Täpläapinankukka
| Täpläapinankukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Apinankukkakasvit Phrymaceae[2] |
| Suku: | Apinankukat Erythranthe |
| Laji: | guttata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Täpläapinankukka (Erythranthe guttata) on suurikukkainen, monivuotinen laji apinankukkien suvussa.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täpläapinankukka kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varret ovat yläosistaan nystykarvaiset. Lehdet ovat vastakkain ja silposuoniset. Lehtilapa on puikea, tylppäkärkinen ja nirhalaitainen. Kukinto on nystykarvainen, harsu latvaterttu. Kukkia voi olla myös yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperät ovat 12–25 mm pitkiä. Kukan teriö on vastakohtainen ja kooltaan 30–40 mm pitkiä. Teriön alahuuli on kolmiliuskainen ja ylähuuli kaksiliuskainen, nielu on avoin. Väriltään teriö on keltainen ja punatäpläinen. Suomessa täpläapinankukka kukkii heinä-elokuussa.[5][6] Kasvin kota on 10 mm pitkä ja munamainen.[7]
Laji muistuttaa toista apinankukkalajia, kelta-apinankukkaa (Erythranthe lutea), jonka kanssa se saattaa myös risteytyä.[8] Risteymä tunnetaan nimellä tarha-apinankukka (Erythranthe ×hybrida).[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alun perin täpläapinankukka on kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta, jossa sitä kasvaa yleisenä Kaliforniasta Kanadan eteläosiin ja harvinaisempana aina Alaskaan saakka. Paikoitellen lajia kasvaa myös Yhdysvaltain itäosissa, mutta siellä se on tulokaslaji.[8] Tulokkaana täpläapinankukka on levinnyt myös Eurooppaan, jonne se tuotiin alun perin koristekasviksi. Ensimmäiset havainnot sen leviämisestä luontoon ovat Puolasta vuodelta 1824. Ruotsista ensimmäinen havainto luonnosta on vuodelta 1846.[5] Lajia tavataan nykyisin Britteinsaarilla ja mantereella Pohjois-Ranskasta Saksan läpi Puolaan ja pohjoisessa Fennoskandiaan. Lajia on tavattu myös Alppien alueella, Länsi-Venäjällä ja paikoin Balkanin alueella. Tulokkaana täpläapinankukkaa tavataan myös Argentiinassa ja Uudessa-Seelannissa.[8]
Suomessa laji on uustulokas, josta ensimmäinen havaintotieto on kirjattu ylös vuonna 1851 Inkoosta.[9] Nykyään lajia voi tavata siellä täällä eri puolilla maata aina Keski-Lappia myöten. Ainakin Lounais-Suomessa se on vakiintunut lajistoon.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläapinankukka on kosteiden kasvupaikkojen laji. Se kasvaa niin rannoilla kuivalla maalla kuin matalassa vedessäkin. Kasvin siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille, mutta siementen leviäminen lintujen mukana on myös mahdollista.[5][6] Suomessa sitä on tavattu ojissa ja puroissa asumusten läheisyydessä.[6]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläapinankukkaa kasvatetaan myös puutarhojen koristekasvina.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Kekki, Tapio: Evakko, ruotsin roska, lapin orvokki ja pusu – täpläapinankukka pohjoisessa. Lutukka 1/2013. 29. vuosikerta. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Kasvitieteellinen yksikkö. Helsinki 2013. ISSN 0782-050X.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maiz-Tome, L.: Erythranthe guttata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Kekki 2013, s. 3.
- ↑ Erythranthe guttata (DC.) G.L.Nesom GBIF. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Täpläapinankukka – Erythranthe guttata Laji.fi. Viitattu 16.9.2021.
- ↑ a b c d Kekki 2013, s. 4.
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 376.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 534.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Gyckelblomma (myös levinneisyyskartat). Viitattu 30.3.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Kekki 2013, s. 5.