Suomen ilmastolaki
Ilmastolaki (SDK 423/2002[1], ruots. klimatlag) on laki, joka säätää tavoitteet ja puitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle ja sen toteutumisen seurannalle. Se on uudistettu versio Suomen edellisestä ilmastolaista vuodelta 2015[2]. Lain uudistaminen oli osa pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.[3][4] Ilmastolaki on osa Suomen kansallista ilmastopolitiikkaa. [5]
Ilmastolakiin on muun muassa lisätty uudet päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040. Laki laajeni myös koskemaan maankäyttösektoria.[3]
Suomen ilmastolaissa säädetään myös neljästä valtakunnallisesta ilmastopolitiikan suunnitelmasta. Näissä määritellyillä toimilla on tarkoitus vähentää Suomen kasvihuonekaasupäästöjä ja sopetua ilmastonmuutokseen. Laki velvoittaa ministeriöitä valmistelemaan eri ilmastopolitiikan suunnitelmat. Laissa säädellyt suunnitelmat ovat:
- keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma
- ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma
- pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma
- maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen ilmastolaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Ilmastolain uudistaminen www.eduskunta.fi. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ a b Ilmastolaki eduskuntaan – ministeri Kari: ”Pysyvimmän jäljen jättävä hallituksen ilmastopäätös” www.iltalehti.fi. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Ilmastolain uudistus Ympäristöministeriö. Arkistoitu 16.2.2023. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Suomen kansallinen ilmastopolitiikka Ympäristöministeriö. Viitattu 16.2.2023.
- ↑ Uusi ilmastolaki voimaan heinäkuussa Valtioneuvosto. 9.6.2022. Viitattu 23.1.2024.