Syöpäkipu
Syöpäkipu on kipu, joka ilmenee syövän oireena tai syövän hoitojen sivuvaikutuksena.[1] Syöpäpotilaista noin 25–30 %[1] on kärsinyt syöpäkivusta taudin diagnosointiin mennessä, ja hoidon loppuvaiheessa syöpäkipua on esiintynyt jo 65–85 %:lla potilaista.[2] Kivun esiintyminen riippuu kasvaimen sijainnista ja koosta. Se on yleisempää uusiutuneessa tai etäpesäkkeisessä syövässä ja esiintyy useimmiten erinäisten muiden oireiden yhteydessä. Syöpäkipu voi olla potilaan elämänlaatua merkittävästi heikentävä tekijä.[1]
Esimerkiksi haimasyövässä ja mahasyövässä kipu on usein ensioire. Yleistä suoraan syövästä johtuva kipu on myös kasvaimen ollessa luussa tai lähellä hermokudosta. Kipua voivat aiheuttaa mahasuolikanavaa tai virtsateitä ahtauttavat tai limakalvoa haavauttavat kasvaimet. Kipu voi mahasuolikanavan tai virtsateiden tukkeutuessa esiintyä kohtauksittaisena. Muut kuin kiinteän kasvaimen muodostavat syöpätaudit (esimerkiksi leukemiat) ovat harvoin kipua aiheuttavia.[1]
Syöpäkivusta noin 75 %:n on arvioitu aiheutuvan sairaudesta itsestään, noin 15 %:n syöpähoidoista ja noin 10 %:n muista tekijöistä.[2] Leikkauksen jälkeen pitkittyvä kipu johtuu tavallisesti hermovauriosta. Sädehoidossa limakalvojen ärtyminen ja hermopunoksen vauriot voivat johtaa kipuun. Sytostaatit voivat aiheuttaa hermoärsytykseen liittyvää kipua. Rintasyövän hormonihoito saattaa olla nivelkipujen taustalla.[1]
Syöpäkivun lääkehoito toteutetaan usein WHO:n 1980-luvulla kehittämän porrasmallin mukaan. Rinnalle saatetaan kuitenkin tarvita myös muita hoitokeinoja. Lievässä ja kohtalaisessa kivussa käytetään usein yksilöllistä kipulääkeyhdistelmää; vaikea-asteisessa kivussa turvaudutaan usein myös opioideihin. Lääkityksen lisäksi hoidossa saatetaan turvautua esimerkiksi kivun lievittämiseen sädehoidolla.[1]