Alagaësia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Surda)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alagaësia on Christopher Paolinin luoma fantasiamaailma neliosaisessa Perillinen-kirjasarjassa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tärkeitä maamerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beorvuoret ovat Alagaësian korkeimmat vuoret. Vuoret ovat yli kymmenen mailia korkeita (melkein kaksi kertaa niin korkeita kuin Mount Everest, maapallon korkein vuori). Vuoristo sijaitsee Valtakunnan kaakkoisosissa, Hadaracin autiomaan etelälaidalla. Vuoret ovat jyrkkiä ja melkein labyrinttimaisia laaksojensa ja halkeamiensa takia, ja vain vuorten juurella on kasvillisuutta. Kääpiöt ovat tehneet vuorten alle kaupunkeja, joista suurin on Tronjheim, joka sijaitsee Farthen Dûrissa. Sisäpuolella elävät kääpiöt uskovat, että heidän jumalansa Helzvog on luonut heidät elävästä graniitista.

Alueella elää viisi lajia, joita ei esiinny missään muualla. Feldunost on suuri vuohi, joita kääpiöt käyttävät ratsuinaan. Beorn, valtava karhu, joiden mukaan haltiat nimesivät vuoriston. Orik-kääpiö sanoo, että Beorvuorien oikea nimi on salaisuus, jota kääpiöt eivät jaa muiden rotujen kanssa. Shhrg on suuri susi. Nagra on suunnaton karju, joista kääpiöt tekevät herkullisia ruokia, vaikka niitä on metsästetty harvoin sen jälkeen, kun niistä tuli ilkeitä. Vuorilla elää myös fanghureja, jotka ovat sukua lohikäärmeille, vaikka ovatkin pienempiä, ketterämpiä ja väriltään likaisenvihreitä. Ne hyökkäävät saaliidensa kimppuun mielillään lamaannuttaakseen nämä.

Du Weldenvarden

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Du Weldenvarden on metsä Alagaësian pohjoisosassa. Sen jälkeen kun kuningas Galbatorix tappoi viimeiset lohikäärmeratsastajat, haltiat pakenivat tähän metsään jossa he ovat pysyneet siitä asti. Moni kaupunki on metsässä, mukaan lukien haltioiden pääkaupunki Ellesméra. Hurmautuneena haltioiden laulusta nämä puut kasvavat isommiksi kuin normaalit puut Alagaësiassa. Haltioiden kuningatar, Islanzadí, hallitsee Du Weldenvardenia.

Haltia, joka pelasti Eragonin ensimmäisen kirjan lopussa, on lohikäärmeratsastaja nimeltään Oromis, viimeinen lohikäärmerastastajista. Eragon matkustaa Ellesméraan suorittaakseen koulutuksensa Oromiksen kanssa. Hänen ollessaan Ellesmérassa, hänen tunteensa haltiaprinsessa Aryaa kohtaan kasvavat. Hän seuraa Agaeti Blödhrenia, eli Verivalan juhlaa, joka on juhla, jota juhlitaan haltioiden ja lohikäärmeiden välisen rauhan kunniaksi kerran vuosisadassa. Juhlien huipentuessa Eragon saa haltiamaisia kykyjä ja ulkomuodon(mm. suippokorvat) lohikäärmeiden taikuuden johdosta.

Lähellä Esikoisen loppua Eragon lähtee Du Weldenvardenista taistellakseen Palavilla tasangoilla etelässä, vardenien puolella, Galbatorixin armeijaa vastaan.

Hadaracin autiomaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadaracin autiomaa sijaitsee keskellä Alagaësiaa.

Valtakunta oikeastaan loppuu Hadaracin autiomaahan, joka täyttää koko Alagaësian sydämen. Ilman lohikäärmeratsastajia valtion on yksinkertaisesti liian vaikea elättää lohdutonta autiomaata. Oikeastaan autiomaa on yksi muutamista asioista, jotka estävät kuningasta liittämästä koko itäistä Alagaësiaa Valtakuntaan. Hadaracin autiomaa on muinainen lohikäärmeiden maa. Hadaracin autiomaassa asuvat erilaiset paimentolaiskansat, joista myös Nasuada on kotoisin.

Eragon, Saphira ja Murtagh matkustavat läpi kuivan ja asumattoman aavikon etsiessään vardeneita, Kull-sotureiden jahdatessa heitä.

Eragon, Saphira ja kääpiö Orik lentävät Hadaracin yli Surdaan auttamaan vardenien ja Surdan liittoa mahtavaa Valtakuntaa vastaan. Autiomaan ylittäminen ei vie kauempaa kuin kaksi päivää Saphiran selässä.

Pääartikkeli: Carvahall

Carvahall on pieni kylä, jossa Eragon kasvoi. Se sijaitsee Alagaësian luoteiskolkassa, Selkärankavuoriston reunalla. Sijaitessaan Palancarinlaaksossa se on Anorajoen rannalla, eikä kaukana Therinsfordin kaupungista. Carvahall on niin pieni, että sen asukkaat eivät pysty tuottamaan kaikkia jokapäiväisen elämän tarvikkeita, joten he joutuvat turvautumaan kiertaviin kaupankävijöihin. Carvahallin asukkaat pakenevat Valtakunnan sotilaita Surdaan, sarjan toisessa kirjassa.

Dras-Leona on suuri kaupunki Leonajärven rannalla. Kaupungin lähettyvillä sijaitsee Helgrind, vuori, joka on ra'zacien piilopaikka.

Ellesméra on haltioiden pääkaupunki keskellä Du Weldenvardenia. Siellä asuu haltiakuningatar Islanzadí. Ellesméran rakennukset ovat puita, jotka haltiat ovat laulaneet muotoonsa.

Farthen Dûr on Beorvuorilla sijaitseva vuori, jonka sisällä sijaitsee kääpiökaupunki Tronjheim. Farthen Dûrissa käydään suuri taistelu urgaleita vastaan Eragon-kirjan lopussa.

Gil’ead on kaupunki, jossa Arya ja Eragon olivat varjo Durzan vankina. Se sijaitsee Valtakunnan pohjoisosissa Isentar-järven rannalla.

Kirjassa Eragon päähenkilö joutuu vangiksi Gil'eadiin. Siellä on vankina myös Arya. Murtagh ja Saphira pelastavat Eragonin ja Aryan. Kirjassa Brisingr haltiat marssivat Gil'eadiin ja valtaavat sen. Mukana taistelussa ovat myös Oromis ja Glaedr. Myös Murtagh ja Thorn saapuvat taisteluun ja tappavat Galbatorixin avulla Oromiksen ja Glaedrin.

Surda on kuningas Orrinin hallitsema pieni maa, joka vastustaa Valtakuntaa. Se on säästynyt kuningas Galbatorixilta, koska kuningas ei ole pitänyt maata uhkana. Surda sijaitsee Alagaësian mantereen lounaisosissa, ja se perustettiin noin sata vuotta ennen Eragonin alkua. Vardenit muuttavat Surdaan, sen pääkaupunkiin Aberoniin, urgaleita vastaan käydyn taistelun jälkeen uuden johtajansa Nasuadan johdolla valmistautumaan avoimeen taisteluun Valtakuntaa vastaan.

Teirm on kaupunki Alagaësian länsirannikolla, Selkärankavuoriston länsipuolella. Kaupungin kummaltakin puolelta laskee mereen Toarkjoki, joka on haarautunut ennen Teirmin luo tuloa. Eragon ja Brom poikkeavat kaupunkiin pakomatkallaan ja tapaavat Bromin vanhan ystävän, Jeodin, joka monien muiden kaupunkilaisten tapaan on ammatiltaan kauppias.

Myöhemmin Roran ja "Carvahallin piraatit" saapuvat Teirmiin ja Jeodin avulla kaappaavat Lohikäärme-nimisen laivan, jolla he purjehtivat Surdaan vardenien luokse.

Urû’baen on Valtakunnan pääkaupunki ja kuningas Galbatorixin asuinpaikka. Urû'baen oli ennen haltiakaupunki Ilirea, jonka tasangoilla käytiin viimeinen Galbatorixin ja haltioiden välinen sota, jossa haltioiden kuningas kaatui. Haltiat hävisivät, ja Galbatorix otti Ilirean hallintaansa. Urû’baenin lopussa oleva baen lausutaan aina bein ja se ilmaisee suurta surua.

Muinainen kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinainen kieli on Christopher Paolinin kirjasarjaa varten luoma kuvitteellinen kieli. Kieli perustuu osittain muinaisnorjaan. Paolini sai innoitusta kielen kehittämiseen yhdysvaltalaiskirjailija Tad Williamsin teoksesta The Dragonbone Chair.[1]

Alagaësiassa kieli on aikoinaan ollut kaikkien elävien olentojen käytössä, mutta sarjan tapahtuma-aikaan sitä puhuvat lähinnä haltiat. Muinainen kieli on magian perusta; mikäli tietää asian nimityksen muinaisella kielellä, sitä pystyy hallitsemaan. Taito vaatii kuitenkin harjoittelua.[2]

  1. Christopher Paolini Talks His New Book and That Eragon Movie in Reddit AMA Tor.com. 31.4.2020. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
  2. Paolini, Christopher: ”Varoituksia”, Eragon, s. 180–189. (Eragon, 2003) Suomentanut Tero Kuittinen. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3221-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]