Steve Thomas (jääkiekkoilija)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kanadalaista jääkiekkoilija. Muista samannimisistä henkilöistä katso Steve Thomas.
Steve Thomas
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1963 (ikä 61)
Stockport, Englanti
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Stumpy
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 180 cm
Paino 84 kg
Seura
Seura Tampa Bay Lightning
Sarja NHL
Tehtävä kehitysvalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1984–2004
Seurat St. Catharines Saints (AHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
New York Islanders (NHL)
New Jersey Devils (NHL)
Mighty Ducks of Anaheim (NHL)
Detroit Red Wings (NHL)

Stephen Anthony Thomas (s. 15. heinäkuuta 1963 Stockport, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläissyntyinen kanadalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Hän pelasi urallaan NHL:ssä yhteensä 1235 runkosarjaottelua tehopistein 421+512=933 ja keräten 1306 jäähyminuuttia sekä 164 playoff-ottelua tehopistein 53+52=105 ja keräten 169 jäähyminuuttia. Nykyään Thomas toimii NHL-joukkue Tampa Bay Lightningin organisaatiossa kehitysvalmentajana.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-varaamattomana Toronto Maple Leafsiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas syntyi Englannissa, mutta kasvoi Ontarion Markhamissa. Hän kävi lukion Markham District High Schoolissa ja pelasi ohella myös jääkiekkoa OJHL-joukkue Markham Waxersissa. Thomas pelasi jo kaudella 1980–1981 yhden ottelun OHL-joukkue Toronto Marlborosissa, mutta varsinaisen tulokaskautensa hän pelasi kuitenkin kaudella 1982–1983. Viimeisellä OHL-kaudellaan 1983–1984 Thomas oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Peter Zezelin jälkeen tehoilla 51+54=105. Hän sijoittui koko liigan maalipörssissä kymmenenneksi.[1]

Thomasia ei koskaan varattu NHL:ään, vaan hän teki junioriuransa jälkeen vapaana agenttina sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa toukokuussa 1984. Hän pelasi kauden 1984–1985 suurimmaksi osaksi seuran farmijoukkue St. Catharine Saintsissa, AHL:ssä. Thomas voitti joukkueen sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehtyään 64 runkosarjaottelussa tehot 42+48=90. Hän jakoi koko liigan maalipörssin toisen sijan Binghamton Whalersin Mike Siltalan kanssa ja sijoittui pistepörssissä neljänneksi.[1] Thomas palkittiin kauden päätteeksi AHL:n parhaana tulokkaana Dudley "Red" Garrett Memorial Awardilla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2] Maple Leafsin NHL-joukkueessa hän pelasi kauden aikana 18 runkosarjaottelua tehopistein 1+1=2.

Kaudesta 1985–1986 Thomas pelasi vielä osan farmissa. Hän pelasi Maple Leafsissa varsinaisen tulokaskautensa NHL:ssä tehden 65 runkosarjaottelussa hienot tulokastehot 20+37=57 ja kymmenessä playoff-ottelussa tehot 6+8=14. Thomas oli pudotuspeleissä joukkueen paras pistemies. Ensimmäisellä kokonaisella NHL-kaudellaan 1986–1987 hän teki 78 runkosarjaottelussa tehot 35+27=62, joilla Thomas oli Maple Leafsin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[1] Hän jakoi kolmen muun pelaajan ohella seitsemällä osumallaan NHL:n voittomaalipörssin voiton.[3]

Blackhawks, Islanders ja Devils

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1987 Maple Leafs kauppasi Thomasin, Rick Vaiven ja Bob McGillin Chicago Blackhawksiin vaihdossa Ed Olczykiin ja Al Secordiin.[2] Hän kärsi siellä kaksi kautta kuitenkin loukkaantumisista, joiden takia Thomas pelasi niiden aikana yhteensä vain 75 runkosarjaottelua. Kolmannella ja ensimmäisenä terveenä viettämällään Blackhawks-kaudellaan 1989–1990 hän oli joukkueen paras maalintekijä 40 osumallaan.[1]

Kesken viidennen Blackhawks-kautensa 1991–1992, lokakuussa 1991 Thomas kaupattiin Adam Creightonin kanssa New York Islandersiin vaihdossa Brent Sutteriin ja Brad Laueriin.[2] Seuraavalla kaudella 1992–1993 hän nousi Islandersin varakapteeniksi ja teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 37+50=87. Thomas oli joukkueen toiseksi paras pistemies Pierre Turgeonin jälkeen. Kevään 1993 pudotuspeleissä hän nousi Islandersissa tutkaparinsa Ray Ferraron kanssa joukkueen sankariksi johdattaessaan Islandersin johtotähti Turgeonin loukkaantumista huolimatta konferenssifinaaleihin saakka. Kaudella 1993–1994 Thomas oli tehoilla 42+33=75 joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Turgeonin jälkeen. Työsulun takia lyhennetyllä kaudella 1994–1995 hän oli 11 osumallaan Islandersin kolmanneksi paras maalintekijä.[1]

Kauden 1995–1996 kynnyksellä, lokakuussa 1995 Islanders kauppasi Thomasin New Jersey Devilsiin, joka kauppasi vaihdossa Claude Lemieux'n. Hän voitti joukkueen sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 26+35=61.[1] Kahdella seuraavalla kaudella Thomasin rooli muuttui hieman puolustavammaksi ja hän teki runkosarjassa yhteensä enää 58 tehopistettä.[2]

Paluu aiempiin seuroihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1998 Thomas teki vapaana agenttina sopimuksen ensimmäisen NHL-seuransa Toronto Maple Leafsin kanssa. Hän nousi kaudella 1998–1999 joukkueen kapteenistoon ja oli Maple Leafsin toiseksi paras pistemies Mats Sundinin jälkeen tehoilla 28+45=73, kuten myös seuraavalla kaudella 1999–2000. Kevään 2000 pudotuspeleissä Thomas oli joukkueen paras maalintekijä kuudella osumallaan. Kaudella 2000–2001 loukkaantumiset lyhensivät hänen runkosarjaansa 57 ottelun mittaiseksi.[4] Hän teki niissä vain kahdeksan maalia, mutta kevään 2001 pudotuspelien 11 ottelussa Thomas onnistui tekemään taas kuusi osumaa jakaen Maple Leafsin sisäisen maalipörssin voiton Sundinin kanssa.[1]

Kaudeksi 2001–2002 Thomas palasi vapaana agenttina vuoden mittaisella sopimuksella Chicago Blackhawksiin.[5] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi ja ehti pelata vain 34 runkosarjaottelua, kunnes Thomasin kausi päättyi nilkkamurtumaan. Heinäkuussa 2002 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Blackhawksin kanssa.[6] Kesken kauden 2002–2003, siirtotakarajalla maaliskuussa 2003 Thomas kaupattiin Mighty Ducks of Anaheimiin vaihdossa viidennen kierroksen varausvuoroon kesälle 2003.[7] Hän eteni joukkueen kanssa aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, mutta New Jersey Devils vei ne kuitenkin seitsemännessä ottelussa voittaen Mighty Ducksin ottelussa 3-0.

Pelaajauran loppuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas oli pelaamatta koko alkukauden 2003–2004, kunnes hän siirtyi marraskuussa 2003 loppukauden kattaneella ja miljoonan dollarin arvoisella sopimuksella loukkaantumisista kärsineeseen Detroit Red Wingsiin.[8] NHL:n työsulkukauden 2004–2005 jälkeen Thomas haki syksyllä 2005 try-outin kautta pelipaikkaa Toronto Maple Leafsista, mutta ei jatkanut enää harjoitusleirin jälkeen joukkueen vahvuudessa.[2]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Milano 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Suomi 1991 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Wien 1996 jääkiekko

Thomas edusti Kanadaa MM-kilpailuissa vuosina 1991, 1992, 1994 ja 1996. Vuosien 1991 ja 1996 turnaukset päättyivät hopeaan. Vuoden 1996 turnauksessa hän toimi Kanadan kapteenina.[3]

Pelaajauran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomas toimi pelaajauransa jälkeen OJHL-joukkue St. Michael's Buzzersin apuvalmentajana ja mentorina. Syyskuussa 2010 NHL-joukkue Tampa Bay Lightning pestasi hänet nuorten pelaajien konsultiksi.[9] Kaudella 2011–2012 Thomas nousi seuran pelaajakoordinaattoriksi ja kaudesta 2012–2013 hän on toiminut Lightningin ja AHL-joukkue Syracuse Crunchin kehitysvalmentajana.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thomasilla on tytär Lauren sekä poika Christian, joka pelaa NHL-joukkue Montréal Canadiensin organisaatiossa. Steve ja Christian Thomas ovat OHL:n kaikkien aikojen ensimmäinen isä ja poika, jotka ovat tehneet yhden kauden aikana 50 maalia.[10]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1980–1981 Markham Waxers OJHL 42 22 25 47 76 - - - - -
Toronto Marlboros OHL 1 0 0 0 0 - - - - -
1981–1982 Markham Waxers OJHL 48 68 57 125 113 - - - - -
1982–1983 Toronto Marlboros OHL 61 18 20 38 42 - - - - -
1983–1984 Toronto Marlboros OHL 70 51 54 105 77 - - - - -
1984–1985 St. Catharines Saints AHL 64 42 48 90 56 - - - - - Ykköstähdistö
Toronto Maple Leafs NHL 18 1 1 2 2 - - - - -
1985–1986 St. Catharines Saints AHL 19 18 14 32 35 - - - - -
Toronto Maple Leafs NHL 65 20 37 57 36 10 6 8 14 9
1986–1987 Toronto Maple Leafs NHL 78 35 27 62 114 13 2 3 5 13
1987–1988 Chicago Blackhawks NHL 30 13 13 26 40 3 1 2 3 6
1988–1989 Chicago Blackhawks NHL 45 21 19 40 69 12 3 5 8 10
1989–1990 Chicago Blackhawks NHL 76 40 30 70 91 20 7 6 13 33
1990–1991 Chicago Blackhawks NHL 69 19 35 54 129 6 1 2 3 15 MM 10 5 3 8 12
1991–1992 Chicago Blackhawks NHL 11 2 6 8 26 - - - - - MM 5 2 2 4 4
New York Islanders NHL 71 28 42 70 71 - - - - -
1992–1993 New York Islanders NHL 79 37 50 87 111 18 9 8 17 37
1993–1994 New York Islanders NHL 78 42 33 75 139 4 1 0 1 8 MM 6 1 5 6 0
1994–1995 New York Islanders NHL 47 11 15 26 60 - - - - -
1995–1996 New Jersey Devils NHL 81 26 35 61 98 - - - - - MM 8 2 3 5 10
1996–1997 New Jersey Devils NHL 57 15 19 34 46 - - - - -
1997–1998 New Jersey Devils NHL 55 14 10 24 32 6 0 3 3 2
1998–1999 Toronto Maple Leafs NHL 78 28 45 73 33 17 6 3 9 12
1999–2000 Toronto Maple Leafs NHL 81 26 37 63 68 12 6 3 9 10
2000–2001 Toronto Maple Leafs NHL 57 8 26 34 46 11 6 3 9 4
2001–2002 Chicago Blackhawks NHL 34 11 4 15 17 5 1 1 2 0
2002–2003 Chicago Blackhawks NHL 69 4 13 17 51 - - - - -
Mighty Ducks of Anaheim NHL 12 10 3 13 2 21 4 4 8 8
2003–2004 Detroit Red Wings NHL 44 10 12 22 25 6 0 1 1 2
20 kautta yhteensä NHL 1235 421 512 933 1306 164 53 52 105 169

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g HockeyDB
  2. ↑ a b c d e Legends of Hockey
  3. ↑ a b c EliteProspects
  4. ↑ Himanen, Jari: Puolimatkan krouvi - Toronto Maple Leafs 21.1.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 14.7.2014.
  5. ↑ Probert ja Spacek jatkavat, myös Thomas Chicagoon 18.7.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 14.7.2014.
  6. ↑ Uusia sopimuksia NHL:ssä: Garon jatkaa Montrealissa 22.7.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 14.7.2014.
  7. ↑ Siirtorumba takana: Niinimaa Islandersiin, Carter Rangersiin 11.3.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 14.7.2014.
  8. ↑ Steve Thomas Detroitiin 11.3.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 14.7.2014.
  9. ↑ Lightning hire Steve Thomas as player consultant 3.9.2010. The Sports Network. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Zwolinski, Mark: Generals’ Christian Thomas follows in father Steve’s 50-goal footsteps 24.3.2011. Toronto Star. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Steve_Thomas_(jääkiekkoilija)&oldid=20353150”