Suomen kansallisperhonen
Suomen kansallisperhonen on paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus). Laji valittiin kansallisperhoseksi kaikille suomalaisille avoimessa yleisöäänestyksessä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna 2017.[1]
Äänestys kansallisperhosesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kansallisperhosesta äänestettiin 15.3.–4.6.2017. Valinta oli osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa[1], mutta äänestys ei ollut virallinen kansanäänestys, eikä sen tuloksella ole minkäänlaista virallista asemaa. Äänestyksen voittaja julkistettiin tiedotustilaisuudessa eduskunnan Pikkuparlamentissa 14.6.2017.
Satavuotiaan Suomen kunniaksi järjestetty äänestys kansallisperhosesta sai suuren suosion. Suosikkiaan äänesti yhteensä 36 500 suomalaista. Kansallisperhoseksi valittu paatsamasinisiipi sai 6300 ääntä eli 17,3 prosentin äänisaaliin. Äänestys oli alusta loppuun erittäin tiukka. Toiseksi tullut neitoperhonen (17,0 % äänistä) jäi paatsamasinisiivestä sadan äänen päähän. Kolmanneksi tullut suruvaippa keräsi sekin yli 6000 ääntä (16,5 % äänistä). Kuuden äänestetyimmän perhosen joukkoon mahtuivat myös järjestyksessä sitruunaperhonen (4.), nokkosperhonen (5.) ja ritariperhonen (6.).[2]
Äänestyksen järjestivät Vuokon Luonnonsuojelusäätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Luonto -lehti, Suomen Perhostutkijain Seura ry ja Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti. Hankkeen suojelija oli tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.
Äänestyksessä olivat ehdolla 20 Suomessa yleisesti esiintyvää perhoslajia, jotka joukko järjestäjätahojen perhosharrastajia ja -tutkijoita olivat valinneet.[3] Myös ehdokaslistan ulkopuolisia lajeja sai äänestää. Kansallisperhoseksi valittavan lajin tuli täyttää järjestäjien laatimat kriteerit, joiden tarkoitus oli että kansallisperhoseksi valitaan laji, jonka suurin osa suomalaisista voi tunnistaa ja tuntea omakseen. Kansallisperhosen kriteerit olivat, että:
- laji esiintyy Suomen luonnossa vakinaisena, säännöllisesti lisääntyvänä lajina
- laji esiintyy laajalla maantieteellisellä alueella Suomessa
- laji on helposti tunnistettavissa ja riittävän näkyvästi esillä Suomen luonnossa.[4]
Äänestäjien kuvailuja voittajasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paatsamasinisiipeä äänestäneet kuvailivat perhosta siniseksi kuin Suomen lippu, kesäinen taivas, tuhannet järvet ja talven siniset hetket. Voittajaa kuvattiin myös perhosmaailman Suomi-neidoksi.[5]
Äänestäjät luonnehtivat paatsamasiisiipeä muun muassa näin: ”Pieni mutta sisukas”, ”Pröystäilemätön, vaatimattomuudessaan upea ilmestys”, ”Herkkä ja kaunis, ei pidä itsestään meteliä”, ”Yksinkertaisen linjakas, suomalaisen näköinen perhonen”, ”Kuin pieni koru Pohjolan luonnon keskellä”, ”Pieni mutta kaunis perhonen, kuin Suomi maailman mittakaavassa. Lähempää katsottuna upea ja täynnä lumoavia yksityiskohtia.”[2]
Hankkeen tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänestyksen tavoite oli, että mahdollisimman moni suomalainen vaikuttaisi uuden kansallisen luontotunnuksen valintaan. Järjestäjät kuvasivat toiveekseen, että kansallisperhoseksi valitaan laji, jonka suurin osa suomalaisista voi tunnistaa ja tuntea omakseen.[3]
Hankkeen tavoite oli myös tehdä tunnetuksi Suomen perhosia ja niille tärkeitä elinympäristöjä.[3] Lisäksi järjestäjät toivoivat, että kansallisperhosen valitseminen auttaa suomalaisia tuntemaan vastuuta ja iloa Suomen monimuotoisesta luonnosta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Vuokon Luonnonsuojelusäätiö vuokonluonnonsuojelusaatio.fi. Arkistoitu 3.8.2017. Viitattu 3.8.2017.
- ↑ a b Uutisia – Suomen kansallisperhonen Suomen kansallisperhonen. Viitattu 3.8.2017.
- ↑ a b c Suomen kansallisperhonen – Suomen kansallisperhonen Suomen kansallisperhonen. Viitattu 3.8.2017.
- ↑ Suomen kansallisperhonen – Suomen kansallisperhonen Suomen kansallisperhonen. Viitattu 3.8.2017.
- ↑ Paatsamasinisiipi äänestettiin Suomen kansallisperhoseksi – ”pieni mutta sisukas” Helsingin Sanomat. 14.6.2017. Viitattu 3.8.2017.
- ↑ Satavuotiaalle Suomelle äänestetään kansallisperhonen - ePressi epressi.com. Viitattu 3.8.2017.