Stockhultin kätkö
| Stockhultin kätkö Loshultsbronserna |
|
|---|---|
 |
|
| Löytyminen | |
| Valtio | Ruotsi |
| Löytöpaikka | Loshult (d) |
| Löytöpäivä | |
| Säilytys | |
| Paikkakunta | Tukholma |
| Kokoelma | Ruotsin historiallinen museo |
| Näytteillä | Forntider (2), Rum 5 |
| Luettelotunnus | SHM 11217 |
| Kuvaus | |
| Materiaali | pronssi |
| Valmistustapa | valaminen |
| Esittää | Pronssinen olkakirves, Vyölevy ja Tutulus |
| Valmistettu | |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Valmistettu | |
| Alue | Skandinavia |
 Stockhultin kätkö |
|
| Commons | luokka |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Stockhultin kätkö on Ruotsin Skånessa Loshultissa vuonna 1898 löydetty kätkö. Maakätkön esineitä on näytteillä Tukholman Historiallisessa museossa. Ne on ajoitettu aikahaarukkaan 1500–1300 eaa., joten nhe kuuluvat Skandinavian pronssikauteen.[1][2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maakätkö löytyi vuonna 1898, kun rautatietyömaalla räjäytettiin radan tieltä siirtolohkaretta Stockhultissa. Lohkare oli joidenkin tietojen mukaan ollut kuppikivi [3]. Räjähdyksen jälkeen huomattiin kiven alta pilkistäviä esineitä. Työmaata johti Victor Svensson ja mukana oli kaksi muuta työmiestä. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että oikea löytövuosi olisikin 1900. Esineet luovutettiin 800 kruunulla Historiska museetille Tukholmaan vuonna 1900. Esineet on liitetty siellä kokoelmiin ja luetteloitu numeron SHM 11217 alle.[1][4][2]
Kätkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kätkön esineet ovat pronssia ja niissä on käytön jälkiä. Kätkössä oli kuusi kirvestä, joista kolme on eri mallisia olkakirveitä ja kolme muuta reikäkirveitä. Reikäkirveissä on pyöreä kauluksellinen reikä, joiden hamarapäässä on pyöreä nuppi. Yksi kirveistä on lähes ehjä ja varsin pitkälapainen. Terän palko on kaareva ja leveä. Toinen reikäkirves on kapealapaisempi, mutta terän palosta on lohjennut palasia. Kolmannen kirveen terän lapa on katkennut keskeltä.[4]
Yksi aseista on keihäänkärki, jonka terän pää om katkennut pois ja jonka putkimainen kiinnitysholkki on myös katkennut.[4]
Kätkössä oli kaksi pronssipatsasta, jotka esittävät samannäköisiä hattupäisiä miehiä, joilla on yllään lannevaatteet. Muuten ehjistä patsaista puuttuvat kädet. Olkapäissä on reiät kohdissa, joihin kädet oli kiinnitetty. Lierihatut ovat luultavasti korkea-arvoisten henkilöiden tunnusmerkki. Pronssikaudella hatun korkeus näyttää liittyneen arvovaltaan. Hatuissakin on reiät, joihin olisi voinut työntää esimerkiksi sulat tai sarvet. Patsaiden muotoilu ja motiivi muistuttaa vastaavia luomuksia Lähi-idässä tai Välimeren ympäristössä. Ne saattavat silloin esittää auringonjumalaa tai muuta palvonnan kohdetta. Jos päätelmät ovat oikeat, ovat ne vanhimmat jumalankuvat pohjoisessa Euroopassa. Kristian Kristiansen ja Thomas Larsson ovat yhtä mieltä, että ne esittävät ”jumalallisia kaksosia”. Tällainen uskomus oli varhaisilla indoeurooppalaisilla heidän levittäytyessään Anatoliasta Euroopan poikki.[4][2][3][5]
Kätkön kaksi vyölevyä oli ilmeisesti kätketty ehjinä, mutta todennäköisesti kiven räjäytys on hajottanut ne. Aivan kaikkia levyjen kappaleita ei ole saatu talteen. Suurempi vyölevy on halkaisijaltaan 27,8 senttimetriä ja se painaa 380 grammaa. Siinä on koristeena kolme kierrosta kaksoisspiraaleja ja niiden välissä on muita ornamentteja. Pienemmässä vyölevyssä, jonka halkaisija on 15,8 senttimetriä, on kaksi kierrosta kaksoisspiraaleja ja niiden välissä ornamentteja. Sen keskipiikki on 3,7 senttimetriä pitkä, vaikka se on poikki. Tämä levy painaa 165 grammaa.[4]
Pronssikauluksia löytyi kolme. Suurimman pohja on halkaisijaltaan 18,5 senttimetriä ja se on 8,8 senttimetriä korkea. Sen koristeena on kolme riviä kaksoisspiraaleja, joiden välissä on ornamentteja. Kaulus on lähes ehjä. Toinen kaulus löytyi neljänä kappaleena. Siinä on koristeena kaksi riviä kaksoisspiraaleja, joiden välissä on ornamentteja. Tämän halkaisija on 18 senttimetriä ja sen paino on 117 grammaa. Viimeinen kaulus on kolmessa osassa. Sen halkaisija on 18 senttimetriä ja korkeus 8,8 senttimetriä. Sen koristelussa on käytetty kolme riviä kaksoisspiraaleja, joiden välissä on ornamentteja.[4]
Kätköstä löytyi fragmentteja viidestä spiraalisormuksesta, jotka oli valmistettu kietomalla litteää pronssilankaa sormen ympärille. Yksi sormus oli hajonnut kolmeen ja toinen kuuteen osaan. Spiraalien halkaisijat vaihtelevat välillä 19–22 millimetriä. Sormuksen ulkosivulla kiertää pieni kohoharjanne. Kaikkia fragmentteja ei ole saatu talteen, mutta toisaalta kaikkia löydettyjä osasia ei ole pystytty yhdistämään muihin. Maininta katkelmista koskee myös löydettyjä spiraalisia käsirenkaita. Niiden fragmentteja säilytetään laatikossa sekaisin.[4]
Viimeinen löytöryhmä muodostuu vaatekoristeista eli tutuluksista eli napeista. Niiden muoto muistuttaa vyölevyjä sikäli, että ne ovat pyöreitä ja niissäkin on keskellä nuppi tai piikki. Suurin tutulus muistuttaa lierihattua, jossa on pyöreä lakiosa. Sen paino on 1,25 grammaa. Sen muita mittoja ei ole käytettävissä. Muut tutulukset, joita on 35 kappaletta, ovat keskenään samaa tyyppiä, mutta niiden kunto vaihtelee. Niiden halkaisija on 3–5 senttimetriä.[4]
-
-
-
-
-
-
-
Pienoisveistoksia
Ajoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki tunnistettavat esineet on tyyppinsä perusteella ajoitettu Skandinavian pronssikaudelle Monteliuksen periodille II eli 1500–1300 eaa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Loshultin maakätkö Skånessa Riksantikvarieämbetet. 12.11.2003. Swedish National Heritage Board. Viitattu 14.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Rosborn, Sven: Den skånska historien, s. 101–103. Määritä julkaisija! ISBN 91-973777-0-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.6.2018). (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Price, Theron Douglas: ”Hoards and sacrifies”, Ancient Scandinavia: An Archaeological History from the First Humans to the Vikings, s. 212–218. Oxford University Press, 2015. ISBN 9780190231972 lähellä oikeaa kohtaa (Google books) (viitattu 16.6.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Stockhultin kätkö SHM:n esinetietokanta. Statens Historiska Museet. Viitattu 14.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Kristian Kristiansen, Thomas B. Larsson: The Rise of Bronze Age Society: Travels, Transmissions and Transformations, 2005
