Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas
| Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas K. E. Merilä | |
|---|---|
 Yksi yrityksen polkupyörä- ja mopomerkeistä oli Supo. |
|
| Perustettu | 1904[1] |
| Perustaja | Kustaa E. Merilä |
| Lakkautettu | 1963 |
| Kotipaikka | Turku |
| Toimiala | metalliteollisuus |
| Tuotteet |
|
| Henkilöstö | 460 (1949)[1] |
| Tytäryhtiöt |
|
Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas Oy oli Kustaa E. Merilän (1875–1961) vuonna 1904 Turkuun perustama Suomen ensimmäinen polkupyörätehdas, jonka toiminta loppui konkurssiin perustajan kuoltua 1960-luvun alussa. Se oli turkulaisten Pyrkijän ja Pyöräkellarin (sittemmin Tunturipyörän) ohella yksi 1930-luvun suurimmista suomalaisista polkupyörävalmistajista. Yrityksen pyöriä myytiin muun muassa tuotemerkeillä Olympia, Kiri, Aino, Luxus, Tähti, Svensk Fauber ja Eagle sekä Supo, josta tuli myös yrityksen loppuvuosien lyhytikäinen mopomerkki 1960-luvun alussa.[2][3][4]
Kansakoulun ja kansanopiston käynyt 23-vuotias talollisenpoika Kustaa Edvard Merilä perusti Turkuun polkupyöräliikkeen 1898, jolloin polkupyörä oli juuri yleistymässä rikkaiden leikkikalusta koko kansan kulkuneuvoksi. Amerikkalaisten tuontipyörien ohella Merilä myi aseita, ompelu- ja kutomakoneita sekä veneitä ja niiden moottoreita.[2]
Kuljetusmatkat ja monet välikädet nostivat tuontipyörien hintoja, joten Merilä päätti 1900-luvun alkuvuosina ryhtyä valmistamaan pyöriä itse tuotemerkillä Olympia. Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas valimoineen rakennettiin silloin Kaarinan pitäjään kuuluneelle Turun Nummenmäelle. 1930-luvulla tehdas työllisti parhaimmillaan noin 400 henkilöä. Tehtaassa valmistettiin myös muun muassa moottoreita sekä ompelukonepöytiä, joihin kiinnitetyt tuontiompelukoneet myytiin Suomi-tuotemerkillä.[2]
Tuotannon ohella Merilä piti myös pyörien jakelun omalla vastuullaan. Vuonna 1903 avatusta Tampereen sivuliikkeestä myyntiorganisaatio kasvoi 1930-luvun loppuun mennessä 14 myymälän valtakunnalliseksi ketjuksi, joka myi myös suksia, potkukelkkoja sekä erilaisia maatalouskoneita. Omien liikkeiden lisäksi pyöriä myivät asiamiehet ja kauppamatkustajat.[2]
Vaikeana luonteena Kustaa Merilä oli riidoissa milloin kenenkin kanssa. Kun Nummenmäki liitettiin Turkuun, Merilä laajensi tuotantoaan Turun sijasta Kuopioon, jonne hän rakennutti tehtaan uudelle Savon Pyörä Oy:lle. Toiminta ei kuitenkaan menestynyt, ja vuonna 1952 kiinteistö myytiin vaatevalmistaja Turo Oy:lle. Myös Naantalissa oli tehdas, joka oli Merilän pojan omistuksessa[1]. 1950-luvulla Merilän polkupyörätuotanto menetti kilpailukykyään. Yli 80-vuotias teollisuusneuvos Merilä johti yrityksiään miltei kuolemaansa 1961 saakka, minkä jälkeen valtio haki liiketoiminnan konkurssiin verovelkojen vuoksi 1963.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Karikoski, V. A. M & Kannel, T. K. & Lavonius, K. A.: ”Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas K. E. Merilä”, Suomen teollisuus, s. 257. Kivi, 1951.
- ↑ a b c d e Tapani Mauranen: Teollisuusneuvos Kustaa E. Merilä (1875–1961). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 1.12.2013
- ↑ a b Kupila, Sanna: Sisua, siloa ja sinappia: merkkituotteita Turusta, s. 32–34. Turku: Turun maakuntamuseo, 2004. ISBN 951-595-090-2
- ↑ Mikko Kylliäinen: Kustaa Merilän merkit. Pikajalka, Pyörävanhusten äänenkannattaja, 2/2004, s. 7–10. ISSN 1457-5566 Lehden numero verkossa. (pdf) Viitattu 1.12.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesa Rohila: Nostalgiset polkupyörät. Alfamer 2007. ISBN 978-952-5089-93-6.