Tästä äiti varoitti
| Tästä äiti varoitti | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Anna Kontula |
| Kieli | suomi |
| Genre | feminismi |
| Kustantaja | Like: Into |
| Julkaistu | 2009 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 103 |
| ISBN | 978-952-01-0299-9 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tästä äiti varoitti on Anna Kontulan vuonna 2009 julkaisema pamfletti, joka käsittelee suomalaisen feminismin suhtautumista seksuaalisuuden ja vallan kysymykseen.
Kontula sanoo feminismin päässeen Suomessa valtiokirkon asemaan. Kontulan mukaan aikaisempaan feminismiin on vaikuttanut kristinuskon käsitys seksuaalisuudesta. Tämä on johtanut seksuaalisuuden arvottamiseen feministien valtavirran ehdoilla. Homot, transihmiset, polyamoriset, fetisistit, seksityöntekijät ja sadomasokistit eivät ole päässeet esiin omalla äänellään, vaan heitä on pidetty miesten asian ajajina.[1] Kontulan mukaan valtavirtafeminismin mittapuu seksuaalisuudelle on ”valkoisen, koulutetun, keski-ikäisen ja perin juurin keskiluokkaisen naisen”.[2] Seksuaalisen vapauden tulisi toteutua vain feminismin sallimissa rajoissa.[3]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prostituutio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtavirtafeminismin näkemys on, että kaikki prostituutio on pakotettua. Siirtolaisnaisten kannalta tämä on Kontulan mukaan ongelmallista, koska se oikeuttaa viranomaisten toimet heitä kohtaan. Sillä on perusteltu esimerkiksi seksin myyntiä käännytysperusteena ja prostituution asiakkuuden kriminalisointia. Toisen näkemyksen mukaan vapaaehtoista seksin myymistä tulisi kohdella ansiotyönä. Kontulan mukaan tämän linjauksen ongelmana on se, että ei hyödytä laittomia siirtolaisia tai niitä, jotka leimaantumisen tai toiminnan satunnaisuuden vuoksi työskentelevät pimeästi.[4]
Kontulan mukaan ihmiskaupan ja prostituution rinnastamisella seksityöntekijät marginalisoidaan. Yritykset parantaa heidän työskentelyolosuhteidensa parantamiseksi tehdään tarpeettomiksi.[5] Nykymuotoisen ihmiskaupan vastaisen työn tosiasiallinen tulos on se, että köyhistä maista tulevat naiset pakotetaan paperittoman siirtolaisuuden asemaan.[6] Seksiä myyvät siirtolaisnaiset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, sillä heidän kohdallaan rasismiin ja köyhyyteen yhdistyy huoran leima.[7] Valtavirtafeminismi sivuuttaa sen, että jotkut naiset valitsevat seksityön, koska se on keino päästä tavoitteeseen, esimerkiksi oma talo tai lasten kouluttaminen.[8]
Kontula toteaa, ettei ole yhtään kansainvälistä sopimusta, joka puuttuisi seksialalla vapaaehtoisesti toimivien hyväksikäyttöön ja ihmisoikeusloukkauksiin. Jos seksityöntekijä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, hänellä ei ole mahdollisuuksia vaatia parannuksia työskentelyolosuhteista. Vanhanaikaista ajattelua uusintaen valtavirtafeminismissä oletetaan, että kyse ei ole oikeista naisista.[9]
Lasten ja nuorten seksuaalisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kontulan mukaan nykyisin seksuaalisuuden näkemisen oletetaan aiheuttavan lapsille korjaamattomia henkisiä vaurioita. Kun viestimissä toistuvat säännöllisesti porno- ja pedofiliapaniikit, syntyy käsitys seksuaalisuudesta pelkkänä uhkana. Lapsiin kohdistuva ei-seksuaalinen väkivalta on ilmeisesti seksuaalista hyväksikäyttöä yleisempää, mutta se ei käynnistä yhtä suuria kriisitoimia. Raja lasten ja nuorten suojelun ja hysterian välillä näyttää joskus hämärtyvän.[10]
Alaikäisille ei myönnetä oikeutta seksuaaliseen toimijuuteen. Jos seksuaalisuuden muoto poikkeaa normina pidetystä, sitä pidetään alaikäiselle erityisen vaarallisena. Tällaisia ovat esimerkiksi homoseksuaalisuus ja seksin myyminen. Jos teinipojalla on suhde aikuisen naisen kanssa, häntä voidaan jopa pitää onnekkaana, mutta samanikäistä tyttöä pidetään uhrina. Syyllistäminen ja holhous jättää nuoren yksin, häpeän ja uhman tunteiden valtaan.[11]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkonäkö tuottaa luokka-asemaa ja kertoo siitä. Menestyksekäs taistelu ikääntymisen ulkoisia vaikutuksia vastaan on yhteiskunnassa yläluokkaisessa asemassa olevien tunnusmerkki. Tämä vaatii voimavaroja: kuntosalikorttia, ehostustuotteita, vaatteita ja ennen kaikkea aikaa. Raskasta työtä tekevällä perheenäidillä sitä on vähän.[12]
Yleinen normi rohkaisee sukupuolisuuden korostamista, mutta vain tietyn mittapuun mukaisesti. Ulkonäön korostuminen on johtanut epäterveeseen kilpavarusteluun, jolloin keskiluokkaisten naisten etujen mukaista on ollut rajoittaa sitä. Miehen seksuaalinen halu antaa naiselle valtaa.[13] Menestyvät, valta-asemassa olevat miehet vetävät naisia puoleensa, mutta naiselle samat ominaisuudet eivät ole hyödyllisiä.[14] Naisen on kannattavaa sijoittaa seksuaaliseen kauneuteen. ”Pinkkiä rakastavat blondit” ovat tästä näkökulmasta feminismin rintamakarkureita. Kauneus olisi kuitenkin hyvä nähdä ilona ja nautintona.[15]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Kuvalehden toimittajan Laura Koljosen mukaan teos vaiettiin feministisissä piireissä kuoliaaksi.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kontula, Anna: Tästä äiti varoitti, s. 8–9. (Into-pamfletti 13) Helsinki: Like: Into, 2009. ISBN 978-952-01-0299-9
- ↑ Kontula 2009, s. 10.
- ↑ Kontula 2009, s. 12.
- ↑ Kontula 2009, s. 29–30.
- ↑ Kontula 2009, s. 30.
- ↑ Kontula 2009, s. 32.
- ↑ Kontula 2009, s. 34.
- ↑ Kontula 2009, s. 37.
- ↑ Kontula 2009, s. 65.
- ↑ Kontula 2009, s. 43–44.
- ↑ Kontula 2009, s. 43, 44, 46.
- ↑ Kontula 2009, s. 53.
- ↑ Kontula 2009, s. 55, 57, 71
- ↑ Kontula 2009, s. 80.
- ↑ Kontula 2009, s. 57.
- ↑ Koljonen, Laura: Feministit voivat nykyään olla mitä mieltä vain – siksi he riitelevät jatkuvasti keskenään Suomen kuvalehti. 13/2012. Viitattu 11.7.2012.