Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1990

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa
Maakoodi: Suomi FIN
EAA:n jäsenliitto: Suomen Urheiluliitto
Split 1990
Sijoitus mitalitaulukossa: 15.
  Yhteensä miehet naiset
Urheilijoita 45 27 18
Kultaa kultaa 1 - 1
Hopeaa hopeaa - - -
Pronssia pronssia - - -
pistesijat 11 5 2
Osallistumisvuodet

1934193819461950195419581962196619691971197419781982198619901994199820022006201020122014201620182022

Suomi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1990 käsittelee Suomen joukkuetta yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa Splitissä 1990.

Ennakko-odotukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen EM-joukkue valittiin kahdessa osassa elokuun 1990 aikana. Suomen Urheiluliiton hallitus toteutti poikkeuksellisen löysää linjaa ja valitsi Splitiin lähes kaikki EM-kisarajan saavuttaneet urheilijat. Joukkueeseen tuli valituksi kaikkiaan 49 urheilijaa, joista kuitenkin 16-vuotias korkeushyppääjä Katja Kilpi vetäytyi kisoista opiskeluihin vedoten ja kymmenottelija Jarkko Finni sekä seiväshyppääjä Asko Peltoniemi jäivät pois loukkaantumisten takia. Lisäksi Juha Laukkanen jäi kotimaahan keihäänheiton varamieheksi, joten Splitiin matkusti 45 suomalaisurheilijaa.[1] SUL:n virallinen tavoite kisoihin oli neljä mitalia ja lisäksi viisi pistesijaa.[2]

Miehistä kenties suurimmat menestysodotukset kohdistuivat keihäänheittäjä Seppo Rätyyn, joka kisojen alla oli heittänyt Suomen ennätyksen 86,92.[3] Myös Kimmo Kinnusella uskottiin parhaassa tapauksessa olevan mahdollisuuksia keihäsmitaliin.[4] Realistisia toiveita palkintosijasta oli myös Jarmo Kärnällä, joka oli pituushypyn tasaisessa Euroopan tilastossa 10. sijalla tuloksella 805.[5] Näiden lisäksi kymmenottelija Petri Keskitalon[5] ja kestävyysjuoksija Risto Ulmalan[6] uskottiin pystyvän mitaleihin huippusuorituksilla.

Naisurheilijoista Päivi Tikkanen oli juossut kauden aikana 10 000 metrin Suomen ennätyksen 31.57,56,[7] jonka myötä hän oli lajin vahva mitalisuosikki.[8] Suomen ennätyksiin olivat pystyneet myös pituushyppääjä Ringa Ropo[9] ja kävelijä Sari Essayah,[10] ja heillä uskottiin myös olevan mitalimahdollisuuksia, vaikka he eivät Euroopan tilastoissa aivan kärjessä olleetkaan. Kaksissa edellisissä EM-kisoissa neljänneksi sijoittunut keihäänheittäjä Tiina Lillak oli osoittanut nousukuntoa ja myös häntä pidettiin mahdollisena suomalaismitalistina.[11]

Suomen EM-joukkue jäi Splitissä kauas mitalitavoitteestaan, kun ainoan mitalin, toki kultaisen, toi keihäänheiton suuryllättäjä Päivi Alafrantti. Mestaruuden lisäksi suomalaiset saavuttivat 11 pistesijaa, joten siltä osin SUL:n tavoite ylittyi.[2]

Kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitali Nimi Laji
Kultaa Päivi Alafrantti keihäänheitto
5 Sari Essayah 10 kilometrin kävely
5 Seppo Räty keihäänheitto
6 Päivi Tikkanen 3 000 metrin juoksu
6 Risto Ulmala 5 000 metrin juoksu
6 Valentin Kononen 50 kilometrin kävely
6 Jarmo Kärnä pituushyppy
8 Harri Hänninen 5 000 metrin juoksu
8 Anna Suurnäkki
Tuija Helander
Satu Jääskeläinen
Sonja Finell
4 x 400 metrin viesti
8 Petri Peltoniemi seiväshyppy
8 Ringa Ropo pituushyppy
8 Kimmo Kinnunen keihäänheitto

Juoksulajit ja kävelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisko Hanhijoki oli ollut EM-hallikisojen 60 metrillä kolmas vuonna 1989 ja viides vuonna 1990, joten myös Splitin 100 metrillä häneltä odotettiin finaalipaikkaa. Alkuerissä Hanhijoki juoksi 11,51, mutta jäi välierissä tästä ajasta kolme sadasosaa ja sijoittui eränsä viidenneksi jääden loppukilpailun ulkopuolelle. Erän kolmas ja neljäs saivat saman ajan kuin Hanhijoki. Myös 200 metrillä Hanhijoki pääsi välieriin.[5]

Ari Suhonen oli noussut kaudella 1989 kansainvälisen huipun tuntumaan juostuaan 800 metrin Suomen ennätyksen 1.44,10.[12] Kesä 1990 oli kuitenkin vaikea eikä Suhonen selviytynyt Splitissä edes välieriin. Hän itse kertoi vaisuuden syyksi flunssan ja allergiset oireet.[13]

Risto Ulmala keskittyi vain 5 000 metrin juoksuun, jonka kovavauhtisessa loppukirikamppailussa hän ei kuitenkaan aivan pystynyt mitalivauhtiin, vaan tuloksena oli kuudes sija. Myös Harri Hänninen sijoittui pisteille oltuaan kahdeksas.[14]

Päivi Tikkanen piti päälajinaan 10 000 metrin kilpailua, mutta osallistui sitä ennen myös 3 000 metrin juoksuun, jonka loppukilpailuun hän selvisi helposti. Finaalissa tapahtui hitaan alkuvauhdin myötä kuitenkin tönimistä, jonka seurauksena pari kilpailijaa keskeytti ja Tikkanen sai piikkarista syvän haavan lähelle akillesjännettään. Vammastaan huolimatta Tikkanen kamppaili kärkivauhdissa, mutta joutui loppukirivaiheessa taipumaan kuudenneksi.[7] Tikkasen jalkaan tullut vamma osoittautui kuitenkin niin pahaksi, että hän joutui keskeyttämään 10 000 metrin kilpailun 5 600 metrin kohdalla.[8]

Aitajuoksuissa suomalaiset saavuttivat kolme välieräpaikkaa. Tuoreella nuorten maailmanmestarilla Antti Haapakoskella arveltiin olevan mahdollisuuksia jopa loppukilpailuun, mutta aivan sellaiseen vauhtiin hän ei välierissä pystynyt.[15] Naisten 400 metrin aidoissa Tuija Helander oli paras finaalin ulkopuolelle jääneistä juoksijoista, ja myös Anna Suurnäkki pääsi välieriin. Miesten vastaavalla matkalla Vesa-Pekka Pihlaviston tuoreella Suomen ennätyksellä 50,12 olisi taisteltu alkuerän voitosta, mutta Pihlavisto jäi EM-alkuerässään vasta kuudenneksi ja ulos välieristä.[16]

Kävelykilpailuissa Valentin Kononen ja Sari Essayah tekivät nousujohteiset suoritukset. Vasta kolmatta 50 kilometrin kilpailuaan kävellyt 21-vuotias Kononen oli vielä 30 kilometrin kohdalla kymmenentenä, mutta nousi lopussa kuudenneksi.[17] Naisten 10 kilometrillä Essayah puolestaan paransi kilpailun loppupuoliskolla sijoituksensa viidenneksi.[9]

Suomen naisilla oli joukkue sekä pikaviestissä että pitkässä viestissä. Pikaviestissä joukkue pääsi suoraan loppukilpailuun, kun osallistuvia joukkueita oli lopulta vain kahdeksan. Finaalissa Suomi ylitti maalilinjan kuudentena, mutta joukkueen suoritus hylättiin, koska ensimmäinen vaihto oli mennyt pitkäksi. Pitkään viestiin osallistui lopulta 11 joukkuetta, joten lajissa juostiin myös alkuerät. Suomi pääsi jatkoon oltuaan alkuerien kahdeksas, joka oli joukkueen sijoitus myös finaalissa.[18]

Seiväshypyssä Jani Lehtonen ja Petri Peltoniemi selviytyivät EM-finaaliin hypättyään 530. Loppukesästä epävarmasti kilpaillut Lehtonen[19] ei selvittänyt loppukilpailussa aloituskorkeuttaan 540, jonka Peltoniemi ylitti ensimmäisellään. Tämä jäi myös Peltoniemen lopputulokseksi, jolla hän sijoittui kilpailussa kahdeksanneksi.[5]

Miesten pituushypyssä Jarmo Kärnä oli karsinnan paras tuloksellaan 813. Tämä onnistuminen vaati kuitenkin myös veronsa, kun Kärnän vanha selkäkramppi uusiutui.[5] Finaalissa hän sai tuloksen vain ensimmäisellä hypyllä, jonka jälkeen muut yritykset olivat yliastuttuja. Kärnä oli tuloksellaan 795 ennen viimeistä kierrosta vielä neljännellä sijalla, mutta putosi lopulta kuudenneksi.[20] Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Jugoslavian Borut Bilac menetti kisojen jälkeen pronssimitalinsa dopingkäryn vuoksi, mutta asiaan liittyneiden epäselvyyksien vuoksi häntä ei lopulta kuitenkaan hylätty.[21]

Naisten pituushypyn karsinnassa Ringa Ropo sijoittui avaushypyllään 676 neljänneksi. Ukkosmyrskyn häiritsemässä finaalissa Ropo hyppäsi avauskierroksella karsinnan tapaan 676 eikä pystynyt kilpailun edetessä enää parantamaan. Tulos riitti kilpailun kahdeksanteen sijaan.[9]

Heittolajit ja ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heittolajeissa suomalaisten menestysodotukset kohdistuivat lähinnä keihäänheittoon. Moukarinheitossa tosin Juha Tiainen pääsi finaaliin ja saavutti parhaan EM-sijoituksensa oltuaan yhdeksäs. Keihäänheiton karsinnassa yksikään suomalaismies ei ylittänyt karsintarajaa, mutta Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen selvittivät tiensä finaaliin hieman yli 79 metrin heitoillaan.[3]

Miesten keihäänheiton loppukilpailun alkua häiritsi ukkosmyrsky, jonka vuoksi kilpailu myös keskeytettiin noin puoleksi tunniksi.[3] Kahden kierroksen jälkeen Räty ja Kinnunen olivat alle 80 metrin tuloksilla sijoilla seitsemän ja kahdeksan eikä kumpikaan pystynyt parantamaan kolmannella heitollaan. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt ohittamaan suomalaisia, jotka siten pääsivät kolmelle viimeiselle heittokierrokselle. Räty paransi tulostaan jokaisella jäljellä olevalla heitolla, mutta ei aivan päässyt mitalisijalle jäätyään viidenneksi. Myös Kinnunen heitti parhaansa viimeisellä yrityksellä, mutta hänen sijoituksekseen jäi kahdeksas.[4]

Naisten keihäänheitosta ei puuttunut dramatiikkaa. Karsinnassa ensin Heli Rantasen yli 59 metriä kantanut heitto liputettiin virheellisesti yliastutuksi eikä heittoa mitattu. Kilpailun tekninen johto myönsi lopulta Rantaselle ylimääräisen loppukilpailupaikan.[14] Päivi Alafrantti puolestaan heitti kaksi yli 60 metrin karsintaheittoa, jotka kuitenkin lopulta tuomittiin mitättömiksi keihään tultua lappeelleen alas. Suomalaisten protestin ja videonauhojen tutkimisen jälkeen Alafranttikin hyväksyttiin ylimääräisenä loppukilpailuun, jossa siis nähtiin yhteensä 14 heittäjää.[22]

Keihään loppukilpailussa ennakkosuosikki DDR:n Petra Felke joutui tyytymään hopeaan jäätyään maailmanennätyksestään yli 13 metriä ja kauden parhaastaankin yli 5 metriä. Päivi Alafrantti sen sijaan paransi viidennen kierroksen heitollaan ennätystään yli kaksi metriä ja voitti kilpailun 12 sentin erolla Felkeen. Tiina Lillak heitti karsinnassa yli 62 metriä mutta jäi finaalissa alle 59 metriin ja pistesijojen ulkopuolelle.[23] Heli Rantasen sijoitus oli alun perin 13:s, mutta Felicia Tilean jäätyä kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Lillakin ja Rantasen sijoitukset paranivat yhdellä.

Kymmenottelussa Petri Keskitalon menestystoiveet murenivat jo ensimmäisessä lajissa 100 metrin juoksussa, kun häntä jo aiemmin vaivannut jalkakramppi uusiutui. Keskitalo juoksi toki maaliin asti, mutta joutui keskeyttämään ottelun.[20] Naisten seitsenottelun alku oli suomalaisittain yhtää murheellinen, kun avauslajissa 100 metrin aitajuoksussa Ragne Kytölä kaatui viimeisillä aidoilla ja joutui keskeyttämään. Myöskään Satu Ruotsalainen ei ollut terävimmässä kunnossaan, ja kun hän vielä jäi toisen ottelupäivän avaavassa pituushypyssä ilman tulosta, päätyi Ruotsalaisenkin kilpailu keskeytykseen.[23]

Urheilijat lajeittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji Nimi Kilpailu Sijoitus Tulos
100 metriä Turo Meriläinen alkuerät 27 10,73
400 metriä Ari Pinomäki alkuerät 21 47,16
800 metriä Ari Suhonen alkuerät 18 1.50,25
1 500 metriä Jari Venäläinen alkuerät 16 3.41,23
5 000 metriä Risto Ulmala finaali 6 13.25,08
Harri Hänninen finaali 8 13.28,22
10 000 metriä Harri Hänninen finaali 19 29.07,53
110 metrin aidat Antti Haapakoski välierät 11 13,78
Kai Kyllönen alkuerät 19 14,09
400 metrin aidat Vesa-Pekka Pihlavisto alkuerät 22 51,59
3 000 metrin esteet Jörgen Salo alkuerät 17 8.27,98
20 kilometrin kävely Kari Ahonen 14 1.28.57
50 kilometrin kävely Valentin Kononen 6 4.03.07
Kari Ahonen - keskeytti
korkeushyppy Juha Isolehto finaali 10 224
Matti Viitala karsinta 13 224
seiväshyppy Jani Lehtonen finaali - ei tulosta
(karsinnassa 530)
Petri Peltoniemi finaali 8 540
pituushyppy Jarmo Kärnä finaali 5 795
Juha Kivi karsinta 14 770
kiekonheitto Mika Muukka karsinta 17 58,04
Raimo Vento karsinta 19 57,32
moukarinheitto Juha Tiainen finaali 9 73,70
Esa Jantunen karsinta 17 71,60
keihäänheitto Seppo Räty finaali 5 82,18
Kimmo Kinnunen finaali 8 79,00
Marko Hyytiäinen karsinta 20 75,88
kymmenottelu Kaj Ekman 19 7415
Petri Keskitalo - keskeytti
Laji Nimi Kilpailu Sijoitus Tulos
100 metriä Sisko Hanhijoki välierät 9 11,54
Sanna Hernesniemi alkuerät 19 11,86
200 metriä Sisko Hanhijoki välierät 12 23,42
400 metriä Sonja Finell alkuerät 18 53,47
3 000 metriä Päivi Tikkanen finaali 6 8.50,26
10 000 metriä Päivi Tikkanen finaali - keskeytti
maraton Ritva Lemettinen 9 2.39.42
400 metrin aidat Tuija Helander välierät 9 56,04
Anna Suurnäkki välierät 15 57,66
4 x 100 metriä Sari Raumala
Sisko Hanhijoki
Sanna Hernesniemi
Marja Tennivaara
finaali - hylättiin
4 x 400 metriä Anna Suurnäkki
Tuija Helander
Satu Jääskeläinen
Sonja Finell
finaali 8 3.32,84
10 kilometrin kävely Sari Essayah 5 45.10
Mirva Hämäläinen 23 55.52
pituushyppy Ringa Ropo finaali 8 676
keihäänheitto Päivi Alafrantti finaali 1 67,68
Tiina Lillak finaali 9 58,80
Heli Rantanen finaali 12 53,98
seitsenottelu Ragne Kytölä - keskeytti
Satu Ruotsalainen - keskeytti
  • Martiskainen, Seppo (toim.): Suomi voittoon – kansa liikkumaan. (Suomen yleisurheilun 100 vuotta) Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti (toim.): Suuri EM-kirja. (Yleisurheilun EM-kisat 1934-1990) Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  1. Siukonen & Ahola, 1990, s.164
  2. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.162
  3. a b c Siukonen & Ahola, 1990, s.184
  4. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.185
  5. a b c d e Siukonen & Ahola, 1990, s.179
  6. Siukonen & Ahola, 1990, s.169
  7. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.191
  8. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.192
  9. a b c Siukonen & Ahola, 1990, s.195
  10. Siukonen & Ahola, 1990, s.194
  11. Siukonen & Ahola, 1990, s.197
  12. Siukonen & Ahola, 1990, s.167
  13. Siukonen & Ahola, 1990, s.168
  14. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.170
  15. Siukonen & Ahola, 1990, s.174
  16. Siukonen & Ahola, 1990, s.176
  17. Siukonen & Ahola, 1990, s.177
  18. Siukonen & Ahola, 1990, s.199
  19. Siukonen & Ahola, 1990, s.178
  20. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.180
  21. 1990 Split (1-0-0) yle.fi. 18.6.2010. Arkistoitu 1.7.2010. Viitattu 17.7.2011.
  22. Siukonen & Ahola, 1990, s.171
  23. a b Siukonen & Ahola, 1990, s.198