Suhdannetalletus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suhdannetalletus on Suomessa talouspoliittisen valtuuslain nojalla yrityksiltä talouden noususuhdanteessa kerättävä rahamäärä, jolla koetetaan estää talouselämän ylikuumenemista ja hintojen nousua. Suhdannetalletus tehdään valtioneuvoston päätöksen perusteella ja se maksetaan takaisin yrityksille myöhemmin, kun valtioneuvosto niin päättää. Suhdannetalletuslain (53/1977) nojalla on pyritty tasaamaan suhdannevaihteluita. Ensimmäisen kerran suhdannetalletuksia kerättiin vuosina 1980–1981 ja palautettiin 1982 sekä toisen ja viimeisen kerran 1988–1989, jolloin kerätyt varat maksettiin takaisin 1991.[1]

Suhdannetalletuslain nimikkeenä oli 1977–1983 laki liiketoiminnan perusteella suoritettavista suhdannetalletuksista. Laki on edelleen voimassa, vaikka sitä ei olekaan käytetty. Sitä on muutettu useaan kertaan, viimeksi lailla 257/2008. Lain mukaan suhdannetalletuksen on velvollinen tekemään jokainen veroamaksava liiketoiminnan harjoittaja. Talletuksia ei kuitenkaan kerätä vähän veroa maksavilta yrityksiltä. Talletettava rahamäärä kannetaan neljänä eränä valtioneuvoston määräävänä kantojaksona, jonka pituus on 12–18 kuukautta. Suhdannetalletuksen kantaa ja palauttaa lääninverovirasto. Kerätyt varat talletetaan Suomen Pankkiin ja valtio maksaa niille korkoa, joka on 2,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin peruskorko.[2]

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 788.
  2. Suhdannetalletuslaki.