Stephen Van Rensselaer

Stephen Van Rensselaer
Henkilötiedot
Syntynyt	1. marraskuuta 1764 New York City, New York, Brittiläinen Amerikka
Kuollut	26. tammikuuta 1839 (74 vuotta) Albany, New York, Yhdysvallat
Muut tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stephen Van Rensselaer (1. marraskuuta 1764 New York City, New York, Brittiläinen Amerikka – 26. tammikuuta 1839 Albany, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen maanomistaja, poliitikko ja upseeri. Hän omisti parhaimmillaan yli miljoonaa eekkeriä viljelysmaata New Yorkin osavaltiossa, ja hänen maillaan oli jopa 100 000 vuokraviljelijää.

CNN Money -julkaisun mukaan inflaatio huomioiden Van Rensselaer oli Yhdysvaltain historian kuudenneksi rikkain mies John D. Rockefellerin, Cornelius Vanderbiltin, John Jacob Astorin, Stephen Girardin ja Richard Mellonin jälkeen ja Andrew Carnegien kanssa.

Elämä ja ura

Van Rensselaer oli viidennessä polvessa Killian Van Rensselaerin (noin 1580–1645), New Yorkin Rensselaerwyckin alkuperäisen omistajan, jälkeläinen. Killian Van Rensselaerin hankki suuret maaomistuksensa Uusissa-Alankomaissa vuosina 1630–1637. Stephen valmistui Harvardin yliopistosta vuonna 1782 ja avioitui seuraavana vuonna kenraali Philip Schuylerin tyttären Margaretin kanssa. Stephen Van Rensselaeria puhuteltiin aina kohteliaasti alankomaalaisella arvonimellä patroon, vaikka hän menetti vapaaherran oikeutensa Yhdysvaltojen itsenäistyttyä. Saadakseen vuokraviljelijät mailleen hän asetti vuokrat niin alhaisiksi, että sai niistä arvion mukaan vain yhden prosentin tuoton. Hänellä oli pian 900 tilaa, joista kukin oli 150 eekkerin suuruinen. Varallisuutensa turvattuaan hän ryhtyi politiikkaan. Vuosina 1780–1790 hän oli New Yorkin edustajainhuoneessa federalistipuolueen edustaja, ja vuosina 1791–1795 hän oli osavaltion senaatin jäsen. Hän oli New Yorkin varakuvernööri (1795–1801) kahden kauden ajan, John Jayn ollessa kuvernöörinä. Vuonna 1801 hän toimi osavaltion perustuslakikokouksen puheenjohtajana, ja vuosina 1808–1810 hän oli jälleen edustajainhuoneessa. Hän kannatti kiihkeästi kanavan rakentamista Hudsonjoen ja Suurten järvien välille, ja ehdotettua reittiä ynnä muuta tutkineen komission jäsenenä hän antoi hanketta puoltaneen raportin edustajakokoukselle vuonna 1811.

Van Rensselaerista tuli miliisin majuri vuonna 1786, eversti vuonna 1788 ja kenraalimajuri vuonna 1801. Vuoden 1812 sodassa Ison-Britanniaan vastaan hänet nimitettiin Yhdysvaltain joukkojen komentajaksi pohjoiselle rajalle. Vaikka hän piti sotaa ennenaikaisena, hän organisoi miliisijoukot, joiden määrä riitti Ylä-Kanadan valtaamiseen. Hän johti New Yorkin osavaltion erillisen miliisin ensimmäistä divisioonaa, ja 13. lokakuuta 1812 hän kärsi katastrofaalisen tappion Queenston Heightsin taistelussa. Koska hän oli oli federalistipuolueen johtajia ja vastusti sotaa, häntä arvosteltiin ankarasti tästä tappiosta, ja hän erosi armeijasta.

Sodan päätyttyä Erien kanavan hanketta jatkettiin, ja vuodesta 1816 kuolemaansa saakka Van Rensselaer oli kanavakomission jäsen ja lähes viidentoista vuoden ajan sen puheenjohtaja. Vuonna 1818 hänet valittiin jälleen edustajainkokoukseen. Hän toimi New Yorkin yliopiston kanslerina jonkin aikaa, ja vuonna 1821 hän oli valtuutettuna New Yorkin perustuslakikokouksessa. Vuosina 1822–1829 hän oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, ja siellä hän äänesti John Quincy Adamsia presidentiksi ja toimi maatalousvaliokunnan puheenjohtajana. Vuosina 1820–1823 hän lähetti omalla kustannuksellaan professorit Amos Eatonin ja Edward Hitchcockin tekemään laajoja tutkimuksia, joiden tulokset julkaistiin teoksessa An Agricultural and Geological Survey of the District adjoining the Erie Canal (1824). Vuonna 1824 hän perusti Troyhyn koulun, joka kaksi vuotta myöhemmin toimi nimellä Rensselaer Polytechnic Institute.

Van Rensselaer jakoi omaisuutensa kymmenen lapsensa kesken sen sijaan, että olisi antanut kaiken vanhimmalle pojalleen, kuten tuolloin oli tapana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stephen Van Rensselaer Wikimedia Commonsissa