöstön jatkokoulutustarve kasvoi merkittävästi. Täydennyslentolaivue 17 (T-LeLv 17) perustettiin uudelleen 28. marraskuuta 1942 lentorykmentti 4:n alaisuuteen, ja se jatkoi toimintaansa Luonetjärven lentokentältä. Uudelleen perustettu laivue koulutti kaksimoottorilentäjien lisäksi ilmavoimien konekivääriampujia ja tähystäjiä.[1]
T-LeLv 17:n lakkautettiin viimeisen kerran 11. syyskuuta 1944, viikko jatkosodan päättymisen jälkeen. Laivueen jäljellä olevat osat siirtyivät pommituslentolaivue 46:lle, joka keskeytti käynnissä olleet jatkokoulutuskurssit runsas kuukausi myöhemmin.[1]
Täydennyslentolaivue 25
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 25
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Täydennyslentolaivue 35
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Täydennyslentolaivue 35
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 119–120. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0
- Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 28: LeSK. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-4-4