Suur-Merijoen lentokenttä
| Suur-Merijoen lentokenttä | |
|---|---|
| Seleznjovon lentokenttä | |
 Suur-Merijoen lentokenttä vuonna 1938. |
|
| IATA-koodi | – |
| ICAO-koodi | – |
| Sijainti |
 Tienhaara |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1929 |
| Suljettu | 1990-luvun alku |
| Liikenneyhteydet | |
| Tärkein keskus ja etäisyys | Viipuri – 10 km |
Suur-Merijoen lentokenttä (myöh. Seleznjovon lentokenttä, ven. аэродром Селезнево, myös Viipurin lentokenttä) on vuonna 1929 Viipurin maalaiskuntaan perustettu lentokenttä. Se toimi suomalaisena sotilaslentokenttänä talvisodan loppuun saakka ja myöhemmin Neuvostoliiton aikana lentomekaanikkojen koulutuskenttänä, kunnes toiminta 1990-luvun alussa lakkautettiin. Suur-Merijokea käytettiin 1930-luvun lopulla myös siviili-ilmailuun, kun se toimi Viipurin lentokenttänä. Nykyään alue kuuluu Seleznjovon eli Tienhaaran kuntaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotilaslentokenttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentotoiminta Suur-Merijoen kartanon maille perustetulla kentällä alkoi maaliskuussa 1930, jolloin paikalle saapuivat ensimmäiset de Havilland D.H.60 Moth -koneet. Varuskunnan upseerikerho sijoitettiin kartanon päärakennukseen ja sitä kutsuttiin jopa Euroopan hienoimmaksi. Vuoden 1933 organisaatiouudistuksessa Suur-Merijoen kenttä sai nimen Lentoasema 5 (LA5) ja kentällä toiminut hävittäjälaivue nimen Lentolaivue 12. Helmikuussa 1934 aloitti toimintansa Lentolaivue 26, joka siirrettiin vuoden 1938 organisaatiouudistuksen yhteydessä Uttiin. Vastaavasti Suur-Merijoelle perustettiin 1. tammikuuta 1938 Lentorykmentti 1, johon kuuluivat Lentolaivue 26:n tilalle saapunut Lentolaivue 10 sekä vastaperustettu Lentolaivue 14.[1] Ilmavoimien rauhanajan kokoonpano hajotettiin lokakuussa 1939, jonka jälkeen talvisodan ajaksi Suur-Merijärvelle jäi vain Lentolaivue 12.[2] Jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä 17. kesäkuuta 1941 Lentorykmentti 1 lakkautettiin ja se aloitti toimintansa uudelleen toukokuussa 1942 Aunuksen Karjalassa.
Sodan jälkeen Suur-Merijoen lentokenttä oli tyhjillään ilmeisesti vuoteen 1952 saakka, jolloin Neuvostoliitto perusti sinne teknikkoupseereja ja lentomekaanikkoja kouluttaneen tukikohdan. Toiminta loppui 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Nykyään kentällä on runsaasti sinne hylättyä kalustoa, kuten Mi-8 -helikoptereita.[3]
Siviili-ilmailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aero Oy (nyk. Finnair) aloitti Suomen ensimmäisen sisäisen lentoreitin 1. toukokuuta 1937 Helsingistä Viipuriin. De Havilland D.H.89 Dragon Rapide -koneilla lennettiin Malmin lentoaseman ja Suur-Merijoen välistä tunnin kestänyttä reittiä, jota vuonna 1938 jatkettiin Viipuriin tultaessa vielä Imatralle.[4] Päivittäin oli kaksi lentovuoroa.[5] Kesällä 1939 lennot oli järjestetty niin, että Viipurin ja Tampereen väliä oli Helsingin kautta mahdollista matkustaa edestakaisin saman päivän aikana.[6] Koska Suur-Merijoki oli Ilmavoimien kenttä, suunniteltiin Viipurissa oman rakentamista kaupungin itäpuolelle, mutta sotavuosien johdosta hanke ei milloinkaan toteutunut.[5] Helsingin ja Viipurin väliset lennot jatkuivat aina talvisodan aattoon lokakuuhun 1939 asti.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suur-Merijoki 1929–1939 (Arkistoitu – Internet Archive) Finnish Fighter History. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ Winter War 1939–1940 (Arkistoitu – Internet Archive) Finnish Fighter History. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ Seleznyovo Abandoned, Forgotten & Little Known Airfields in Europe. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ Historia: Ennen sotia Finnair. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ a b Tienhaaran kaupunginosa VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ Härmälästä maailmalle: Aero O.Y. aloittaa siviililentoliikenteen (Arkistoitu – Internet Archive) Tampereen yliopisto. Viitattu 25.10.2014.
- ↑ Historia: Sotavuodet 1939–1945 Finnair. Viitattu 25.10.2014.