Suomen lasiteollisuuden historia
 |
Tämän artikkelin, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan tekijänoikeusrikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: https://www.nuutajarvi.fi/nuutajarven-lasikyla-syntyy Asiasta saatetaan keskustella keskustelusivulla. Tarkennus: Jompikumpi on kopio toisesta, kirjoittaja mahdollisesti sama, ks. keskustelu toisen artikkelin keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suomen lasiteollisuuden historia sai alkunsa vuonna 1681 ja Suomen vanhin edelleen toimiva lasitehdas on perustettu vuonna 1881. Seuraavassa tarkastellaan lasinvalmistuksen historiaa Suomessa.
Lasiteollisuuden alku Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenkaupungin lasitehtaan, joka oli ensimmäinen lasitehdas myöhempää Suomea vastaavalla alueella, perusti ruotsalainen Gustav Johan Jung vuonna 1681. Jung omisti lasitehtaan Tukholmassa, mutta siirsi sen toimintavaikeuksien takia Ruotsi-Suomen etäisen maakunnan rannikkotaajamaan Uuteenkaupunkiin. Ammattitaitoisen työvoiman hän toi mukanaan Tukholmasta, sillä Suomessa sellaista ei ollut. Uudenkaupungin tehtaassa ryhdyttiin valmistamaan pulloja, kristalliesineitä ja ikkunalasia. Tehdas toimi vain neljä vuotta, sillä tuotteille ei ollut kylliksi kysyntää. Esimerkiksi ikkunalasi kuului tuolloin vielä ylellisyystavaroihin kaupungeissakin. Lisäksi toimintaa vaikeuttivat omistajan ja puhaltajien väliset riidat. Niitä ratkottiin oikeudessa saakka. Lopulta Uudessakaupungissa syttyi tulipalo vuonna 1685. Se tuhosi suuren osan kaupungista, mukana myös Jungin lasitehtaan.
Lasitehdas emämaan tarpeisiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kului yli 60 vuotta ennen kuin lasiteollisuus pääsi Suomessa pysyvästi alulle. Elintaso ja kulutustottumukset muuttuivat, ja varsinkin ikkunalasin kysyntä kasvoi. Ruotsin teollisuustoimintaa valvovat viranomaiset eivät mielellään antaneet lupaa perustaa lasitehdasta emämaan maaperälle, sillä he olivat huolissaan metsävarojensa ehtymisestä. Metsävaroja tarvittiin rautateollisuutta varten. Myös lasiteollisuus tarvitsi suuret määrät polttopuuta, joten viranomaiset käänsivät katseensa valtakuntansa laita-alueelle, metsäiseen Suomeen.
Tukholmalainen Jakob Reinhold De Pont (Depong) ryhtyi suunnittelemaan lasitehtaan perustamista Suomeen. Ruotsi tarvitsi lasiteollisuutta ja tuki Depongia monin tavoin. Muun muassa polttopuiden saanti turvattiin hänelle siten, että hän sai Somerolle suunnittelemaansa tehdasta varten kuusi autiotilaa. Vuonna 1748 sai Suomen toinen lasitehdas, Åvikin lasitehdas Somerolla, perustamislupansa eli privilegion. Åvikin toiminta lähti vilkkaasti käyntiin. Lasituotteiden kysyntää ennakoi muun muassa vuoden 1747 valtiopäivillä esitetyt useat valitukset, jotka koskivat ikkunalasin puutetta.
Ikkunalasi yleistyi hitaasti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikkunalasia tarvittiin tuolloin lähinnä Ruotsissa, jonne lähes koko tuotanto vietiin. Ikkunalasin käytön omaksuminen Suomen talonpoikaisrakennuksiin oli alkuun hidasta, sillä lasi oli ainoa rahalla ostettava rakennusmateriaali: kaiken muun talon tekoon tarvittavan rakentaja sai luonnosta ja jalosti itse. Vähitellen lasi-ikkunasta kuitenkin tuli muotiuutuus, jonka kaupungista rakentamisen mallia hakeva talonpoika omaksui siinä missä ulkolaudoituksen, punamaalin tai savupiipun. Ikkunat olivat alkuun pieniruutuisia, mutta koko kasvoi sitä myöten, kun omaksuttiin vaikutteita isoja ikkunoita suosivasta kustavilaisesta rakennustyylistä. Pohjoinen ilmastomme synnytti pian uuden käytännön tarpeista lähtevän idean: tuplaikkunat eli erilliset sisäpuitteet, joiden avulla lämpö pysyy sisällä paremmin. Ei siis aivan yllättävää, että ikkunalasin puute tuli esiin valtiopäivilläkin.
Åvikin lasitehdas sai toimia ilman kilpailua kolme vuosikymmentä, kunnes Suomeen perustettiin neljä uutta lasitehdasta: Mariedal Sipooseen 1779, Tuorsniemi Ulvilaan 1781, Nyby Ouluun 1783 ja vuonna 1793 Nuutajärven lasitehdas Urjalaan. Edellytyksinä lasitehtaiden toiminnalle olivat vilkastunut rakentaminen ja sen seurauksena edelleen kasvanut ikkunalasin tarve. Paloviinan kotipoltto-oikeus puolestaan lisäsi pullojen tarvetta, puutarhaviljelyn leviäminen edisti säilöntätölkkien menekkiä, ja maidon käsittelyssä lasi oli uusi, hygieeninen astiamateriaali.
Nuutajärven jälkeen Suomeen on perustettu useitakin lasitehtaita, jotka ovat toimineet eri pituisia ajanjaksoja. Nuutajärven lasitehdas lopetti toimintansa vuonna 2014.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahtokari, Reijo: Suomen lasiteollisuus 1681-1981. [Helsinki]: Helsingin liikekirjapaino Oy, 1981.
- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus 1681–1931. I osa. Ruotsin vallan aika 1681–1809. Helsinki: Otava, 1931.
- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Ensimmäinen nide. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
- Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
- Suomen lasi elää, s. 104-107. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 1986.
- Suomen lasi elää 2, s. 82-87. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 1990. ISBN 951-8952-09-4
- Suomen lasi elää 3, s. 79-83. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 1995. ISBN 951-8952-34-5
- Suomen lasi elää 4, s. 116-123. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2000. ISBN 951-8952-61-2
- Suomen lasi elää 5, s. 112-123. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2005. ISBN 952-5571-03-3
- Vanhatalo, Simo & Matiskainen, Heikki: Suomen lasitehtaiden teollisuusarkeologinen inventointi 1681–1985. (Lasitutkimuksia III) Riihimäki: Suomen lasimuseo, 1986. ISBN 951-99803-9-3
- Suomen lasitehtaat 1681-1975 Hagelstamin huutokaupat. Arkistoitu 23.3.2008. Viitattu 10.11.2008.