Suur-Savon taistelu
| Suur-Savon taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa nuijasotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
armeija |
talonpojat | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
Tapani Hänninen | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
yli 200 talonpoikaa | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
kaikki surmattiin | |||||||
Suur-Savon taistelu oli nuijasodan taistelu, joka käytiin 23. tammikuuta 1597 silloisen Suur-Savon pappilan alueella nykyisessä Mikkelin Kenkäverossa. Kapinalliset talonpojat eli nuijamiehet houkuteltiin ensin antautumaan ja sen jälkeen surmattiin, mikä päätti sodan Savon alueella.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Pohjanmaalta alkanut talonpoikien kansannousu levisi Savoon tammikuun 1597 ensimmäisellä viikolla. Saatuaan raportteja kapinallisten kokoontumisesta Suur-Savon eli Mikkelin kirkon seudulle Olavinlinnan linnanpäällikkö Gödik Fincke pyysi Käkisalmen linnan päällikköä Arvid Henrikinpoika Tawastia lähettämään apujoukkoja. Tawast lähetti 7. tammikuuta matkaan 300 miestä. Huoveja komensi Pietari Paavalinpoika Juusten ja jalkaväkeä eli nihtejä Ambrosius Heikinpoika. Myös Viipurin linnasta lähetettiin apujoukkoja, jotka alistettiin Juustenille. Saatuaan tiedon Pohjanmaan kapinallisten tappiosta Nokian taistelussa Fincke määräsi puhdistamaan Savon kapinallisista. Olavinlinnan joukot yhdistivät voimansa Juustenin apujoukkojen kanssa 15. tammikuuta.[1]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyötyään Mikkelin pohjoispuoliset kapinapesäkkeet Juusten sai 21. tammikuuta tiedon Mikkelin lounaispuolelle Liukkolaan kokoontuneista sadoista savolaisista ja hämäläisistä talonpojista, joita johti lampuoti Tahvo (Tapani) Hänninen. Talonpojat olivat onnistuneet karkottamaan Viipurista tulleen, Martti Boijen komentaman 40 huovin joukon Sairilan kuninkaankartanosta Mikkelissä. Parisataa miestä käsittänyt talonpoikaisjoukko ehti jo kertaalleen poistua, mutta palasi Paavo Tuomahainen -nimisen loikkarin yllyttämänä uudelleen Mikkeliin 23. tammikuuta luullen kohtaavansa siellä vain alivoimaiset Boijen huovit, mutta Juustenin pääarmeija olikin tällä välin ehtinyt saapua paikalle. Talonpojat linnoittautuivat Suur-Savon pappilan umpipihalle ja tekivät kiivasta vastarintaa. Välttääkseen miestappioita Juusten ilmoitti, että jos talonpojat antautuisivat, heidän henkensä säästettäisiin, mutta muuten pappila poltettaisiin ja heidät sen mukana. Talonpojat antautuivat, mutta Juusten ei pitänyt lupaustaan vaan käski surmaamaan kaikki antautuneet. Yli 200 vankia tapettiin keihäillä, miekoilla, hakapyssyillä ja kirveillä. Ainoastaan joukon johtaja Hänninen jätettiin eloon ja vietiin vankina pois. Tähän käytännössä loppui Savon kapina.[2][3]
Muistomerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelupaikalla Kenkäveron pappilan pihalla on nykyään kuvanveistäjä Eino Räsäsen toteuttama Nuijamiesten patsas. Savolainen osakunta ja Otavan opisto pystyttivät muistomerkin alun perin vuonna 1939 Kaihunharjulle, mistä se siirrettiin vuonna 1992 nykyiselle paikalleen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikki Ylikangas: Nuijasota. 3. painos. Otava, Helsinki 1996.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylikangas 1996, s. 244–252, 257–259, 261.
- ↑ Ylikangas 1996, s. 267–268.
- ↑ a b Nuijasodan muistomerkki (Arkistoitu – Internet Archive) Visitmikkeli.fi. Viitattu 23.8.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Savon Santavuori" - verilöyly 342 v. sitten. Savon nuijasodan loppunäytös Suur-Savon pappilan luona, Helsingin Sanomat, 27.08.1939, nro 229, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot