Harry Potter -sarjan käsitteet

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Surkki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Tämä artikkeli kertoo Harry Potter -sarjan käsitteistä.

0–9 A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ajankääntäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajankääntäjä (engl. Time-Turner) on esine, jolla voi matkata ajassa eteen- ja taaksepäin. Hermione sai ajankääntäjän professori McGarmiwalta Azkabanin vangissa, jotta hän voisi käydä usealla oppitunnilla yhtä aikaa. Hermionen täytyy salata asia kaikilta, mukaan lukien Harrylta ja Ronilta, vaikka nämä huomaavatkin, että Hermionen lukujärjestys on mahdoton. Jatkuva ajan siirtely ja täysi lukujärjestys vaativat veronsa, joten lukuvuoden lopussa Hermione on väsynyt ja romahtamaisillaan. Hermionen on kuitenkin paljastettava salaisuutensa Harrylle lukuvuoden lopussa, jolloin hän ja Harry käyttävät ajankääntäjää pelastaakseen Siriuksen ja hevoskotka Hiinokan teloitukselta.

Taikaministeriössä on paljon ajankääntäjiä. Feeniksin killassa lasikaappi, jossa ajankääntäjät olivat, kaatui ja kaikki kääntäjät tuhoutuivat. Puoliverisessä prinssissä Hermione mainitsee Päivän Profeetan artikkelin, jossa sanotaan kaikkien ministeriön ajankääntäjien tuhoutuneen. Kirjoissa ei mainita minkään muun tahon omistavan ajankääntäjiä kuin ministeriön.

Hermionen ajankääntäjä on tiimalasin muotoinen riipus, mutta kirjoissa ei ole kerrottu, ovatko kaikki ajankääntäjät samanlaisia. Tiimalasiriipuksen käännösten määrä vastaa ajassa taaksepäin matkattavia tunteja. Matkustus loppuu matkustajan saavuttua paikkaan, josta hän lähti menneisyyteen. Ajankääntäjää käytettäessä ei saa kohdata itseään, sillä nähdessään itsensä ihminen voi tulla hulluksi.

Theodore Nott valmisti kaksi ajankääntäjää, joista toinen oli kokeellinen prototyyppi, jonka avulla pystyi matkustamaan kauas menneisyyteen noin viiden minuutin ajaksi. Toinen puolestaan oli parempi versio, jolla kykeni olemaan menneisyydessä rajattomasti.

Albuksen kaarti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Albuksen kaarti

Albuksen kaarti (engl. Dumbledore’s Army, kutsutaan lyhenteellä ”AK”) esiintyy kirjassa Feeniksin kilta. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista pimeyden voimilta. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten vuoksi opeta ainetta kunnolla. Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori.

Ajatuseula (engl. Pensieve) on kivestä tehty astia, jonne voi tallentaa muistoja. Astian reunat ovat mystisten kaiverrusten peitossa, ja se sisältää muistoja, joiden ulkomuodon kuvaillaan olevan jotain nesteen ja kiinteän aineen välillä. Noita tai velho voi säilyttää omia tai toisten ajatuksia ajatuseulassa ja katsoa ne myöhemmin uudelleen. Kirjoissa on kerrottu, että muistojen valuttaminen astiaan keventää mieltä, kun päässä ei ole enää niin paljoa ajatuksia.

Ajatuseulan käyttäjät katselevat muistoja kolmannen persoonan näkökulmasta, jolloin he pystyvät tarkkailemaan tapahtumia laajemmin. Ajatuseulan muistoista voi löytää yksityiskohtia, joita ei ole aikaisemmin huomannut tai muistanut. Vahvasti manipuloidut, vanhentuneet tai muuten muunnellut muistot saattavat olla olomuodoltaan paksua ja hyytelömäistä. Muistoja voivat tuottaa ihmisten lisäksi myös muut olennot, kuten kotitonttu Hokey. Ajatuseula esiintyy viimeisen kerran kirjassa Kuoleman varjelukset, kun Harry käyttää sitä saadakseen selville totuuden Kalkaroksesta.

Akromantella (engl. Acromantula) on jättiläismäisten myrkkyhämähäkkien laji, joka on peräisin Kaakkois-Aasiasta, erityisesti Borneon viidakoista. Akromantellojen uskotaan olevan velhojen jalostama laji, joka on suunniteltu vartioimaan asumuksia ja aarteita. Nämä ihmislihan mausta nauttivat jättihämähäkit havaittiin vuonna 1794.

Akromantelloilla on kahdeksan silmää, ne ovat erittäin viisaita ja osaavat puhua. Kirjoissa kuitenkin vain yhdyskunnan johtaja Hämäkäk puhuu. Tyypillisesti akromantellat ovat paksun mustan karvan peitossa ja niillä on viitisen metriä pitkät raajat sekä pihdit, jotka tuottavat naksahtelevaa ääntä akromantellojen ollessa ärsyyntyneitä tai peloissaan. Akromantelloilla on suuret torahampaat joita ne käyttävät syödessään nisäkkäitä tai kuolleita lajitovereitaan. Torahampaissa on vaarallista myrkkyä, josta voi saada peräti 100 kaljuunaa per pintti. Akromantellojen munat ovat A-luokan kauppakiellossa. Naarasakromantella on tavallisesti koirasta suurempi ja se pystyy kerralla munimaan jopa 100 pehmeää, rantapallon kokoista munaa, joita se hautoo kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Kielletyssä Metsässä asuu Akromantella-yhdyskunta, jota johtaa Hämäkäk ja hänen puolisonsa Myhäk. Rubeus Hagrid vapautti Hämäkäkin metsään Salaisuuksien kammion ensimmäisen avauksen aikoihin. Kolmivelhoturnajaisten kolmannen koetuksen aikana Akromantella oli asetettu lähelle Kolmivelhopokaalia. Harry Potter ja Cedric Diggory yhdistivät voimansa päihittääkseen sen. Akromantellat (Hämäkäkin jälkeläiset) osallistuivat Tylypahkan taisteluun vuonna 1998, jossa kuolonsyöjät ajoivat heidät kohti Tylypahkan linnaa.

Akromantellan kahdeksaa silmää käytetään muinaisissa riimuissa kuvaamassa numero kahdeksaa.

Animaagi (engl. Animagus < animal ’eläin’) on noita tai velho, joka pystyy muuttumaan tahdonvoimalla joksikin eläimeksi. Kyky ei ole synnynnäinen, vaan se täytyy hankkia taikakeinoilla. Kaikkien animaagien täytyy rekisteröityä, sillä on laitonta hankkia kyky rekisteröimättä sitä. Kuitenkin kirjoissa esitellyistä viidestä animaagista (Minerva McGarmiwa, Rita Luodiko, James Potter, Sirius Musta ja Peter Piskuilan) ainoastaan McGarmiwan kerrotaan rekisteröityneen.

Jokainen animaagi ottaa muuttuessaan tietyn eläimen muodon eikä voi muuttua toiseksi eläimeksi. Eläintä ei voi valita: tavallisesti se mukautuu ainutlaatuisesti jokaisen persoonaan, kuten Suojelius, ja joissain tapauksissa henkilön animaagimuoto on sama kuin Suojeliuksen (esim. McGarmiwan suojelius ja animaagimuoto ovat kissoja). Kun animaagi rekisteröityy, hänen täytyy kertoa kaikki eläinmuotonsa fyysiset tuntomerkit, jotta Taikaministeriö pystyy tunnistamaan hänet.

Animaagin ja ihmissuden ero on se, että animaagi hallitsee muuttuessaan itseään ja mieltään täydellisesti, kun taas ihmissusi muuttaa muotoaan tahdottomasti ja hänen persoonallisuutensakin muuttuu.

Ankeuttajat (engl. Dementors) ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia, jotka vartioivat Azkabanin velhovankilaa, kunnes Voldemort palasi. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan ihmisenmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustien, vain niljakkaat kädet paljastavien kaapujen peitossa. Haamumaisilla olennoilla ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Ankeuttajat lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Ankeuttajat omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa lentää). Ankeuttajien älykkyydestä on myös vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.

Koska ankeuttajat ovat sokeita, ne aistivat ja ruokkivat itsensä positiivisilla tunteilla, onnellisuudella ja ihmisten hyvillä muistoilla, pakottaen heidät muistamaan pahimmat muistonsa. Ankeuttajien läsnäolo tekee ympäristön ilmastosta kylmän ja pimeän. Vaikutukset riippuvat siitä kuinka monta ankeuttajaa lähettyvillä on. Vaikka ankeuttajat aistivat tunteita, niillä on vaikeuksia erottaa ihmiset toisistaan, kuten Barty Kyyry Jr. huomasi paetessaan Azkabanista. Niillä on myös vaikeuksia aistia eläinten tunteita, koska eläimen tunteet ovat alkukantaisemmat kuin ihmisen; tämän heikkouden takia Sirius Musta pystyi karkaamaan Azkabanista animaagimuodossaan. Ruokkiessaan itseään positiivisilla tunteilla, ankeuttajat voivat antaa ankeuttajan suudelman, jolloin ankeuttaja imee uhrin sielun tämän suun kautta. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori, joka ei pysty ajattelemaan eikä paranemaan. Uskotaan, että ankeuttajan suudelman saaminen on pahempaa kuin kuolema. Ankeuttajat ovat kuolemattomia ja siksi on vain muutama keino torjua ne; yksi keino on käyttää Suojeliusta, joka ajaa ne pois. Jos ankeuttajat onnistuttiin ajamaan pois, suklaa on tehokas ensiapu kohtaamisesta toipumiseenselvennä. Ankeuttajat ovat näkymättömiä jästeille, mutta vaikutus on silti sama. Vähintään yksi surkki on väittänyt nähneensä ankeuttajan, mutta Rowling on sanonut tämän valehdelleen, ja että Arabella Figg tiesi ankeuttajien olevan lähellä niiden vaikutuksen takia.

Harry kohtasi ankeuttajan ensimmäisen kerran kolmannen kouluvuotensa alussa, kun ankeuttajat vartioivat Tylypahkaa Sirius Mustan paon vuoksi. Aina kun Harry joutuu lähelle ankeuttajaa, hän joutuu kokemaan kamalimman muistonsa uudelleen: kuulemaan vanhempiensa viimeiset hetket ennen kuin Voldemort murhasi heidät. Päihittääkseen ankeuttajat Harry pyytää Remus Lupinilta apua, jolloin Lupin opettaa Harrylle Suojelius-loitsun. Feeniksin killassa Harry ja hänen serkkunsa Dudley Dursley joutuvat Dolores Pimennon lähettämien ankeuttajien hyökkäyksen kohteeksi. Feeniksin killan lopussa Azkabanin ankeuttajat liittyvät Voldemortin joukkoihin, koska hän tarjoaa niille enemmän ihmisiä joilla herkutella. Kuoleman varjeluksissa Taikaministeriö, joka on Voldemortin vallan alla, käyttää ankeuttajia rangaistakseen jästisyntyisiä. Ankeuttajat ottavat osaa myös Tylypahkan taisteluun. Kun Kingsley Kahlesalpa valittiin taikaministeriksi, ankeuttajat poistettiin Azkabanista ja Ministeriö alkoi rajoittaa niiden lisääntymistä. Harry Potter -elokuvissa ankeuttajat on toteutettu tietokoneanimaatiolla.

Anteeksiantamattomat kiroukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anteeksiantamattomat kiroukset (engl. unforgivable curses) ovat taioista pahimpia ja julmimpia. Siksi ne onkin kielletty ankaran rangaistuksen uhalla: jos velho tai noita käyttää jotakin niistä toiseen ihmiseen, hänet tuomitaan automaattisesti loppuiäkseen Azkabanin vankilaan. Kirjasarjassa kuitenkin useat henkilöt käyttävät niitä rikollisia vastaan tai muuten hyviin tarkoituksiin, eikä heitä tuomita vankilaan. Muun muassa Harry käyttää komennuskirousta Irvetan maahiseen heidän etsiessään hirnyrkkiä. Myös aurorit saivat ensimmäisen Voldemortin sodan aikana luvan käyttää kirouksia kuolonsyöjiin.

Anteeksiantamattomia kirouksia on kolme: tappokirous, kidutuskirous ja komennuskirous. Tappokirous surmaa uhrinsa välittömästi jättämättä fyysistä jälkeä. Kidutuskirous puolestaan tuottaa äärimmäistä tuskaa. Komennuskirouksen avulla henkilö voi täysin hallita toista ihmistä tai eläintä, joskin kirousta on mahdollista vastustaa äärimmäisellä mielenlujuudella.

Auroreiden tarkoitus on ajaa takaa ja ottaa kiinni pimeyden velhoja. Minerva McGarmiwan mukaan Aurorivirasto palkkaa uusia auroreita vain jos he ovat suorittaneet vähintään viisi S.U.P.E.R.:ää (Se Uskomattoman Paha, Erittäin Raskas Tutkinto). Jos on suorittanut vaadittavan määrän S.U.P.E.R.:iä pääsee koulutusohjelmaan (”...tiukkoihin luonne- ja soveltuvuuskokeisiin”). Nymfadora Tonks sanoi, että kaksi koetta ovat ”Kätkeytyminen ja naamioituminen” sekä ”Vaivihkaisuus ja varjostus”, ja että koulutuksesta on vaikea saada huippuarvosanat.

Huomattavia auroreita Harry Potter -kirjasarjassa ovat mm. Alastor Vauhkomieli, Nymfadora Tonks, Kingsley Kahlesalpa, John Dawlish, Frank ja Alice Longbottom, Rufus Rymistyir, Gawain Robards, Proudfoot, Savage ja Williamson. Harry Potter liittyi osastoon 17-vuotiaana ja hänet ylennettiin auroriviraston päälliköksi vuonna 2007. Ron Weasleystä tuli myös auroriviraston jäsen.

Ensimmäisen Voldemortia vastaan käydyn sodan aikana aurorit saivat luvan käyttää anteeksiantamattomia kirouksia kuolonsyöjiä vastaan, eli siis luvan tappaa, hallita ja kiduttaa. Monet pimeyden velhot Harry Potter -universumissa taistelevat auroreiden kanssa ennen kuin luopuvat vapaudestaan. Aurorit suojelivat myös kirjojen aikana Harrya, Tylypahkaa ja jästien pääministeriä.

Katso myös: Beauxbatons

Beauxbatons (engl. Beauxbatons Academy of Magic, ransk. Académie de Magie Beauxbâtons) on fiktiivinen taikakoulu, joka esitellään ensimmäisen kerran Liekehtivässä pikarissa. Taika-akatemia sijaitsee luultavasti jossain Ranskassa Bordeaux'n tienoilla, sillä koulussa puhutaan ranskaa.

Beauxbatonsin taikakoulu on kimalteleva palatsi, jonka ruoka on herkullista (Fleur Delacourin mukaan). Koulun oppilaat käyttävät siniharmaita silkkiunivormuja. Beauxbatonsin oppilaat ovat elokuvan noitia eli tyttöjä ja naisia. Kirjoissa ei puhuta sukupuolipainotetusta koulusta.

Ennustus (engl. Prophecy) on Harry Potter -kirjoissa pienen lasipallon sisään taltioitu ennuste, joka ei välttämättä koskaan tule toteen. Yksi ennustuksista koskee Harry Potteria ja lordi Voldemortia, ja kertoo miten näiden kahden velhon kohtalot kietoutuvat yhteen. Teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta vain ennustuksen alkuosan tietoonsa saanut[1] Voldemort yrittää saada ennustuksen itselleen keinolla millä hyvänsä, sillä hän luulee sen loppuosan sisältävän tiedon miten tuhota Harry. Voldemort houkuttelee Harryn ystävineen taikaministeriön Salaperäisyyksien osastolle, jossa on kokonainen sali täynnä ennustuksia. Jokaisen lasipallon alle oli kirjoitettu lappu, jossa luki ennustuksen tekijän ja kuulijan nimet ja kenelle ennustus oli tehty.

Jos kukaan muu kuin se, jota ennustus koskee, kajoaa lasipalloon, siihen liittyvä suojataika iskee hänet tolkuttomaksi. Toipuminen on hidasta ja vaikeaa.[2] Harrylle ja lordi Voldemortille osoitettu ennustus tuhoutui taistelun aikana. Vain Harry ja Albus Dumbledore ovat kuulleet koko ennustuksen, sillä Dumbledore oli läsnä, kun Sibylla Punurmio alun perin kertoi ennustuksen, ja Dumbledore näytti sen Harrylle ajatusseulastaan.[3]

Feeniksin kilta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Feeniksin kilta

Feeniksin kilta on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Albus Dumbledoren perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi Voldemortia ja kuolonsyöjiä. Feeniksin killan päämaja on Kalmanhanaukio 12, Lontoo. Dumbledoren ohella killan alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa Harry Potterin vanhemmat James ja Lily Potter, Frank ja Alice Longbottom, Peter Piskuilan, Remus Lupin, Sirius Musta ja Alastor Vauhkomieli. Kilta hajosi, kun Voldemort katosi tapettuaan James ja Lily Potterin ja epäonnistuttuaan yrityksessään tappaa heidän poikansa. Voldemortin uskottiin menehtyneen, eikä häntä vastustavaa järjestöä katsottu enää tarpeelliseksi. Voldemortin palattua kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari Dumbledore perustaa Feeniksin killan uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Severus Kalkaros ja Nymfadora Tonks.

Felix Felicis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Felix Felicis on vaikeasti valmistettava onnenjuoma (engl. Liquid Luck), jonka vaikutuksen alaisena juoja kokee jatkuvasti hyvää tuuria ja itsevarmuutta. Valmistamisessa kuluu noin puoli vuotta ja juoma on kielletty kaikissa urheilutapahtumissa sekä kokeissa.

Kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Harry voittaa pienen pullollisen Felix Felicistä uuden juomamestarin Horatius Kuhnusarvion järjestämässä kilpailussa. Osan juomasta Harry käyttää hankkiakseen Kuhnusarvion muiston, joka on elintärkeä Voldemortin vastaisen taistelun kannalta, ja antaa loput Ginnylle, Ronille ja Hermionelle jotka pelastuvat sen ansiosta Tylypahkaan hyökänneiltä kuolonsyöjiltä.

Godrick Rohkelikon miekka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Godrick Rohkelikon miekka on maahisten takoma miekka, jonka kahvassa on suuria rubiineita. Miekan omisti aikoinaan Godrick Rohkelikko, joka on yksi Tylypahkan perustajista.

Salaisuuksien kammiossa Harry vetää miekan Lajitteluhatusta tappaakseen sillä basiliskin. Miekka esiintyy myös Kuoleman varjeluksissa, jossa paljastetaan, että miekka on kyllästetty basiliskin myrkyllä minkä ansiosta sitä voi käyttää Voldemortin hirnyrkkien tuhoamiseen.

Koska miekka on maahisten takoma, se on rikkoutumaton, ja Lujahaan mukaan Rohkelikko ”varasti” (osti) miekan sen tehneeltä maahiselta, Ragnuk ensimmäiseltä. Lujahaka varasti (tai ”nouti” miekan, kuten maahiset sanovat) kun miekka irtosi Harryn otteesta Bellatrix Lestrangen holvissa, seitsemännessä kirjassa.

Miekka kuitenkin palautui ihmisten käsiin samassa kirjassa Nevillen vedettyä sen lajitteluhatusta ja käytettyä sitä Naginin tappamiseen. Tämä vahvistaa sen, että miekka palaa aidolle Rohkelikko-tuvan jäsenelle lajitteluhatusta.

Rowling on vahvistanut webchatissa, ettei Rohkelikko varastanut miekkaa Ragnukilta ja uskomus on vain osa Lujahaan ylläpitämää maahisten väärinymmärrysten ja ennakkoluulojen lietsomista.

Hermione käytti laajennusloitsua käsilaukkuunsa, joka sisältää lähes kaiken mitä hän, Harry ja Ron tarvitsivat (mm. pullokaupalla kaikenlaisia taikajuomia, lääkkeitä, pinnauspurtavia, kaukokorvia, hyllyllinen kirjoja, teltta, astioita...) kaikkoontuessaan Billin ja Fleurin häistä Kuoleman varjeluksissa.

Ulkoisesti laukku on pieni helmillä kauttaaltaan koristeltu naisen iltakäsilaukku. Vain paino – johon siihenkin on vaikutettu kevennysloitsulla – kertoo että laukku on jotain muuta kuin miltä näyttää.

Kalmanhanaukiolla Hermione sulloi laukkuun lisäksi Phineas Nigellus'n muotokuvan, jonka avulla hän saattoi myöhemmin kehittää tietolähteen Kalkaroksen hallitsemaan Tylypahkan rehtorin kansliaan. Lisäksi muotokuva välitti tietoa kansliaan päin: Nigellus kuuli laukun sisälle, milloin kolmikko saapui tiettyyn metsään ja Dumbledoren muotokuva antoi Kalkarokselle käskyn viedä Rohkelikon miekka nuorten löydettäväksi.

Hormipulveri ja -verkosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hormipulveri (engl. Floo Powder) on kimaltelevaa pulveria, jota velhot käyttävät tulisijojen kautta matkustamiseen ja kommunikointiin. Sen keksi Ignitia Wildsmith (1227–1320). Hormipulveria voi käyttää missä tahansa tulisijassa, joka on kytketty Hormiverkostoon (Floo Network). Matkustaakseen toisesta tulisijasta toiseen lähtöpaikan tuli täytyy aluksi sytyttää. Matkustaja heittää kourallisen hormipulveria liekkeihin, jotka muuttuvat kirkkaan vihreiksi, ja astuu takkaan sanoen kohteensa nimen kuuluvalla ja selvällä äänellä. Hormipulveria voi käyttää myös kommunikointiin; velho tai noita polvistuu tulen eteen ja pistää päänsä tulisijaan, jolloin se ilmestyy toiseen tulisijaan. Myös muita ruumiinosia pystyy kuljettamaan liekeissä, ja ihmisiä pystyy kutsumaan hormipulverin avulla.

Hormiverkostoa valvoo Taikaministeriö, jolla on päämajassaan yli 700 tulisijaa, jotta työntekijät ja virkavalta pystyvät matkustamaan ilman suurta vaivaa, jota tulisi luudista tai porttiavaimista.

Hirnyrkki (engl. Horcrux) on taikaesine, jonka avulla sen luoja pyrkii tekemään itsestään kuolemattoman. Hirnyrkit esiteltiin ensimmäisen kerran sarjan kuudennessa kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi, vaikka niitä esiintyy myös aikaisemmissa kirjoissa. Rowling käytti Horatius Kuhnusarvion hahmoa esitelläkseen hirnyrkkien voimat. Kirjasarjan kaksi viimeistä osaa koostuvat Lordi Voldemortin hirnyrkkien etsinnästä ja tuhoamisesta.

Rowling on kuvannut hirnyrkkejä "säiliöksi, jonne pimeän velho on piilottanut palan sieluaan ansaitakseen kuolemattomuuden". Säilötyn sielun palan ansiosta velhosta tulee kuolematon aina siihen saakka, kunnes hirnyrkki tuhotaan. Vaikka velhon vartalo tuhoutuisikin, pala hänen sieluaan jää vahingoittumattomaksi hirnyrkin sisälle. Hirnyrkin luojan vartalon tuhoutuminen jättää kuitenkin noidan tai velhon puolielämään, ilman ruumiillista muotoa. Hirnyrkin luontia pidetään kaikkein halveksittavimpana tekona, eikä sen teko-ohjeita juurikaan julkaista edes niissä kirjoissa, jotka paneutuvat pimeään taikuuteen.

Hirnyrkki voidaan tehdä tavallisesta esineestä tai eliöstä. Hirnyrkin tuhoaminen tuhoaa myös sen asian tai esineen, jonka sisälle sielun palanen on säilötty, ja palauttaa hirnyrkin luojan takaisin kuolevaiseksi. Jos velho on luonut useampia hirnyrkkejä, hän säilyy kuolemattomana kunnes kaikki hirnyrkit on tuhottu. Vasta sitten hirnyrkkejä luonut velho voi kuolla kuin kuka tahansa muukin. Hirnyrkin sisällä oleva sielu kykenee ottamaan toisen ihmisen valtaansa. Tämä valta rajoittuu niihin, jotka ovat tunteidensa kautta yhteydessä hirnyrkkiin. Henkilön ollessa hirnyrkin vallassa hirnyrkki kontrolloi hänen tekojaan henkilön itsensä ymmärtämättä yhteyttä.

Lordi Voldemort on ainut velho, jonka on kerrottu kirjasarjassa luoneen hirnyrkkejä (vaikka muidenkin tiedetään niin tehneen) ja ainut velho joka on luonut enemmän kuin yhden hirnyrkin. Toinen velho, joka on menneisyydessä luonut hirnyrkin oli Inha Herpo.

Kuhnusarvio kertoi kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi, että hirnyrkki tehdään "pahanteolla - äärimmäisellä pahanteolla. Murhaamalla. Tappaminen repii sielun." Murhan jälkeen käytetään mahdollisesti varsin monimutkaista loitsua, joka siirtää repeytyneen sielun palasen esineeseen, josta tulee hirnyrkki. Rowling ei ole kuitenkaan ikinä julkistanut itse loitsua. Viimeisessä kirjassa Hermione Granger löytää itse loitsun kirjasta Pimeimpien voimien salaisuudet (Secrets of the Darkest Art).

Hirnyrkin luoja voi tuhota hirnyrkin vain, jos hän kokee suurta katumusta tekemästään murhasta, jonka avulla hän loi hirnyrkin. Tämän katumuksen tuska on niin kiduttavaa, että se voi itsessään tappaa luojan.

Kirjoissa esiintyneitä hirnyrkkejä olivat mm. Valedron päiväkirja, Lomen Kolkon sormus, Salazar Luihuisen medaljonki, Helga Puuskupuhin kultainen kuppi, Rowena Korpinkynnen diadeemi, Harry Potter ja Voldemortin lemmikkikäärme Nagini. Harry Potter sai tietää olevansa hirnyrkki katsottuaan Kalkaroksen muistot. Harrysta tuli hirnyrkki Voldemortin oman tappokirouksen kimmottua takaisin häneen itseensä, jolloin Voldemortin entisestään epävakaa sielu halkesi kahtia ja sielunpalanen meni lähimpään elävään olentoon eli Harryyn. Mutta koska tärkeää sinetöintiloitsua ei loitsittu, Harryyn siirtynyt sielunpala oli epävakain hirnyrkki. Voldemort tuhosi tietämättään Harryssa olevan sielunpalansa tappokirouksella, mutta Harry itse selvisi vahingoittumattomana toisin kuin muut tuhotut hirnyrkit.

Pääartikkeli: Huispaus

Huispaus on noitien ja velhojen suosituin urheilulaji. Huispauksessa lennetään luudalla. Pelissä on seitsemän pelaajaa. Etsijän tehtävänä on napata kultasieppi ennen vastajoukkueen etsijää, kultasiepin nappaamisesta ansaitsee joukkueelleen 150 pistettä. Pitäjä puolustaa maaleja. Jahtaaja yrittää tehdä maaleja joista ansaitsee 10 pistettä. Lyöjä lyö mailallaan ryhmyjä pois omien joukkuetovereiden lähettyviltä vastapuolen pelaajiin päin. Huispauksessa on neljä palloa: kultasieppi, kaato ja kaksi ryhmyä.

Ilmiintyminen ja Kaikkoontuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiintyminen (engl. Apparition) ja Kaikkoontuminen (engl. Disapparition) on teleportaation taikaversio, jonka ansiosta velhot ja noidat voivat kadota (”Kaikkoontua”) yhdessä paikkaa ja ilmestyä (”Ilmiintyä”) toisaalla. Joissain tapauksissa ilmiintyessä kuuluu poksahtava ääni, joka yleensä viittaa siihen, että jokin on mennyt pieleen; kaikkein lahjakkaimmat velhot pystyvät ilmiintymään niin yllättäen ja hiljaisesti, että näyttää kuin he olisivat putkahtaneet maasta. Ilmiintyessä tulee tunne, kuin olisi tunkeutumassa erittäin pieneen kumiputkeen.

Taikaministeriö valvoo ilmiintymistä. Velhon tai noidan täytyy olla 17-vuotias tai vanhempi ja hänellä täytyy olla ilmiintymislupa ilmiintyäkseen laillisesti. Tylypahkan oppilaat saavat osallistua halutessaan Taikaministeriön järjestämille ilmiintymistunneille kuudennen oppivuoden aikana ja voivat suorittaa kokeen täytettyään seitsemäntoista.

Harjoittelu on vaikeaa ja oppilailla onkin halkeentumisen vaara – fyysinen halkeaminen alkuperäisen paikan ja määränpään välillä – minkä korjaamiseen tarvitaan Taikaministeriön vahinkotaikojen osaston apua. Halkeentuminen on melko tavallista opettelun aikana ja se saattaa olla erittäin epämukavaa riippuen siitä mikä ruumiinosa halkeentui, mutta yleensä se on harmitonta.

Turvallisuussyistä Tylypahkan mailla ei voi ilmiintyä eikä kaikkoontua. Tämä ei kuitenkaan päde taikaolentoihin, kuten kotitonttuihin ja feenikslintuihin, joiden taikuus on täysin omaperäistä verrattuna ihmisen käyttämään.

Ilmiintymistä yksityisalueelle, kuten asuntoon, pidetään törkeänä. Siitä syystä monissa asunnoissa onkin ilmiintymisenestoloitsu. Hyväksytty tapa matkustaa jonkin toisen asunnolle on ilmiintyä talon lähistölle, ja kävellä loppumatka jalan. Ilmiintymisen katsotaan olevan epäluotettavaa pitkille matkoille, ja jopa kokeneet tekniikan käyttäjät pitäytyvät mieluummin muissa matkustustavoissa, kuten luudanvarsissa.

Alaikäiset velhot ja noidat voivat myös kimppailmiintyä, jolloin he ottavat vain ilmiintymisluvan saaneen henkilön käsipuolesta kiinni. Dumbledore käytti tätä muutaman kerran Harryn kanssa, ja Harry käytti sitä kuljettaakseen heikossa kunnossa olevan Dumbledoren takaisin linnaan.

Johtajapoika (engl. Headboy) on nimitys seitsemäsluokkalaisesta pojasta. Vastaavasti naispuolinen vastine on johtajatyttö. Jokaisen uuden lukuvuoden alussa rehtori nimittää uudet valvojaoppilaat ja yhden johtajapojan ja johtajatytön seitsemännen vuoden oppilaista. Johtajapojan tehtäviin kuuluu samankaltaisia asioita, kuin valvojaoppilaiden tehtäviin, mutta johtajapoika on kuitenkin valvojaoppilasta korkea-arvoisempi. Percy Weasley nähdään Rohkelikon johtajapoikana kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki. Johtajapoika ja -tyttö valvovat valvojaoppilaita ja useissa tapauksissa myös koko oppilaskuntaa.

Jästi (engl. Muggle) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää".

Kalmakoira (engl. Grim) on suuri musta, takkuinen ja kiilusilmäinen aavekoira, jonka ulkomuoto muistuttaa sutta. Kalmakoiran näkemistä pidetään yhtenä pahimmista kuolemanenteistä. Teoksessa Harry Potter ja Azkabanin vanki Harry luuli nähneensä kalmakoiran lähtiessään Dursleyiltä, mutta myöhemmin se paljastui Sirius Mustaksi (Harryn kummisetä), joka pystyi muuttamaan muotoaan suureksi, mustaksi koiraksi.

Azkabanin vangissa ennustuksen opettaja Sibylla Punurmio näkee Harryn teelehdissä kalmakoiran, jota hän kutsuu ”aavekoiraksi, joka kummittelee hautausmailla”.

Kaukokorvat ovat Fred ja George Weasleyn keksimä kuuntelulaite. Ne muistuttavat muodoltaan ihmisenkorvaa, mutta niistä lähtee harmahtava naru, jonka voi työntää esim. oven ali. Jos ovi on suojattu vankkuutusloitsulla, kaukokorvia ei voi käyttää.

Kelmien kartta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kelmien kartta on Sirius Mustan, Remus Lupinin, James Potterin ja Peter Piskuilanin kouluaikoinaan tekemä taikakartta, josta näkyy kaikki Tylypahkan linnan tilat salakäytäviä ja linnan pihamaita myöten.

Ensisilmäyksellä kartta näyttää vain tyhjältä pergamentin palaselta, mutta kun sen käyttäjä osoittaa sitä sauvallaan ja sanoo:

»Vannon pyhästi että minulla on vain pahat mielessäni,»

pergamenttiin ilmestyy viesti

»Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara toimittavat apuvälineitä taikojien ilkitöihin ja ylpeänä esittävät: KELMIEN KARTTA»

ja yksityiskohtainen kartta Tylypahkasta. Kartassa näkyvät mm. kaikki salakäytävät ja ohjeet miten niitä käytetään. Joitain paikkoja, kuten Tarvehuone ja Salaisuuksien kammio, ei näy kartassa joko siksi, etteivät kelmit tienneet paikoista tai siksi, että paikat ovat karttaamattomia. Kartassa näkyvät myös Tylypahkassa olevat henkilöt, ja animaagivaleasu, monijuomaliemi tai näkymättömyysviitta ei pysty huijaamaan karttaa. Kun käyttäjä sanoo:

»Ilkityö onnistui»

kartta palaa normaaliin tyhjään ulkomuotoonsa.

Azkabanin vangissa Fred ja George Weasley eivät enää tarvitse karttaa, vaan antavat sen Harrylle, jotta tämä pääsisi Tylyahoon piilotetun salakäytävän avulla. Fred ja George varastivat kartan Voron arkistoista, joka sisälsi vaarallisiksi luokiteltua tavaraa. Myöhemmin Lupin paljastaa, että Voro luultavasti tiesi mikä kartta oli muttei osannut käyttää sitä. Kalkaros löytää myöhemmin kartan Harryn hallusta ja yrittää pakottaa sen paljastamaan salaisuutensa, jolloin kartta alkoi pilkata häntä. Lupin kutsuttiin tutkimaan karttaa, ja hän päätti pitää sen tallessa itsellään, mutta palautti sen Harrylle erottuaan virastaan. Siitä lähtien kartta on yksi Harryn seikkailuvälineistä ja se mainitaan useasti kirjasarjan aikana.

Jos kartta on suljettu ja sitä yrittää avata muilla loitsuilla, se syytää hävyttömiä herjauksia yrittäjälle.

Kirjan elokuvaversiossa kartan viivat on tehty sattumanvaraisilta näyttävillä kirjaimilla, jotka ovat kuitenkin latinankielisiä sanoja.

Kun Rowlingilta kysyttiin ”Mille lapselleen Harry antoi Kelmien kartan? (kouluvuosiensa jälkeen)”, Rowling vastasi: ”Luulen, ettei hän antanut sitä kellekään heistä, mutta James (Harryn vanhin poika) saattoi pihistää sen isänsä pöydältä.”

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmässä paljastui, että Harry on saanut Kelmien kartan takaisin Jamesilta ja Harry määräsi McGarmiwan pitämään Albusta silmällä kartan avulla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kermakalja (engl. Butterbeer) on juoma nuorille velhoille. Harry saa ensimmäisen kerran juomaa Azkabanin vangissa. Vaikka kotitontut voivat humaltua kermakaljasta, kirjasarjassa ei ole kerrottu onko juomassa alkoholia. Kuudennessa kirjassa Harry miettii, mahtavatko Ron ja Hermione mennä professori Kuhnusarvio joulujuhliin ”kermakaljan vaikutuksen alaisena”. J. K. Rowling on sanonut haastattelussa, että hän kuvittelee sen ”maistuvan samankaltaiselta kuin toffee”. Kermakaljan voi tarjoilla kylmänä tai kuumana, mutta sillä on molemmissa tavoissa lämmittävä vaikutus.

Kermakalja oli oikea juoma Tudor-aikakautena, jolloin se tehtiin oluesta, sokerista, munista, muskottipähkinästä ja voista. Brittiläinen julkkiskokki Heston Blumenthal loi samankaltaisen juoman ohjelmaansa ”Heston’s Tudor Feast”.

Kidusruoho (engl. Gillyweed) on taikakasvi, jota nauttimalla syöjä saa tunnin ajaksi kidukset sekä räpylät käsiin ja jalkoihin. Kidusruoho näyttää niljakkailta harmaanvihreiltä rotanhänniltä. Kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari Harry käyttää kidusruohoa kolmivelhoturnajaisten toisessa koetuksessa sukeltaessaan järveen. Hän sai kidusruohon Dobbylta, joka oli varastanut sen professori Kalkaroksen taikaliemiaineksia sisältävästä kaapista. Elokuvassa Harry saa tietää kidusruohosta Nevilleltä.

Kielletty metsä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielletty metsä (engl. The Forbidden Forest ja The Dark Forest) on valtava, synkkä metsä Tylypahkan koulun mailla. Tavallisesti sitä kutsutaan kirjoissa vain "metsäksi" ja elokuvissa "synkäksi metsäksi". Metsä on ankarasti kielletty kaikilta oppilailta paitsi Taikaeläinten hoidon tunneilla ja jälki-istunnoissa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Metsässä asuu mm. paljon valtavia akromantelloja, ihmissusia, yksisarvisia ja thestraleja. Harry, Ron ja Hermione vierailevat metsässä useita kertoja, vaikka se on kiellettyä. Weasleyn perheen entinen lentävä auto huristelee nykyään vapaana kielletyssä metsässä. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Tylypahkan taistelujen aikana Voldemort odottaa Harryn saapumista metsässä ja yksi kuoleman varjeluksista, Elpymyskivi, katoaa metsään Harryn käytettyä sitä mennessään Voldemortin luo.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kolmivelhoturnajaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmivelhoturnajaiset (engl. Triwizard Tournament) ovat Tylypahkan, Beauxbatonsin ja Durmstrangin taikakoulujen välinen kilpailu, joissa mitellään vaarallisissa ja vaativissa koetuksissa taitoa ja älyä. Jokaisesta koulusta osallistuu yksi oppilas, jonka täytyy olla täyttänyt 17 vuotta. Kilpailijaksi haluavat pudottavat liekehtivään pikariin pergamenttipalan, jossa lukee hakijan nimi ja koulu. Pikari valitsee yhden ottelijan kustakin koulusta. Kun ottelijat on valittu, päätös on sitova: valitut eivät voi enää kieltäytyä.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kolmivelhoturnajaiset järjestettiin Harryn neljäntenä kouluvuonna, teoksessa Harry Potter ja liekehtivä pikari, jolloin kaksi muuta taikakoulua, Beauxbatons ja Durmstrang saapuivat Tylypahkaan kahta kuukautta ennen varsinaisen kilpailun alkua. Valitut ottelijat olivat Fleur Delacour Beauxbatonsista, Viktor Krum Durmstrangista sekä Cedric Diggory ja Harry Potter Tylypahkasta. Harry valittiin kilpailijaksi vaikkei hän edes itse laittanut nimeään pikariin, ja alaikäisenä hän ei siihen olisi edes pystynyt. Lopulta selviää, että Alastor Vauhkomieleksi naamioitunut Bartemius Kyyry nuorempi laittoi lordi Voldemortin käskystä Harryn nimen pikariin.

Kolmivelhoturnajaisissa on kolme koetusta, joista jokainen koettelee ottelijoiden älyä, taitoa sekä luonnetta. Harryn neljäntenä kouluvuonna koetukset olivat: lohikäärmehaaste, jossa ottelijoiden täytyy noutaa kultainen muna, jossa on vihje seuraavaan koetukseen; vesihaaste, jossa jokaisen ottelijan täytyy hakea koulun tiluksilla sijaitsevasta Mustajärvestä jotain ottelijalle tärkeää; sekä kolmas ja viimeinen haaste, jossa ottelijoiden täytyy etsiä tiensä suuren labyrintin keskustaan. Haasteen tekee vaikeaksi se, että labyrintti on täytetty taikaeläimillä ja taioilla.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Komennuskirous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komennuskirous (engl. Imperius Curse) on yksi anteeksiantamattomista kirouksista. Sen avulla voi hallita toista ihmistä tai eläintä, joskin sitä on mahdollista vastustaa mielenlujuuden avulla. Komennuskirouksen alaisena henkilö pystyy sellaisiinkin suorituksiin, joihin hän ei kykenisi ilman kirousta. Esimerkiksi Neville Longbottom pakotettiin voimisteluliikkeisiin, jotka olisivat tälle tavallisesti mahdottomia. Komennuskirouksen taikasana on Komennu.

Tunnettuja komennettuja

Kuraverinen on haukkumasana velholle tai noidalle, jonka toinen tai molemmat vanhemmat ovat jästejä. Tämä ilmaus on erittäin loukkaava ja rasistinen, ja useimmat käyttävät sanaa "jästisyntyinen". Ensimmäisen kerran sana "Kuraverinen" ilmestyi, kun Draco Malfoy haukkui Hermione Grangeria kirjassa Harry Potter ja Salaisuuksien kammio. (Hermionen äiti ja isä ovat jästejä)

Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Anturajalka (engl. Padfoot) oli Sirius Mustan lempinimi, sillä hän osasi muuttua koiraksi. Sarvihaara (engl. Prongs) oli James Potterin lempinimi, koska hän osasi muuttua uroshirveksi. Kuutamo (engl. Moony) oli puolestaan Remus Lupinin lempinimi, koska hän oli ihmissusi. Lupin muuttui ihmissudeksi aina täydenkuun aikaan, ja hänen ystävänsä harjoittelivat muuttumista animaageiksi pitääkseen Lupinille seuraa. Nimi Matohäntä (engl. Wormtail) on Peter Piskuilanin lempinimi, sillä hän osasi muuttua rotaksi. Lordi Voldemort kutsui Piskuilania Matohännäksi, kun tämä liittyi kuolonsyöjiin. Matohäntä kavalsi Potterien olinpaikan Voldemortille ja Voldemort tappoi heidät.

Kärmessuu (engl. Parselmouth) on henkilö, joka osaa puhua käärmeille. Kärmessuita on hyvin harvassa. Muun muassa yksi Tylypahkan perustajista, Salazar Luihuinen oli kärmessuu. Lordi Voldemort Luihuisen jälkeläisenä oli perinyt taidon, kuten myös Voldemortin äiti Merope Kolkko, eno Morfin Kolkko ja isoisä Lomen Kolkko. Yrittäessään tappaa Harryn Godrickin notkossa Voldemort siirsi tahattomasti kyvyn myös Harrylle. Harry kuitenkin tiesi jo ennen kuin hänet oli kutsuttu Tylypahkaan, että hän osasi puhua käärmeille.

Tylypahkassa Harry luuli, että käärmeille puhuminen on tavallinen velhotaito. Kärmeskielen osaamista pidetään velhojen keskuudessa usein pimeyden velhojen taitona, joskin kunniallisissakin velhosuvuissa tiedetään olleen kärmessuita. Sarjan viimeisessä osassa Harry menettää kärmessuun taidon, kun Voldemort tuhoaa tietämättään oman sielunpalansa Harrystä.

Lajitteluhattu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajitteluhattu (engl. Sorting Hat) lajittelee Tylypahkan oppilaat tupiinsa. Tupia on neljä: Rohkelikko, Korpinkynsi, Luihuinen ja Puuskupuh. Hattu kuului aikanaan Godrick Rohkelikolle, Rohkelikkojen tuvan perustajalle. Lajitteluhattua pidetään opettajienhuoneessa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Harry Potter vetää hatusta Rohkelikon miekan teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio ja surmaa sillä basiliskin. Kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Neville Longbottom vetää miekan lajitteluhatusta ja tappaa sillä Voldemortin Nagini-käärmeen ja samalla tuhoaa sen sisässä olleen hirnyrkin. Miekka kuului Godrick Rohkelikolle ja siksi sen kykenee hatusta vetämään vain aito rohkelikko. Lajitteluhattu laulaa joka vuosi lukuvuoden alkajaispidoissa laulun. Dumbledoren toimistossa majaileva hattu on ottanut tehtäväkseen varoittaa oppilaita vaaroista.

Voldemort sytyttää lajitteluhatun tuleen tappaakseen Nevillen Tylypahkan taistelussa, mutta hattu ei kuitenkaan tuhoudu: aivan lopussa Harry sanoo nuoremmalle pojalleen Albus Severusille joka pelkää tulevansa luihuiseksi:

»Voit valita Rohkelikon, koska Lajitteluhattu kuuntelee valintaasi»

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lemmenjuoma (engl. Love Potion) on taikajuoma, jonka avulla voi saada jonkun toisen henkilön rakastumaan siihen, joka on juoman antanut. Juoman haittapuoli on se, että sitä on annettava jatkuvasti, koska sen teho on lyhytaikainen. Lemmenjuoman tuoksu vaihtelee yksilöittäin.

Esimerkiksi Merope Kolkko käytti lemmenjuomaa saadakseen hurmattua Tom Valedro vanhemman.

Fred ja George Weasley myivät pilailupuodistaan lemmenjuomia väärillä nimikkeillä. Teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Romilda Vane yritti käyttää Harryyn lemmenjuomaa, mutta juoma päätyikin Ronille tuliviskillä maustettujen noidankattilakakkujen myötä.

Lentävä auto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harry Potter ja salaisuuksien kammio -elokuvassa käytetty Ford Anglia.

Lentävä auto on Arthur Weasleyn lumoama turkoosi Ford Anglia.

Teoksessa Harry Potter ja salaisuuksien kammio Ron, Fred ja George Weasley hakevat Harryn autolla Dursleyiden luota ja vievät hänet lopuksi kesää Kotikoloon. Myöhemmin Harry ja Ron varastavat auton päästäkseen sillä kouluun laiturin yhdeksän ja kolme neljännestä mentyä umpeen. Weasleyn isän asentama näkymättömyystoiminto hajoaa matkan aikana ja monet jästit näkevät auton. Poikien koulumatka saa kielteistä huomiota ja saattaa Weasleyn isän tukalaan tilanteeseen. He törmäävät koulun pihassa tällipajuun, joka runnoo auton lähes käyttökelvottomaksi, minkä jälkeen auto villiintyy ja karkaa kiellettyyn metsään. Se pelastaa myöhemmin Harryn ja Ronin jättiläishämähäkkien kynsistä.

Katso Luettelo Harry Potter -sarjan loitsuista.

Manalius (engl. Inferi) on ruumis, jota pimeyden velhon taiat liikuttelevat.[4] Se ei ole elävä, vaan se toimii ainoastaan eräänlaisena nukkena, joka toteuttaa velhon käskyt.[5] Ennen Voldemortin tuhoa manaliuksia oli paljon. Lordi Voldemort oli koonnut manaliuksista oman armeijansa, joka puolusti yhtä hänen sielunpalastaan eli hirnyrkkiä. Tämä sielunpalanen oli kirotun järven keskellä, ja manaliukset asustivat vedessä. Manaliukset karttavat lämpöä ja valoa.

Metamorfimaagi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metamorfimaagi (engl. Metamorphmagus) on velho, joka voi muuttaa ulkomuotoaan tahdonvoimalla. Sarjan ainoat tunnetut metamorfimaagit ovat Nymfadora Tonks ja hänen poikansa Teddy Lupin. Tonksin mukaan metamorfimaagiksi synnytään, ei opiskella.

Monijuomaliemi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monijuomaliemi (engl. Polyjuice Potion) on liemi, jota käytetään haluttaessa muuttua toiseksi henkilöksi. Vaikutus ei ole pysyvää, vaan toisena henkilönä voi olla ainoastaan tunnin, paitsi jos juo lisää lientä ennen ajan loppumista. Monijuomalientä ei voi eikä saa käyttää muuttuakseen eläimeksi, sillä sivuvaikutukset saattavat olla epämiellyttäviä. Monijuomaliemen valmistaminen on vaikeaa, ja se kestää noin kuukauden. Juoman väritys riippuu siitä millaiseksi ihmiseksi on muuttumassa.

Tarvittavat ainekset ovat:

Pala sitä, keneksi aikoo muuttua, lisätään loppuvaiheessa. Pala voi olla mitä tahansa varpaankynsistä ihonpalasiin tai hiuksiin.

Harry Potter, Ron Weasley ja Hermione Granger valmistivat lientä Harry Potter ja salaisuuksien kammio - kirjassa. Sitä käytti myös Alastor "Villisilmä" Vauhkomieltä esittävä kuolonsyöjä Bartemius Kyyry nuorempi kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Monijuomaliemi oli myös tärkeässä osassa kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset muun muassa tunkeutumisessa taikaministeriöön hakemaan medaljongi hirnyrkkiä ja seitsemän Harryn luomisessa Harryä vietäessä turvaan Kotikoloon.

Noidankattilakakku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noidankattilakakku on noitien ja velhojen suosima leivonnainen. Kakkua voi syödä sellaisenaan tai niitä voidaan leipomavaiheessa maustaa mitä erilaisimmilla mausteilla ja vaikka juomilla. Tylypahkan pikajunassa kärryjen kanssa kiertävä noita myy muun muassa noidankattilakakkuja. Harry Potter -peleissä noidankattilakakut antavat menetetyn kunnon takaisin.

Okklumeus (engl. Occlumency) on teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta ensi kerran esiintyvä hyvin vaikea taikuuden laji. Sen avulla pystytään estämään tunkeutuminen mielen sisälle lukilitis-loitsun avulla. Dumbledore määräsi Kalkaroksen opettamaan tätä taitoa Harrylle, mutta Kalkaros lopetti opettamisen muutaman oppitunnin jälkeen kun Harry meni tutkimaan Kalkaroksen muistoja ajatusseulasta. Taidon oppiminen olisi ollut Harrylle tärkeää, koska Voldemortin mielellä oli yhteys Harryyn sen jälkeen kun Voldemort palasi ruumiiseensa. Jos Harry ei oppisi tätä hallitsemaan, Voldemort voisi nähdä Harryn ajatuksiin ja tunteisiin ja aiheuttaa Harrylle hankaluuksia. Harry itse on myös nähnyt näkyjä Voldemortin tunteista ja tilanteista: missä hän on ja mitä tekemässä. Kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Harry oppii, että tuska – tai suru – on se keino, jolla hän pystyy sulkemaan mielensä vihamieliseltä tunkeutumiselta. Muutaman kerran Harrylta onnistui jopa vaivatta katsoa oma-aloitteisesti Voldemortin mieleen.

Pimeän piirto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pimeän piirto.

Pimeän piirto (engl. The Dark Mark) on Lordi Voldemortin tunnus. Piirrossa on pääkallo, jonka suusta tulee esiin käärme. Kaikilla kuolonsyöjillä on pimeän piirtoa esittävä polttomerkki. Aina kun Voldemort kutsuu kuolonsyöjiä luokseen, hän koskettaa pimeän piirtoa, jolloin muut tuntiessaan poltteen tietävät ilmiintyä paikalle. Voldemort ja hänen kannattajansa loihtivat pimeän piirron taivaalle surmattuaan jonkun. Pimeän piirron voi loihtia Kalmokalvaus-loitsun avulla.

Pinnauspurtava

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnauspurtava on Fred ja George Weasleyn kehittämä sarja kaksiosaisia karamelleja, joita he myyvät Tylypahkassa osana pilailupuotiaan.

Pinnauspurtaviin on koottu kaikenlaisia aineksia, muun muassa hutsun myrkkyä sekä parantavia aineksia. Niiden tarkoitus on tehdä nauttijansa väliaikaisesti sairaaksi, jotta voi poistua pitkästyttävänä pitämältään oppitunnilta. Sopivassa paikassa sairas nielaisee karamellin toisen puolen ja vaivat loppuvat.

Pinnauspurtavia käytettiin esimerkiksi inhotun opettaja Dolores Pimennon tunneilla. Ne olivat erittäin suosittuja, vaikka esimerkiksi Hermione valvojaoppilaana ei voi sietääkään niitä.

Rowling ei kerro käytettiinkö pinnauspurtavia teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset myös Tylypahkassa uusien inhottujen opettajien eli Alekto ja Amikus Carrow'n kiusaamiseen. Harry, Ron ja Hermione käyttivät niitä apunaan tunkeutuessaan ministeriöön: näin he saivat pari ministeriön virkailijaa tieltään ja saattoivat varastaa näiden henkilöllisyydet.

Poimittaislinja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimittaislinja (engl. Knight Bus) on kolmikerroksinen violetti bussi, turvattomien velhojen ja noitien hätäkuljetus. Sen voi kutsua luokseen sauvakättään ojentamalla, jolloin se ilmaantuu tyhjästä poksahtaen paikalle. Bussin kuljettaja on ikivanha likinäköinen Ernie Rysky, ja rahastajana toimii nuori näppylänaamainen Stan Pikitie. Matka Likusteritieltä Lontooseen maksaa yksitoista sirppiä, neljällätoista saa lisäksi kaakaota ja viidellätoista kuumavesipullon ja hammasharjan, jonka värin voi itse valita. Bussissa on puupaneloidut seinät ja istuinten tilalla messinkiset sängyt öisin ja päivällä penkit jotka vaihtelevat nojatuoleista jakkaroihin. Valaistuksen hoitavat kynttilät. Jästit eivät näe bussia.

Stan joutuu teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Azkabaniin yritettyään metsästää tyttöjä esiintymällä kuolonsyöjänä. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Stan on mukana kuolonsyöjien hyökkäyksessä, joskin Harry epäilee Stanin olevan komennuskirouksen alaisena.

Porttiavain (engl. Portkey) on taiottu esine, jota koskettamalla pääsee hetkessä toiseen ennalta määrättyyn paikkaan. Mistä tahansa esineestä voi tehdä porttiavaimen Portus -loitsun avulla. Useimmiten porttiavaimet ovat esineitä joita jästit luulevat pelkiksi roskiksi, esim. vanhoja autonrenkaita. Tämä siksi, etteivät jästit poimisi niitä vahingossa. Porttiavainta käytettiin muun muassa teoksessa Harry Potter ja liekehtivä pikari, kun Harry ja Weasleyt menivät huispauksen maailmanmestaruusturnajaisiin. Saman teoksen lopussa Harry käyttää "vale" "Villisilmä" Vauhkomielen (Barhty Kyyry jr.) loihtimaa porttiavainta, joka vie Harryn takaisin Tylypahkaan. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset käytettiin myös porttiavaimia kun Harryä kuljetettiin turvaan Voldemortilta.

Pottervahti (engl. Potterwatch) on teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset esiintyvä radioasema. Pottervahti on ainoa radiokanava, joka ei ole kuolonsyöjien ja taikaministeriön alaisena. Sitä pääsee kuuntelemaan vain salasanan avulla, joka vaihtuu joka lähetyskerralla. Pottervahtia juontavat muun muassa Fred ja George Weasley, Lee Jordan, Remus Lupin ja Kingsley Kahlesalpa. Juontajat käyttävät salanimiä etteivät paljastuisi, ja radioaseman lähetyspaikkaa täytyy vaihtaa välillä, ettei se jäisi kiinni. Salanimiä ovat esim. Joki ja Floretti.

Harry ja kumppanit kuuntelivat myös kerran Pottervahtia teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset, kun Ron viimein keksi sen salasanan. Pottervahdissa käsitellään yleensä uusimpia uutisia, ja siellä julkistetaan Voldemortin kannattajien tekemiä murhia.

Puhdasverinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhdasverinen on yksi kolmesta verisäädystä Harry Potter -teoksissa. Puhdasverisiksi luetaan ne, joilla on pitkät juuret taikuudessa ja useimmat esivanhemmat ovat olleet taikojia. Käytännössä kuitenkin myös puhdasverisillä on suvussaan sekä jästejä (ei-taikovia) että jästisyntyisiä, vaikkakin monet mielellään tämän seikan jättävätkin huomiotta.

Puolijättiläinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolijättiläinen (engl. Half-Giant) on ihmisen ja jättiläisen jälkeläinen. Puolijättiläiset ovat suurikokoisia ihmisiä, joihin taiat eivät vaikuta samalla tavalla kuin velhoihin, koska jättiläisen veri estää sen. Rubeus Hagrid ja Olympe Maxime ovat puolijättiläisiä.

Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaala

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaala (engl. St Mungo's Hospital for Magical Maladies and Injuries) on sairaala, jossa hoidetaan taikatauteja ja -vammoja. Sen julkisivu on punatiilinen tavaratalo nimeltä Sovitus & Walelu Oy. Näyteikkunassa seisoo mallinukkeja ja ovien kylteissä lukee "Suljettu remontin ajaksi".[6] Sairaala on saanut nimensä henkilöstä nimeltä Pyhä Mungo Bonham, joka perusti sairaalan 1500–1600-lukujen vaihteessa. Ensimmäisessä kerroksessa hoidetaan "Omaehtoiset onnettomuudet", toisessa "Otusten aiheuttamat onnettomuudet", kolmannessa "Taikabasillit", neljännessä "Liemi- ja kasvimyrkytykset", viidennessä "Taikavahingot" ja kuudennessa kerroksessa ovat "Vierailijoiden teehuone" sekä "Sairaalan puoti".[7]

Pyhän Oswaldin velhovanhainkoti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Oswaldin velhovanhainkoti (engl. St Oswald's Home for Old Witches and Wizards) on Harry Potter ja kirottu lapsi-näytelmässä esiintyvä velhovanhainkoti vanhoille velhoille. Vanhainkodin tunnetuimmat asukkaat ovat Amos Diggory ja Abraham Grimblehawk. Delphi esitti Amosin hoitajaa. Vanhainkodin huonekalut on lumottu liikkuviksi ja miespuoliset hoitajat tanssivat tangoa. Myös kudontavälineet on tarkoitettu ajanvietteeksi. Albus ja Scorpius vierailivat vanhainkodissa tapaamassa salaa Amosia kertoakseen tälle haluavansa auttaa tätä saamaan poikansa Cedricin takaisin. Myöhemmin Harry ja Draco vierailivat vanhainkodissa puhumassa Amosille lastensa katoamisesta.

Päivän profeetta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivän profeetta (engl. Daily Prophet) on Harry Potter -kirjojen mukaan taikamaailman oma sanomalehti, jonka toimisto sijaitsee Viistokujalla. Lehdellä on vahvat kytkökset taikaministeriöön, joka vaikuttaa lehden artikkeleihin. Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1883.

Päivän profeetta toimitetaan tilaajilleen pöllöillä. Tylypahkassa se toimitetaan professoreille sekä muutamille oppilaille, jotka saavat sen aamuisin. Yksi lehti maksaa viisi sulmua. Se ilmestyy myös iltapainoksena aamun lisäksi. Uutiset ilmestyvät lehdessä hyvin nopeasti niiden tapahtumisen jälkeen. Lehti on lumottu niin, että sen teksti voi vaihtua päivän aikana niin, että uudet tiedot päivittyvät lehteen. Lehdessä olevat kuvat ovat liikkuvia.

Räyhääjä (eng. Howler) on tulipunainen lumottu kirje, joka huutaa asiansa vastaanottajalle lähettäjän satakertaistetulla äänellä. Ilmaistuaan viestinsä Räyhääjä syttyy itsestään liekkeihin ja palaa jättäen jälkeensä vain tuhkaa. Tylypahkan oppilaat pitävät Räyhääjän saamista pahimpana asiana, mitä aamiaispöydässä voi tapahtua. Ensimmäisessä kirjassa Neville Longbottom oli saanut mummoltaan Räyhääjän, mutta hän ei avannut sitä, jolloin se räjähti. Toisessa kirjassa Ronald Weasley sai Räyhääjän äidiltään lennettyään Ford Anglialla kouluun. Kolmannessa kirjassa Neville sai uuden Räyhääjän isoäidiltään jätettyään Rohkelikkotornin salasanalistan Sirius Mustan saataville. Neljännessä kirjassa Taikaministeriö sai useita Räyhääjiä lukemattomilta velhoilta ja noidilta, jotka valittivat huispauksen maailmanmestaruuskisojen puutteellisista turvajärjestelyistä. Myöhemmin Hermione Granger sai Räyhääjiä lukuisilta Me Noidat -lehden lukijoilta, jotka toruivat häntä holtittomasta rakkauselämästä, vaikka kyseessä oli Rita Luodikon kirjoittama valheellinen artikkeli. Viidennessä kirjassa Albus Dumbledore lähetti Petunia Dursleylle Räyhääjän, joka käski Petuniaa pitämään Harry Potterin kotonaan.

Saivartelija (eng. The Quibbler) on Luna Lovekivan isän Ksenofilius Lovekivan julkaisema velhoaikakauslehti, joka on surullisenkuuluisa omaperäisyydestään ja epäluotettavuudestaan. Lehdessä on usein artikkeleja mitä erikoisimmista aiheista, kuten taikaotuksista, joiden olemassaolo on vähintäänkin kyseenalainen. Vuonna 1996 Saivartelija kuitenkin julkaisi Rita Luodikon kirjoittaman haastattelun, jossa Harry Potter kertoi lordi Voldemortin paluusta. Kyseisestä numerosta tuli lehden historian myydyin numero ja samalla se vakuutti monet velhot ja noidat pimeyden lordin todella palanneen. Toisen velhosodan aikana Saivartelija julkaisi lukuisia juttuja, joissa se kertoi sodan todellisista tapahtumista, joista Voldemortin hallinnon painostama Päivän profeetta ei kirjoittanut. Lehti myös kannusti velhokansaa tukemaan Harry Potteria ja vastustamaan Voldemortia. Saivartelija saavuttikin suuren suosion Voldemortin vastustajien keskuudessa. Lopulta, vuoden 1998 keväällä, kuolonsyöjät kaappasivat Ksenofiliuksen tyttären, Lunan, kiristääkseen Ksenofiliusta muuttamaan lehden linjaa. Saivartelijan vaiheista sodan jälkeen ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se jatkoi taas eriskummallisten ja perusteettomien teorioidensa julkaisemista.

Suojelius-loitsu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harryn suojelius, uroshirvi.

Suojelius (engl. Patronus Charm) on ainoa tunnettu loitsu, joka tehoaa ankeuttajia ja kalmolaskoksia vastaan. Loitsun toteuttaminen on vaikeaa, ja niinpä läheskään kaikki aikuiset velhot tai noidatkaan eivät pysty loitsimaan täysin kehittynyttä, aineellista suojeliusta. Suojelius koostuu loitsijan iloisimmista muistoista. Suojelius on muodoltaan hopeinen eläinhahmo, joka vaihtelee jokaisen suojeliuksen luojalla yksilöllisesti. Taitava velho tai noita kykenee lähettämään suojeliuksella myös viestejä. Tässä on tunnettuja suojeliuksia:

Noita/Velho Suojeliuksen hahmo Huomioita
Harry Potter Uroshirvi Harryn suojelius on sama kuin hänen isänsä animaagihahmo. Harry osasi loihtia suojeliuksen ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana.
Hermione Granger Saukko J. K. Rowling on kertonut, että saukko on hänen suosikkieläimensä.
Ron Weasley Jackrussellinterrieri J. K. Rowling omistaa kyseistä rotua olevan koiran.
Cho Chang Joutsen
Albus Dumbledore Feeniks Albus Dumbledore oppi muuntelemaan suojeliustaan niin, että se pystyy kuljettamaan viestejä. Dumbledore käytti suojeliustaan viestiäkseen Feeniksin killan jäsenten kanssa. Dumbledorella oli myös lemmikkifeeniks nimeltä Fawkes.
Nymfadora Tonks Ihmissusi (aiemmin jänis) Nymfadoran suojelius muuttui nykyiseen muotoonsa kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi hänen rakastuttuaan ihmissusi Remus Lupiniin. Hänen aikaisempi suojeliuksensa oli jänis.[8] Nymfadoran suojelius näytti Harryn mielestä Siriuksen animaagimuodolta, koiralta, ja hän epäili, että Nymfadora olisi rakastunut Siriukseen.
Seamus Finnigan Kettu Seamus Finnigan ei ollut vielä saanut suojeliukselleen muotoa Albuksen Kaartissa teoksessa Harry Potter ja Feeniksin kilta mutta oppi sen teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset.
Flavius Belby Jokin sarvekas Kirjassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat Flavius kertoo torjuneensa kalmolaskoksen loihtimalla suojeliuksen. Hän sanoo, että kalmolaskos lennähti ilmaan hänen suojeliuksensa sarvista.
Severus Kalkaros Naarashirvi Kalkaroksen suojelius on sama kuin Lilyn, koska hän rakasti tätä. Kalkaros salasi suojeliuksensa muilta (paitsi Dumbledorelta ja myöhemmin Harryltä), jottei se paljastaisi hänen tunteitaan.
Lily Potter Naarashirvi Lilyn suojelius muodostui hänen ollessaan James Potterin kanssa.
Kingsley Kahlesalpa Ilves Kingsleykin pystyi käyttämään suojeliustaan viestien lähettämiseen. Hän varoitti muun muassa Bill Weasleyn ja Fleur Delacourin hääseuruetta kuolonsyöjien hyökkäyksestä.
Arthur Weasley Näätä Weasleyn perhe oli Rowlingin mukaan nimetty näätäeläinten mukaan (engl. weasel). Arthur Weasley oli myös oppinut käyttämään suojeliustaan viestinviejänä. Harryn 17-vuotispäivänä Arthur lähetti suojeliuksensa kertomaan, että oli tulossa ministerin kanssa paikalle. Kuolonsyöjien hyökkäyksen jälkeen hän lähetti sen Kalmahanaukiolle kertomaan, että perhe on turvassa.
Dolores Pimento Kissa Pimento käytti suojeliustaan juoksentelemassa tuomioistuimensa ympäri ministeriössä. Näin hän varmisti, että tuomiolle tuotavia vartioivat ankeuttajat eivät pääsisi häneen itseensä käsiksi – ja samalla suojasi itsensä ja apurinsa ankeuttajien läheisyyden vaikutuksilta.
Aberforth Dumbledore Vuohi Valehteli kuolonsyöjille, että nämä olivat nähneet hänen suojeliuksensa eivätkä Harryn.
Minerva McGarmiwa Kissa Minerva muuttuu animaagina kissaksi. Suojeliuksella on samanlaiset silmälasikuviot silmien ympärillä kuin McGarmiwallakin on kissahahmossaan. Hän lähetti kolme suojeliusta yhtä aikaa viemään tuvanjohtajille tiedon, että Voldemort ja kuolonsyöjät olivat matkalla Tylypahkaan.
Luna Lovekiva Jänis Tylypahkan taistelun aikana, auttoi Seamusin ja Ernien kanssa Harrya, Ronia ja Hermionea suojautumaan kielletyssä metsässä olevilta ankeuttajilta.
Ernie Macmillan Karju Tylypahkan taistelun aikana auttoi Lunan ja Seamusin kanssa Harrya, Ronia ja Hermionea suojautumaan kielletyssä metsässä olevilta ankeuttajilta.
Ginny Weasley Hevonen Nähty vain Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvassa.

Suklaasammakko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suklaasammakko (engl. Chocolate Frog) on velhomakeinen, jonka mukana tulee Kuuluisia noitia ja velhoja-kortti. Suklaasammakossa on taika, joka saa sen oikean sammakon tavoin loikkimaan. Harry Potter-peleissä on usein käytetty suklaasammakkoa palauttamaan menetetyn kunnon takaisin.

Surkki (engl. Squib) on velhoperheeseen syntynyt velho tai noita, joka ei kykene taikomaan. Surkkeja ovat muun muassa Tylypahkan vahtimestari Argus Voro ja kissoista pitävä Dursleyn perheen naapuri, rouva Arabella Figg. Albus Dumbledoren pikkusisko Ariana josta kerrottiin Albus Dumbledoren elämäkerrassa (kirjoittanut Rita Luodiko) jossa väitettiin Arianaa surkiksi. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Surkit ovat, Ron Weasleyn mukaan, sangen harvinaisia. Surkit ovat jokseenkin hyljeksittyjä velhojen keskuudessa; erityisesti puhdasveriset eivät pidä heistä.

Taikaministeriö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taikaministeriö

Taikaministeriö (engl. Ministry of Magic) on velhomaailman poliittinen elin, joka päättää velhomaailman asioista. Lontoossa maan alla sijaitsevassa taikaministeriössä työskentelee muun muassa taikaministeri.

Thestralit ovat hevosenkaltaisia, siivekkäitä ja lihaa syöviä taikaolentoja. Ne ovat noin kolme metriä pitkiä ja niiden iho on löysänä roikkuvaa mustaa nahkaa. Vain ihmiset, jotka ovat nähneet jonkun kuolevan, voivat nähdä thestralit. Tämän vuoksi jotkut uskovat niiden tuottavan huonoa onnea. Ne myös luokitellaan vaarallisten eläinten joukkoon. Kesytettynä ne ovat kuitenkin erittäin hyödyllisiä erinomaisen suuntavaistonsa vuoksi.

Tylypahkan kielletyssä metsässä elää Rubeus Hagridin kasvattama thestralpopulaatio. Sen jäseniä käytetään lukuvuoden alussa ja lopussa vetämään vaunuja, jotka kuljettavat oppilaat Tylyahon rautatieasemalta koululle ja takaisin. Koska useimmat oppilaat eivät ole nähneet kenenkään kuolevan, vaunut näyttävät kulkevan ilman vetäjää. Thestralit myös veivät Harryn, Lunan, Ginnyn, Nevillen, Hermionen ja Ronin Salaperäisyyksien osastolle.

Seitsemännessä kirjassa paljastuu, että Seljasauvan ytimenä on Thestralin häntäjouhi.

Tuliviski (engl. Firewhiskey) on noitien ja velhojen oma laji viskiä. Se on hyvin voimakasmakuinen, mutta ilmeisen vähätehoinen juoma jästien viskeihin verrattuna.

Tällipaju (engl. Whomping Willow) on Tylypahkan noitien ja velhojen koulun mailla sijaitseva taianomainen puu. Se istutettiin rehtori Albus Dumbledoren aloitteesta, kun nuori ihmissusi Remus Lupin aloitti opintonsa Tylypahkassa. Jotta koulussa voitiin opettaa ihmissutta, oli tehtävä joitakin erityisjärjestelyitä. Koulun maille rakennettiin Tylyahon kylän Rääkyvään röttelöön johtava salakäytävä, jonka kautta Lupin vietiin aina täydenkuun aikaan kauas muista ihmisistä. Tällipaju istutettiin salakäytävän suulle estämään muita oppilaita löytämästä ja käyttämästä sitä Lupinin riehuessa ihmissuden muodossa. Tällipaju saatiin jähmetettyä painamalla puun juuressa olevaa kyhmyä. James Potter, Sirius Musta ja Peter Piskuilan opettelivat salaa animaageiksi pitääkseen Lupinille seuraa tämän ihmissusi-iltoina ja Peter pystyi rotan hahmossa painamaan helposti kyhmyä Tällipajun jähmettämiseksi. Sirius oli kerran kertonut Kalkarokselle kuinka puu jähmetettiin ja Kalkaroksen kokeiltua sitä täydenkuun aikaan hän melkein joutui Lupinin tappamaksi Lupinin ollessa ihmissusihahmossaan, mutta James pelasti Kalkaroksen. Tällipaju oli kerran vahingoittanut Davey Gudgeon -nimistä oppilasta tämän mentyä liian lähelle Tällipajua, jolloin hän melkein menetti silmänsä, jonka jälkeen oppilaita kiellettiin menemästä Tällipajun lähelle.

Harryn toisena kouluvuonna hän ja Ron törmäsivät lentävällä Ford Anglialla Tällipajuun lennettyään Tylypahkaan, jolloin puu ruhjoi auton pahasti ja katkaisi Ronin taikasauvan, minkä jälkeen auto villiintyi ja karkasi Kiellettyyn metsään. Pomona Verso myöhemmin tohtoroi Tällipajua ja paransi puuhun tulleet vauriot Lockartin neuvottua häntä. Harryn kolmantena vuonna Harryn pudottua luudaltaan Ankeuttajien seurauksena hänen Nimbus 2000 luutansa lensi päin Tällipajua, joka hajotti luudan palasiksi. Myöhemmin Harry ja Hermione kulkivat Tällipajun alta tunnelia pitkin Rääkyvään röttelöön Siriuksen vietyä Animaagihahmossaan Ronin mukanaan. Myöhemmin Lupin ja Kalkaros seurasivat heitä. Myöhemmin Tylypahkan taistelun aikana Harry, Ron ja Hermione kulkivat samaa reittiä Tällipajun alta Rääkyvään röttelöön, missä Voldemortin käärme Nagini tappoi Kalkaroksen.

Vaihtoehtoisessa aikajanassa Ron ja Hermione piileskelivät Tällipajun juurien alla olevassa salahuoneessa Ankeuttajia Voldemortin hallitsemassa maailmassa.

Valvojaoppilas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valvojaoppilas (eng. prefect) oli nimitys Tylypahkan oppilaasta, jolla oli erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten käytävillä partioiminen, jälki-istunnon antaminen yms. Joka tuvasta aina valitaan viidennen vuoden oppilaista kaksi valvojaoppilasta, tyttö ja poika. Muun muassa Ronald Weasley, Hermione Granger, Ernie Macmillan, Hannah Abbott, Anthony Goldstein, Padma Patil, Draco Malfoy ja Pansy Parkinson ovat olleet valvojaoppilaita. Dumbledore kertoi myöhemmin Harrylle ettei valinnut häntä valvojaoppilaaksi, koska ajatteli että hänellä on jo nyt kylliksi velvollisuuksia harteillaan.

Veelat ovat naispuolisia ihmisen kaltaisia olentoja, jotka saavat laulullaan ja tanssillaan miespuoliset henkilöt "rakastumaan" itseensä. Veeloja esiintyy ensimmäisen kerran teoksessa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Silloin veelat ovat Bulgarian huispausjoukkueen maskotteina huispauksen maailmanmestaruuskilpailuissa.

Veela voi pariutua myös ihmisen kanssa: muun muassa Fleur Delacourin toinen isoäiti oli veela ja oli luovuttanut yhden hiuksistaan lapsenlapsensa taikasauvan ytimeksi.

Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä tutkinto (V.I.P.:t)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä tutkinto (engl. Ordinary Wizarding Level exams (O.W.L.:s)) on Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa viidentenä lukuvuonna suoritettava tutkinto. Se koostuu oppilaan valitsemissa kouluaineissa järjestettävistä kokeista. Opettajat määrittelevät aineilleen rajat, jotka oppilaiden tulee ylittää läpäistäkseen kokeen ja voidakseen opiskella kyseistä ainetta kuudentena lukuvuotena. Kuudennen ja seitsemännen lukuvuoden kursseja kutsutaan S.U.P.E.R.-kursseiksi (Se Uskomattoman Paha Erittäin Raskas).

Hyväksytyt arvosanat ovat Upea (U), Odotukset ylittävä (O), Kelvollinen (K) ja hylätyt ovat Surkea (S), Hirveä (H) ja Peikko (P).[9]

Jotkut opettajat vaativat oppilailta todella korkeita V.I.P.-arvosanoja, jotta nämä pääsevät omille S.U.P.E.R.-luokilleen. Esimerkiksi Minerva McGarmiwa edellyttää vähintään Odotukset ylittävää, koska muuten oppilas ei selviä läksyistä ja Severus Kalkaros ei halua nähdä S.U.P.E.R.-ryhmässään ketään, jolla ei ole V.I.P.-arvosananaan vähintäänselvennä Upea, koska hän haluaa tälle tasolle vain parhaat.

Velhošakki on šakkipeli, jota pelataan taiotuilla pelinappuloilla. Nappulat murskaavat pelin aikana toisiaan mutta muuttuvat ehjiksi seuraavaa peliä varten. Teoksessa Harry Potter ja viisasten kivi Harry Potter, Hermione Granger ja Ron Weasley joutuvat valtavan šakkilaudan pelinappuloiksi, jotka professori Minerva McGarmiwa oli loihtinut eläviksi. Ronin pelitaitojen ansiosta he voittavat pelin, vaikka joutuvatkin uhraamaan Ronin. Lopulta Ron kuitenkin selvisi tapauksesta ehjin nahoin.

Viholliskuvastin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viholliskuvastin on peilin näköinen esine, jossa on sumeita hahmoja. Kun hahmot alkavat näkyä selvemmin, on kuvastimen käyttäjä vaarassa.

Vuotava noidankattila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuotava noidankattila

Vuotava noidankattila (engl. The Leaky Cauldron) on Lontoossa tavallisella kadulla kirjakaupan ja levykaupan välissä sijaitseva pieni ja siivoton pubi, jonka takahuoneen kautta pääsee Englannin velhomaailman omalle salaiselle kauppakadulle, Viistokujalle. Jästit eivät näe sitä.

Vuotava Noidankattila, ”Vuotis” on myös suomalaisten Potter-fanien internetkeskustelufoorumi.

  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. ((Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2004.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. ((Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2006.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Tammi, 2008.
  1. Rowling, J. K. 2004, s. 1018
  2. Rowling, J. K. 2004, s. 941
  3. Rowling, J. K. 2004, s. 1015
  4. Rowling, J. K. 2006, s. 70
  5. Rowling, J. K. 2006, s. 496
  6. Rowling, J. K. 2004, s. 583
  7. Rowling, J. K. 2004, s. 586-587
  8. [1], Pottermore.com
  9. Rowling, J. K. 2006, s. 113