Sunnuntaistrippi

Tyypillinen standardimuotoisen sunnuntaistripin ruutujako. Numero 1 on otsikkoruutu ja numero 2 ”hukkavitsiruutu”. Pitkät ruudut voidaan haluttaessa jakaa useammaksi pieneksi ruuduksi.

Winsor McCayn Pikku Nemo Höyhensaarilla -sarjan sivun kokoinen strippi vuodelta 1907.

Sunnuntaistrippi on strippisarjakuvan tavallista suurempi strippi, joka on tarkoitettu ilmestymään vain sunnuntaisin. Sanomalehtisarjakuvat voivat ilmestyä kahdessa eri koossa: muina päivinä pienempinä, yksirivisinä arkipäivästrippeinä ja sunnuntaisin suurempina, kaksi- tai kolmerivisinä sunnuntaistrippeinä. Jotkin sarjat ilmestyvät vain sunnuntaistrippeinä, jotkin taas vain arkipäivästrippeinä, ja jotkin molemmissa muodoissa. Sunnuntaistripit ovat yleensä värillisiä, vaikka sama sarja ilmestyisi arkipäivisin mustavalkoisena.

Vain kuutena päivänä viikossa ilmestyvät lehdet saattavat julkaista sunnuntaistripit jo lauantaina.

Sunnuntaistrippien standardirakenne

Vielä 1900-luvun alkupuolella lehdet saattoivat julkaista hyvin suuria, jopa sivun kokoisia sunnuntaistrippejä suosituista sarjakuvista, mutta myöhemmin niiden koko on huomattavasti pienentynyt. Amerikkalainen lehdistö on vakiinnuttanut sunnuntaistripin standardipohjan, jota useat syndikoidut sarjakuvat käyttävät. Sen ruutujako on suunniteltu siten, että lehdet voivat halutessaan julkaista stripin useassa eri muodossa tai koossa tarpeittensa mukaan. Normaalissa muodossaan standardimuotoinen sunnuntaistrippi on kolmirivinen ja jokaisella rivillä on vähintään kaksi ruutua. Ensimmäinen ruutu on otsikkoruutu, joka sisältää sarjan nimen.

Lehdet saavat halutessaan jättää ylimmän rivin kokonaan julkaisematta, joten sarjakuvapiirtäjien on täytettävä ensimmäiset ruudut sisällöllä, jonka lukeminen ei ole välttämätöntä muun stripin ymmärtämiselle. Vitsisarjakuvissa niihin sijoitetaan yleensä niin sanottu hukkavitsi (engl. throwaway joke), pääaihetta sivuava lyhyt irrallinen vitsi. Hukkavitsin sijasta ylimmällä rivillä voi olla myös päävitsin pitkitetty johdanto. Sunnuntaistrippi voidaan järjestää myös pystysuunnassa julkaistavaksi, jolloin otsikkoruutu on mukana, mutta ylimmän rivin toinen ruutu saattaa jäädä pois. Varsinkin toinen ruutu tunnetaan tämän vuoksi ”hukkavitsiruutuna”.

Jotkut sarjakuvapiirtäjät ovat kokeneet sunnuntaistrippien ruutujaon ilmaisunvapauttaan rajoittavana. Lassin ja Leevin piirtäjä Bill Watterson hankki itselleen 1990-luvun alussa luvan piirtää vapaaseen ruutujakoon perustuneita sunnuntaistrippejä, joita lehdet eivät saaneet leikellä. Myös jotkut muut suositut sarjakuvat, kuten Jere, käyttävät tällaisia vapaasti sommiteltuja sunnuntaistrippejä, mutta ne ilmestyvät rajoitetussa koossa.

1900-luvun alkupuolella joidenkin suurten sunnuntaistrippien yhteydessä saattoi ilmestyä tilantäytteenä toinen, yksirivinen oheissarjakuva (topper), joka oli yleensä saman piirtäjän tekemä.