Sunnuntaimetsästäjät
Sunnuntaimetsästäjät | |
---|---|
Maalaislääkäri Nimrod Reseptén (Matti Jurva), Jallu Äkkiväärä (Onni Veijonen), Eulalia (Hildur Lehmus), asemapäällikkö Semaforus Obstinatus Fasán (Väinö Lehmus), Felix-Leo Fasán (Birger Pohjanheimo) ja Kerttu (Saima Lehmus). |
|
Ohjaaja | Hjalmar V. Pohjanheimo |
Käsikirjoittaja | Martti Nisonen |
Tuottaja | Hjalmar V. Pohjanheimo |
Säveltäjä | Martti Nisonen |
Kuvaaja | Asser Pohjanheimo |
Pääosat |
Birger Pohjanheimo Väinö Lehmus Saima Lehmus |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Lyyra Filmi |
Ensi-ilta | 27. maaliskuuta 1921 |
Kesto | 41 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | ei tiedossa |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Sunnuntaimetsästäjät on vuonna 1921 valmistunut suomalainen Hjalmar V. Pohjanheimon tuottama mykkäkomedia. Elokuva sai ensi-iltansa 27. maaliskuuta 1921 Lyyra I -teatterissa Helsingissä.
Elokuvassa seikkailevat kaksi likinäköistä metsämiestä asemapäällikkö Fasán ja maalaislääkäri Reseptén, sekä Fasánin poika Felix-Leo. Felix-Leo lähtee yhteiselle syysmetsästysreissulle mielellään, sillä hän tietää tapaavansa siellä metsävartijan tyttären Kertun, johon hän on rakastunut. Maalaislääkäri Reseptén haluaisi kuitenkin naittaa nuorimman sisarensa Eulalian Felix-Leolle. Metsästysreissulla Felix-Leo käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen suostumuksen avioliittoon Kertun kanssa, joka lopulta onnistuukin. [1]
Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan vuoden kotimaisista uutuuksista paras. Elokuva on tuhoutunut kahta välitekstiplanssia lukuun ottamatta, ja se jäi Lyyra Filmin viimeiseksi elokuvaksi. [1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Birger Pohjanheimo - Felix-Leo Fasán
- Väinö Lehmus - Asemapäällikkö Semaforus Obstinatus Fasán
- Saima Lehmus - Kerttu, metsänvartijan tytär
- Hildur Lehmus - Eulalia, Recepténin sisar
- Onni Veijonen - Jallu Äkkiväärä
- Matti Jurva - Maalaislääkäri Nimrod Receptén
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sunnuntaimetsästäjät Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 22.7.2020.