Sylvia Likens

Sylvia Marie Likens (3. tammikuuta 1949 – 26. lokakuuta 1965) oli yhdysvaltalainen murhan uhri Indianasta, Yhdysvalloista. Likens kidutettiin kuoliaaksi hänen ollessaan 16-vuotias, tekijöinä Likensin ja tämän siskon Jennyn huoltaja Gertrude Baniszewski, Gertruden lapset ja useita naapuruston lapsia ja nuoria. Mukana pahoinpitelyssä oli myös pakotettuna Sylvian sisko Jenny. Likensin vanhemmat työskentelivät sirkuksessa ja isä jätti Sylvian ja Jennyn Baniszewskin hoitoon kolme kuukautta ennen Sylvian kuolemaa. Gertrude Baniszewski (37), tämän kaksi lasta Paula (18) ja John (13) sekä kaksi naapuruston nuorta, Coy Hubbard (15) ja Richard Hobbs (15), tuomittiin rikoksesta, jota tapauksen syyttäjä Leroy K. New kuvasi oikeudenkäynnin aikana "Indianan osavaltion karmivimmaksi rikokseksi".

Tausta

Sylvia Likens syntyi Lebanonissa, Indianan osavaltiossa, Yhdysvalloissa, tammikuun 3. päivä vuonna 1949. Hän oli vanhempiensa kolmas lapsi, jota ennen ja jonka jälkeen syntyivät kaksoset. Sylvia ja hänen nuorempi siskonsa Jenny asuivat äitinsä, Bettyn, kanssa Indianapolisissa, kun heidän äitinsä pidätettiin ja vangittiin näpistyksestä. Heidän isänsä Lester Likens järjesti tyttäriensä majoituksen Gertrude Baniszewskin luona. Sylvia ja Jenny olivat tutustuneet aiemmin Baniszewskin vanhimman lapsen, Paulan, kanssa. Baniszewski oli satunnaisia töitä tekevä seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja asui kaupungin köyhällä alueella ja suostui ottamaan Sylvian ja Jennyn luokseen kahdenkymmenen dollarin viikkokorvausta vastaan. Koska Gertrude Baniszewski ei halunnut muiden tietävän hänen nuorimmaisen lapsensa olevan avioliiton ulkopuolella syntynyt, Baniszewski kutsui itseään "rouva Wrightiksi". Myös muut kutsuivat häntä tällä nimellä.

Kidutus

Sylvian ja Jennyn oleskelu Baniszewskin luona sujui hyvin ensimmäisen viikon. Kun Lester Likensin 20 dollarin viikkomaksu ei saapunut ajoissa, Baniszewski piiskasi hoidokkejaan. Baniszewskin sanotaan huutaneen Sylvialle ja Jennylle hoitaneensa "kahta narttua ilmaiseksi". Maksu saapui perille seuraavana päivänä. Väkivalta jatkui seuraavalla viikolla, kun Sylviaa syytettiin muiden lasten houkuttelusta varastamiseen. Sylviaa syytettiin myös useaan kertaan epärehellisyydestä, likaisuudesta sekä flirttailusta ja kevytkenkäisyydestä. Sylvia tunnusti varastaneensa kerran jumppapuvun koulun liikuntatuntia varten. Häntä kuitenkin rangaistiin varastamisesta silloinkin, kun siihen ei ollut mitään syytä.

Vähitellen Sylvian elämä normaalista koulua käyvästä nuoresta muuttui pahemmaksi. Sylviaa lyötiin ja syytettiin milloin mistäkin. Kun selvisi, että Sylvia oli sanonut koulussa Baniszewskin kahden vanhimman tyttären, Paulan ja Stephanien, olevan prostituoituja. 6. lokakuuta oli Sylvian viimeinen päivä koulussa. Elokuun aikana Sylvia paljasti antaneensa poikaystävänsä kerran olla hänen kanssaan sängyllä. Baniszewski väitti Sylvian olevan sen seurauksena raskaana ja potkaisi tätä hävylle, mitä hän ja muut tekivät monta kertaa myöhemmin. Oikeasti raskaana ollut Paula Baniszewski raivostui Sylvian kuvitellusta raskaudesta ja heitti Sylvian tuolilta lattialle sanoen, ettei tämä ollut tuolilla istumisen arvoinen. Sylvia uskoi ennen pitkää olevansa raskaana ja ilmaisi huolensa vauvaansa kohtaa moneen kertaan kidutuksensa aikana. Sylvian ruumiinavaus kuitenkin osoitti murskaantuneesta ja pahoin runnellusta genitaalialueesta huolimatta, ettei Sylvia ollut koskaan ollut raskaana. Sylviaa ei patologien mukaan raiskattu, vaikka Baniszewski kumppaneineen käyttivätkin kaikkia muita mahdollisia keinoja kiduttaakseen Sylviaa. Seksuaalisuus oli kuitenkin yksi yleisimmistä teemoista Sylvian kidutuksessa, alkaen kevytkenkäisyydellä vihjailusta Sylvian genitaalialueen potkimiseen. Seksuaalinen kidutus kulminoitui, kun Baniszewski epäili Sylviaa prostituutiosta tämän selittäessä rahojen tulleen tyhjien pullojen keräämisestä ja palauttamisesta. Gertrude Baniszewski pakotti Sylvian riisuutumaan striptease-tyylillä muiden lasten edessä ja kun Sylvia oli alasti, hän pakotti Sylvia työntämään limsapullon vaginaansa. Viimeisenä viikonloppuna ennen Sylvian kuolemaa Baniszewski toteutti saman rituaalin uudelleen.

Lokakuun puolivälissä Sylvia kasteli sänkynsä ja Baniszewski pakotti hänet siitä lähtien nukkumaan kellarissa perheen kahden koiran kanssa. Sylvian ei myöskään annettu käyttää enää vessaa. Sylvian kuolemaa edeltävänä viikonloppuna Baniszewski päätti antaa Sylvian nukkua yläkerran vuoteessa. Sylvia kuitenkin sidottiin yöksi kiinni sänkyyn, sillä Banislewskin mukaan hän ei saisi käyttää vessaa ennen kuin oppisi kuivaksi. Viikonlopun aikana Baniszewski päätti jälleen kerran kostaa Sylvialle Paulan ja Stephanien prostituoiduiksi kutsumisen ja sanoi, että koska Sylvia oli leimannut hänen tyttärensä, hän leimaisi Sylvian. Sylvia riisuttiin ja sidottiin, ja Gertrude aloitti kaivertamaan kuumennetulla neulalla Sylvian vatsaan viestin "Olen prostituoitu ja ylpeä siitä!" Richard Hobbs kirjoitti loput tekstistä. Myöhemmin samana päivänä Richard Hobbs, Paula ja kymmenvuotias Shirley Baniszewski palasivat Sylvian luo ja kaiversivat Sylvian rintaan numeron "3".

Kuolema

Juuri ennen Sylvian kuolemaa Baniszewski pakotti tämän kirjoittamaan vanhemmilleen kirjeen, jossa hän sanoi myyneensä itseään joukolle poikia, jotka hakkasivat hänet "saatuaan mitä halusivat" ja kaivertaneensa Baniszewskin ja Richard Hobbsin tekemän tekstin hänen vatsaansa. Hän kirjoitti, että hän on tehnyt kaikkensa ärsyttääkseen "Gertietä" ja maksaneensa tälle enemmän kuin tällä oli varaa. Gertrude Baniszewskin antoi kirjeen poliisille ja väitti Sylvian ilmaantuneen hänen ovensa taakse ja kuolleen talossa. Baniszewski toivoi kirjeen poistavan kaikki häntä kohtaan mahdollisesti nousevat syytökset patjalla makaavasta pahoinpidellystä ruumiista. Ruumiinavauksessa selvisi kuitenkin, että Sylviaa oli systemaattisesti pidetty nälässä useita viikkoja ja että ruumiissa olleet vammat, kuten yli sata palavalla savukkeella tehtyä haavaa, jakautuivat pitkälle aikavälille.

Viimeisenä päivänään Sylvia vietiin yläkertaan ei-kiduttavaan kylpyyn. Hänet laitettiin ammeeseen vaatteet päällä ja kun Stephanie Baniszewski ja Richard Hobbs nostivat Sylvian kylvystä, he huomasivat ettei Sylvia enää hengittänyt. Stephanie antoi Sylvialle suusta suuhun tekohengitystä, mutta Sylvia oli jo kuollut. Gertrude Baniszewski käski Hobbsia soittamaan poliisit. Baniszewski antoi poliiseille Sylvian pakkokirjoittaman kirjeen, mutta ennen kuin poliisi ehti lukea kirjeen Jenny Likens kuiskasi poliisille: "Vie minut pois täältä, niin kerron teille kaiken." Sylvian lopullinen kuolinsyy oli aivojen turpoaminen, sisäinen verenvuoto ja laajojen ihovaurioiden aiheuttama šokki.

Oikeudenkäynti

Sylvian pahoinpitelylle oli useita todistajia: monet naapuruston lapsista ja nuorista oli osallistunut ja/tai katsonut Sylvian kidutusta. He tulivat säännöllisesti Baniszewskeille kiduttamaan Sylviaa. Baniszewski itse kehui pahoinpitelyllä muun muassa naapurilleen ja heitti tämän edessä Sylvian päälle kuumaa vettä. Samoin teki Paula Baniszewski ja muut lapset. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittanut pahoinpitelystä poliisille, vaikka he todistivat sitä joko suoraan tai kuulivat Sylvian huudot. Eräs kidutusta nähnyt tyttö kertoi Sylvian pahoinpitelystä äidilleen, joka totesi että Baniszewski varmasti vain rankaisi tätä hyvästä syystä. Sylvian kirkon pappi vieraili Baniszewskin talossa. Gertrude luetteli papille syytöksiä Sylviaa kohtaan ja pakotti Jennyn toistamaan nämä syytökset papille. Ennen lähtöään Gertrude Baniszewski ja pappi rukoilivat yhdessä. Myös julkisen terveydenhuollon hoitaja kävi Baniszewskien talolla. Gertrude valehteli kaikille, että Sylvia oli prostituoitu ja että hän oli potkinut hänet kadulle sen kuultuaan.

Itse oikeudenkäynti alkoi toukokuussa 1966, vuosi Sylvian kuoleman jälkeen. Gertrude Baniszewski kielsi tietäneensä Sylvian kidutuksesta ja väitti lasten tehneen kaiken. Hän väitti olevansa syytön ja vetosi myös mielenterveyteensä. Baniszewski sanoi olleensa liian sairas ja kroonisesti väsynyt seitsemän lapsen yksinhuoltajana huomatakseen mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän myös väitti olleensa fyysisesti liian heikko pystyäkseen lyömään tai potkimaan Sylviaa. Oikeuden määräämät kolme psykiatria kuitenkin totesivat Baniszewskin olevan täysjärkinen. Gertruden lisäksi murhasta syytettynä pidätettiin Baniszewskin lapset Paula, Stephenie ja John sekä Richard Hobbs ja Coy Hubbard. Pahoinpitelysyytteen saivat kidutukseen osallistuneet Anna Siscoe, Judy Duke, Randy Lepper ja Mike Monroe. Suurin osa alaikäisistä syytetyistä myönsivät nopeasti syyllisyytensä, mutta antoivat tekojensa selitykseksi ainosataan sen, että "Gertie" oli käskenyt heitä tekemään niin.

Todistaessaan oikeudessa Gertrude Baniszewski todisti samalla Sylviaa vastaan. Monet oikeudenkäyntikatkelmat kuvaavat kuinka Baniszewski yritti siirtää vastuun Sylvialle, että tämä "ansaitsi" kohtelunsa epämoraalisen käyttäytymisensä vuoksi. Oikeudenkäynnin aikaan kymmenvuotias Marie Baniszewski todisti alun perin äitinsä puolesta sanoen tämän olleen sairaana ja tietämätön Sylvian kidutuksesta, mutta syyttäjän kuulustelun aikana todisti nähneensä äitinsä potkineen ja lyöneen Sylviaa ja sanoi tämän olleen paikalla aloittamassa Sylvia prostituoitu-"tatuointia".

Kesken oikeudenkäynnin Paula Baniszewski synnytti sairaalassa lapsen, huolimatta Paulan itsensä ja hänen äitinsä vakuutteluista, ettei Paula ollut raskaana aviottomasta lapsesta. Kenties osoituksena verisiteiden voimasta Paula nimesi tyttärensä Gertrudeksi.

Pahoinpitelysyytteet eivät menneet oikeudessa läpi, vaan siitä syytetyt alaikäiset vapautettiin, samoin murhasta syytetty Stephanie Baniszewski. Syyttäjä ajoi murhasyytteen rangaistuksena kaikille kuolemantuomiota. Ainoastaan Gertrude Baniszewski tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta, mutta kuolemantuomion sijaan hän sai elinkautisen. Baniszewski teki tuomiosta valituksen ja sai uuden oikeudenkäynnin, mutta hänet tuomittiin uudelleen ensimmäisen asteen murhasta elinkautiseen. Vuonna 1985 Gertrude Baniszewski vapautettiin ehdonalaiseen monien kansalaisjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Hän kuoli keuhkosyöpään viisi vuotta myöhemmin Nadine Van Fossanin nimellä. Paula Baniszewski tuomittiin toisen asteen murhasta. Myös Paula valitti tuomiostaan, mutta toisen oikeudenkäynnin aikana hän myönsi syyllisyytensä tappoon. Hänet tuomittiin vankilaan, mutta vapautettiin muutaman vuoden jälkeen. John Baniszewski, Coy Hubbard ja Richard Hobbs tuomittiin taposta. Jokainen vietiin nuorisovankilaan, jossa he viettivät yhteensä 18 kuukautta.

Tapauksen jälkipuinti

Baniszewskin rangaistuksissa oli useimmiten oma käänteinen logiikkansa. Hän syytti Sylviaa muun muassa likaisuudesta ja seksuaalisesta moraalittomuudesta, mikä kuvasi lähinnä Baniszewskia itseään. Baniszeskilla oli itsellään kaksi avioliiton ulkopuolista lasta ja Likensin tyttöjen holhokkiaikana myös Baniszewskin vanhin tytär Paula, silloin 17-vuotias, oli raskaana, muttei naimisissa. Baniszewskin voinee olettaa yrittäneen opettaa rangaistuksillaan jotain; kun Sylvia esimerkiksi pinnasi kirkon illallisilta, Baniszewski laittoi Sylvian ruoan kiertämään pöydässä ja täytettiin mausteilla, minkä jälkeen Sylvia pakotettiin syömään ensin lautaseltaan ja sen seurauksena oksennuksensa. Vastaavasti varastamissyytösten rangaistuksena oli Sylvian sormien polttaminen tulitikun liekillä ja likaisuudesta rangaistuksena oli muun muassa sitominen polttavan kuumaa vettä täynnä olevaan kylpyammeeseen ja suolan hierominen Sylvian avoimiin haavoihin. Kun kellarissa nälkiintyneelle Sylvialle annettiin keittoa ja tämä ei pystynyt syömään sitä sormillaan, hänet pakotettiin syömään ulosteita ja juomaan virtsaa.

On jäänyt mysteeriksi, miksi Sylvia ei karannut Baniszewskin luota, kun hän siihen olisi vielä pystynyt. Jotkut ovat ehdottaneet syyksi masokismia, mutta todennäköisempiä selityksiä on annettu. Vanhempiensa epäjohdonmukaisen kasvatuksen seurauksena Sylvialla ja Jennylla oli vain hämärä käsitys siitä, mikä on hyväksyttävää kurinpitoa. Jenny ja Sylvia ilmoittivat kerran huonosta kohtelustaan isosiskolleen Dianalle, mutta hän ei uskonut heitä; epäilemättä Sylviaan oli juurtunut syvälle pelko siitä, ettei häntä uskottaisi ja mahdollisesti saisi rangaistuksen, kun häntä syytettäisiin valehtelusta. Vielä varmemmin Sylvian piti paikallaan pelko häpeästä. Koska Sylvia oli läheinen siskonsa kanssa, hän luultavasti myös pelkäsi, että Jenny joutuisi kostona pahoinpitelyn kohteeksi, jos hän kertoisi mitä hänelle tehtiin. Myöhemmin Sylvia oli lukittuna kellariin, ajoittain sidottuna, joten karkaaminen ei enää onnistunut. Sylvian onnistui kerran päästä illalla ulko-ovelle asti, mutta Baniszewski lukitsi hänet takaisin kellariin. Kuolemaansa edeltävänä yönä Sylvia, suljettuna kellariin, hakkasi kellarivankilansa ovea lapiolle ja sai naapurit harkitsemaan poliisille soittoa saadakseen metelin loppumaan. Kukaan ei kuitenkaan tehnyt melusta ilmoitusta.

Tapaus muussa mediassa

• Yhdysvaltalaisfeministi Kate Millett on kirjoittanut Likensin elämään perustuvan, osin fiktiivisen teoksen The Basement (1979)
• Jack Ketchumin ohjaama elokuva The Girl Next Door (2007) perustuu osittain Likensin tapaukseen
• Yhdysvaltalaiskirjailija Patte Wheatin fiktiivinen teos By Sanction of the Victim perustuu tapaukseen
• Tommy O'Haverin ohjaama elokuva An American Crime vuodelta 2007
• John Deanin, Baniszewskin oikeudenkäynnissä asianajajana toimineen teos Baniszewski/Likensin rikoksesta: The Indiana Torture Slaying: Sylvia Likens' Ordeal and Death.

Aiheesta muualla

• Sylvia Likens TruTV:ssä (englanniksi)
• Avenging Sylvia – artikkeli Time-lehdessä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Sylvia Likensin hauta Find A Grave -sivustolla
• Suitcase of Sorrow – artikkeli Indianapolis Star -lehdessä^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)
• A Midwest Nightmare, Too Depraved to Ignore – New York Times -artikkeli Sylvia Likensin murhaan perustuvasta elokuvasta An American Crime (englanniksi)