Paatsamasinisiipi
| Paatsamasinisiipi | |
|---|---|
 Naaras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Sinisiipiset Lycaenidae |
| Suku: | Celastrina |
| Laji: | argiolus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Celastrina argiolus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus synonyymi Papilio argiolus) on holarktisella alueella esiintyvä vaaleansininen sinisiipilaji. Lentoaikansa puolesta se on Suomessa selvästi aikaisin sinisiipi.
Vuonna 2017 paatsamasinisiipi valittiin Suomen kansallisperhoseksi.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_-_Celastrina_argiolus_-_Havr%C3%A9_(2).JPG)
Koiras on päältä kokonaan sininen ja siipiä reunustaa hyvin ohut musta juova. Naaraan siivet ovat yläpinnalta siniset, mutta etusiipien ulkoreunat ovat laajalti mustanruskeat, samoin takasiiven etureuna. Naaraalla takasiivissä erottuu lisäksi tummat reunatäplät. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset, siipisuonten kohdilta mustat. Siipien alapinta on hyvin vaalean sinertävänharmaa, tyvestä sinihärmäinen, eikä siipien alapintaa kirjovassa mustassa täplityksessä ole lainkaan punaista väriä. Mustilla täplillä ei ole valkoista reunusta. Toisen sukupolven yksilöillä siipien yläpinnan sinisen sävy on tummempi. Siipiväli 23–32 mm.[3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paatsamasinisiipi on levinnyt lähes koko Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Aasian pohjois- ja keskiosien kautta Japaniin sekä läpi Pohjois- ja Keski-Amerikan aina Panamaan saakka.[6] Suomessa paatsamasinisiipi on lähes koko maassa yleinen sinisiipilaji, jonka esiintyminen noudattaa tarkoin toukan pääasiallisen ravintokasvin, korpipaatsaman, esiintymistä. Kuusamon–Rovaniemen seudun pohjoispuolella esiintyminen on hajanaista, mutta perhosia on tavattu Utsjoelta saakka.[8][9]
Paatsamasinisiipi lentää useimmiten kahtena sukupolvena, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa toinen sukupolvi on osittainen tai voi puuttua.[5] Suomessa se on lentoaikansa puolesta selvästi varhaisin sinisiipilaji, joka esiintyy keväällä ja alkukesästä sekä joskus harvoin toisena sukupolvena loppukesällä. Ensimmäisen sukupolven lento alkaa jo huhti–toukokuun vaihteessa ja jatkuu kesäkuulle, mahdollinen toinen sukupolvi on lennossa heinäkuulta syyskuulle.[9][8]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia esiintyy eniten paatsamapensaiden läheisyydessä, mutta sen elinpiiriä voi olla myös esimerkiksi puutarhan herukkapensaiden ympäristö. Tyypillinen elinympäristö on metsä, pensaikko tai puutarha. Perhoset lentävät melko korkealla ja usein koiraat kerääntyvät yhteen jonkin tietyn pensaan luokse. Laji ei ole erityisen paikkauskollinen ja voi lentää pitempiäkin matkoja.[6][10]
Naaras munii munat yksitellen. Toukat kuoriutuvat jo noin neljän päivän kuluttua ja toukkakehityskin kestää vain kolmisen viikkoa. Toukka on myrmekofiili, joka erittää muurahaisia kiinnostavaa eritettä ja saa ne näin suojelemaan ja hoitamaan toukkaa. Kotelo kiinnittyy kasvin lehteen silkkirihmalla. Jos kesän aikana syntyy toinen sukupolvi, kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa, muutoin laji talvehtii kotelona.[6]
Ainakin keskisessä Euroopassa lajin esiintymismäärissä on viiden vuoden sykli, minkä aiheuttajaksi arvellaan hiukan eri vaiheella esiintyvää Listrodomus nycthemerus -loispistiäislajia.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka käyttää ravinnokseen pääasiassa korpipaatsamaa (Rhamnus frangula) ja orapaatsamaa (Rhamnus cathartica). Sen on havaittu käyttävän myös ainakin kanervaa, musta- ja punaherukkaa, karviaista ja juolukkaa (Vaccinium uliginosum), etelämpänä myös muita puutarhakasveja.[11][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keskisuomalainen: Tietoa paatsamasinisiivestä[vanhentunut linkki]
- Luontoportti: Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Paatsamasinisiipi – Celastrina argiolus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Aliisa Ristmeri: Paatsamasinisiipi äänestettiin Suomen kansallisperhoseksi – ”pieni mutta sisukas” Helsingin Sanomat. Viitattu 14.6.2017.
- ↑ Captain's European Butterfly Guide (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b UK Butterflies (englanniksi)
- ↑ a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 281–282. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 195–196. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b Pertti Pakkanen: Paatsamasinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b Perhosviki[vanhentunut linkki]
- ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 138. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9
- ↑ Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus)
- Perhoset: Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus)
- Suomen Perhoset: Paatsamasinisiipi
- Iltalehti: Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Celastrina argiolus (englanniksi)
- UniProt, Taxonomy: Celastrina argiolus (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)