Rahoitustarkastus

Rahoitustarkastus (lyhenne Rata) oli suomalainen viranomainen, jonka tehtävänä oli valvoa pankkeja ja muita luottolaitoksia, arvopaperimarkkinoilla toimivia yrityksiä, kuten sijoituspalveluyrityksiä, rahoitusyhtiöitä ja niiden hallinnoimia sijoitusrahastoja, sekä pörssiä ja arvopaperikeskusta. Rahoitustarkastuksen toiminnan tavoitteena oli rahoitusmarkkinoiden vakaus ja luottamuksen säilyminen rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Rahoitustarkastuksen tehtävänä oli myös ohjata markkinoilla toimivia noudattamaan asianmukaisia menettelytapoja sekä edistää tietämystä rahoitusmarkkinoista.

Rahoitustarkastus toimi hallinnollisesti Suomen Pankin yhteydessä, mutta oli päätöksenteossaan itsenäinen viranomainen. Sen toimintaa säänteli laki Rahoitustarkastuksesta (27.6.2003/587). Lisäksi Ratan hallintoon sovellettiin lakia Suomen Pankista (214/1998) ja muita Suomen Pankkia koskevia säännöksiä, sekä hallintolakia (6.6.2003/434).

Rahoitustarkastus ja vakuutusvalvontavirasto yhdistyivät 1. tammikuuta 2009 yhdeksi virastoksi, jonka nimeksi tuli Finanssivalvonta (Fiva).

Organisaatio ja johtaminen

Rahoitustarkastuksen pääkonttori, Snellmaninkatu 6, Helsinki.

Johtokunta

Rahoitustarkastuksen toimintaa ohjasi johtokunta, joka koostui kuudesta jäsenestä ja kolmesta varajäsenestä. Eduskunnan pankkivaltuusto nimitti neljä jäsentä ja kolme varajäsentä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenistä kaksi nimitettiin valtiovarainministeriön, yksi Suomen Pankin ja yksi sosiaali- ja terveysministeriön ehdotusten perusteella. Kukin sanotuista tahoista esitti nimitettäväksi yhden varajäsenen. Ratan johtaja ja vakuutusvalvontaviraston ylijohtaja olivat johtokunnan jäseniä lain nojalla. Johtokunnan tehtävänä oli muun muassa päättää viraston toimintalinjoista, asettaa toiminnan tavoitteet, hyväksyä toimintasuunnitelma ja valvontasuunnitelma sekä vastata Rahoitustarkastuksen kansainvälisessä yhteistyössä noudattamista periaatteista. Lisäksi johtokunta päätti asioista, jotka vaikuttivat merkittävästi Rahoitustarkastuksen valvottavien toimintaan tai rahoitusmarkkinoiden vakauteen tai muutoin rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Johtokunta myös hyväksyi Rahoitustarkastuksen budjetin, josta päätti Suomen Pankin johtokunta.

Johtokunnan kokoonpano 8. helmikuuta 2008 alkaen

• Pentti Hakkarainen, puheenjohtaja
• Pekka Laajanen, varapuheenjohtaja
• Anneli Tuominen, jäsen
• Hely Salomaa, jäsen
• Tarmo Pukkila, jäsen
• Heikki Solttila, jäsen
• Ilkka Harju, varajäsen
• Carin Lindqvist-Virtanen, varajäsen
• Kimmo Virolainen, varajäsen

Rahoitustarkastuksen johtaja

Rahoitustarkastuksen johtajan nimitti tasavallan presidentti valtioneuvoston ehdotuksesta viisivuotiseksi toimikaudeksi. Johtaja vastasi Rahoitustarkastukselle kuuluvien tehtävien tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta hoitamisesta johtokunnan antamien ohjeiden mukaisesti. Rahoitustarkastuksen viimeinen johtaja oli Anneli Tuominen (varatuomari, ekonomi), jonka toimikausi alkoi 1.2.2007.

Eduskunnan pankkivaltuusto

Eduskunnan pankkivaltuusto hoiti Rahoitustarkastuksen hallintoon ja toiminnan valvontaan kuuluvia tehtäviä. Pankkivaltuusto muun muassa valvoi toiminnan yleistä tarkoituksenmukaisuutta ja tehokkuutta, vahvisti Rahoitustarkastuksen työjärjestyksen, nimitti johtokunnan jäsenet ja varajäsenet sekä määräsi johtokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valtiovarainministeriön tai Suomen Pankin ehdotuksesta nimitetyistä jäsenistä.

Valvontatehtävä

Riskiperusteisuus

Rahoitustarkastuksen suorittama vakavaraisuusvalvonta on riskiperusteista. Se suuntautuu ensisijaisesti riskiherkimpiin instituutioihin ja järjestelmiin, valvottavien taloudellisen tilan, riskinkantokyvyn sekä riskien hallintajärjestelmien arviointiin. Valvonnalla pyritään varmistamaan, että valvottavilla on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset toimintansa harjoittamiseen ja että ne eivät ota vakavaraisuuttaan vaarantavia riskejä. Valvonnassa korostetaan yhtiön omistajien ja johdon vastuuta yhtiön sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnasta.

Arvopaperimarkkinoiden valvonta

Rahoitustarkastuksen suorittamassa arvopaperimarkkinoiden valvonnassa valvonnan kohteena ovat markkinoiden menettelytavat sekä se, miten arvopapereiden liikkeeseenlaskijat noudattavat tiedonantovelvollisuuttaan. Rahoitustarkastuksen keskeinen tehtävä on tutkia epäiltyjä sisäpiiritiedon väärinkäytön tapauksia ja muita arvopaperimarkkinarikoksia. Rahoitustarkastus vaikuttaa myös arvopaperikaupankäynnin ja selvitystoiminnan sujuvuuteen ja toimintavarmuuteen. Valvonnan päätavoitteena on markkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen säilyttäminen. Muita Rahoitustarkastuksen valvontatehtäviin liittyviä alueita ovat muun muassa kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit) noudattaminen, sekä rahanpesun estämiseen liittyvät toimet.

Sääntelytoiminta

Sääntelytoiminta on valvontatoiminnan ohella toinen Rahoitustarkastuksen ydintoiminnoista. Rahoitustarkastuksen sääntelytoiminta käsittää sekä omaa norminantoa että osallistumista rahoitusmarkkinalainsäädännön valmisteluun niin Suomessa kuin Euroopan unionissa. Rahoitustarkastus tekee myös lainsäädäntö- ja muita toimenpide-esityksiä muille viranomaisille mikäli markkinoiden olosuhteet sitä vaativat. Sääntelytoimintaan kuuluu myös lain soveltaminen ja muu ohjeistus, kuten esimerkiksi lausuntojen ja kannanottojen antaminen.

Rahoitustarkastuksen sääntelytoiminnassa pyritään noudattamaan kansainvälisiä valvontaa ja sääntelyä koskevia periaatteita sekä EU:n sääntelyn linjauksia. Rahoitustarkastuksen toiminnassa sovellettavia kansainvälisiä standardeja ovat muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Code of Good Practices on Transparency in Financial Policies, Baselin pankkivalvontakomitean (Basel Committee on Banking Supervision, BSCS) Core Principles for Effective Banking Supervision ja IOSCO:n (International Organisation of Securities Comissions) Objectives and Principles of Securities Regulation.

Toimivaltuudet

Rahoitustarkastuksen valvontavaltuudet on määritelty laissa Rahoitustarkastuksesta. Valvontavaltuuksia ovat mm. oikeus tehdä tarkastuksia valvottaviin organisaatioihin ja saada valvonnan kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot, oikeus kutsua koolle valvottavan päätös- ja hallintovaltaa käyttävän elimen kokous ja olla läsnä näissä kokouksissa. Valvonnassa voidaan käyttää apuna ulkopuolista asiantuntijaa ja valvottavan toimintaa voidaan valvoa muun muassa asettamalla tehtävään asiamies. Rahoitustarkastuksen toimivaltaan kuuluu myös oikeus määrätä hallinnollisia seuraamuksia valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Hallinnollisia seuraamuksia ovat muun muassa julkinen huomautus, julkinen varoitus, rikesakko, uhkasakko, toimintakielto, toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Rahoitustarkastus voi myös kieltää henkilöä toimimasta hallituksen jäsenenä, varajäsenenä, toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena luottolaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä tai panttilainauslaitoksessa. Se voi myös peruuttaa tai rajoittaa yhtiön toimiluvan. Lisäksi se voi esittää markkinaoikeudelle, että tämä määräisi valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle seuraamusmaksun.

Yhteistyö kotimaisten viranomaisten kanssa

Rahoitustarkastus tekee toiminnassaan yhteistyötä muiden kotimaisten viranomaisten, erityisesti Suomen Pankin, valtiovarainministeriön, Vakuutusvalvontaviraston, sosiaali- ja terveysministeriön ja kuluttajaviranomaisten kanssa. Esimerkiksi pankki- ja vakuutusalan finanssiryhmittymien valvonta tapahtuu yhteistyössä Vakuutusvalvontaviraston kanssa.

Kansainvälinen toiminta ja valvontayhteistyö

Suomen rahoitusmarkkinoilla toimivia ulkomaisia palveluntarjoajia valvoo joko Rahoitustarkastus tai palveluntarjoajan kotivaltion valvontaviranomainen. Jos palveluntarjoaja on Euroopan talousalueelta (ETA), valvontavastuu määräytyy ns. kotivaltiovalvontaperiaatteen mukaan. Kotivaltioperiaate tarkoittaa, että palveluntarjoajan liiketoimintojen ja vakauden valvonnasta vastaa sen maan valvontaviranomainen, joka on myöntänyt palveluntarjoajalle toimiluvan. ETA-alueen ulkopuolelta olevan palveluntarjoajan suomalaista sivukonttoria valvoo Suomessa Rahoitustarkastus.

Rahoitustarkastuksen kansainvälisen toiminnan tavoitteena on vaikuttaa aktiivisesti markkinoiden menettelytapojen sekä valvonnan ja sääntelyn yhdenmukaistamiseen Euroopan talousalueella (ETA). Kansainvälinen toiminta sisältää sekä osallistumista eri yhteistyöfoorumien työhön että valvontayhteistyötä muiden maiden valvontaviranomaisten (erityisesti Pohjoismaat ja Baltia) kanssa. Eurooppalaisia valvontayhteistyöfoorumeja ovat Euroopan pankkivalvojien komitea CEBS ja sen alainen pankkivalvojien yhteistyöelin Groupe de Contact, Euroopan keskuspankki-järjestelmän alaisuudessa toimiva pankkivalvontakomitea BSC sekä Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea CESR.

Toiminnan rahoitus

Rahoitustarkastuksen toiminta rahoitetaan valvonta- ja toimenpidemaksuilla, joita maksavat valvonnan kohteena olevat organisaatiot ja arvopapereiden liikkeellelaskijat. Osa Rahoitustarkastuksen päätöksistä ja muista toimenpiteistä on maksullisia ja niistä peritään hinnaston mukainen toimenpidemaksu. Valvonta- ja toimenpidemaksuista päättää Rahoitustarkastuksen johtokunta.

Vuonna 2006 valvonta- ja toimenpidemaksuja kertyi yhteensä 17,5 miljoonaa euroa. Toiminnan kulut olivat 17,2 miljoonaa euroa. Pääosa toimintakuluista koostui henkilöstökuluista (12,4 milj. euroa).

Rahoitustarkastuksen historia

Rahoitusmarkkinoiden viranomaisvalvonta on historiansa aikana kehittynyt yksittäisten pankkien valvonnasta kattamaan koko rahoitusmarkkina-alan. Ensimmäisen pankkiylitarkastajan viran perusti Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa vuonna 1659. Viranhaltijan tehtävänä oli valvoa Palmstruchin pankkia. Pankin lopetettua toimintansa virka lakkautettiin. Ensimmäiset pankkilait säädettiin 1866 liikepankkijärjestelmän kehittymisen myötä. Pankkien valvonta oli pankkeihin asetettujen asiamiesten vastuulla, joiden toimintaohjeet antoi Suomen senaatti. Pankkivalvonta alkoi keskittyä vasta 1800-luvun lopussa säästöpankkilain voimaantulon myötä. Rahoitustarkastus perustettiin pankkikriisin jälkimainingeissa vuonna 1993. Sen edeltäjänä toimi 1922–1993 valtiovarainministeriön alainen pankkitarkastusvirasto. Rahoitustarkastuksen perustamisvaiheessa sen palvelukseen siirtyi pankkitarkastusviraston henkilökunta käytännöllisesti katsoen kokonaan, ja lisäksi osa Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston henkilökunnasta.

Aiheesta muualla

• Rahoitustarkastus (Arkistoitu – Internet Archive)
• laki Rahoitustarkastuksesta
• Vakuutusvalvontavirasto (Arkistoitu – Internet Archive)
• laki Vakuutusvalvontavirastosta
• Suomen Pankki
• laki Suomen Pankista
• Valtiovarainministeriö
• Kuluttajavirasto
• CESR (The Committee of European Securities Regulators)
• CEBS (Arkistoitu – Internet Archive) (The Committee of European Banking Supervisors)
• Baselin pankkivalvontakomitea (Basel Committee on Banking Supervision)
• Kansainvälinen järjestelypankki (Bank for International Settlements)
• IOSCO (International Organisation of Securities Comissions)
• Finansinspektionen (Ruotsin valvontaviranomainen)
• Finanstilsynet (Arkistoitu – Internet Archive) (Tanskan valvontaviranomainen)
• Kredittilsynet (Arkistoitu – Internet Archive) (Norjan valvontaviranomainen)
• Finantsinspektsioon (Viron valvontaviranomainen)
• Finanšu un kapitāla tirgus komisija (Latvian valvontaviranomainen)
• Lietuvos Respublikos Vertybiniu popieriu komisija Lietuvos Bankas– (Liettuan valvontaviranomainen)