Stanisław Haller
| Stanisław Haller | |
|---|---|
 Bolesław Wieniawa-Długoszowski valokuvassa vuodelta 1920-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1872 Polanka Hallera |
| Kuollut | huhtikuu 1940 Harkova |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota Puolan–Neuvosto-Venäjän sota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Stanisław Haller (26. huhtikuuta 1872 – huhtikuu 1940) oli puolalainen kenraali. Haller otti osaa esimerkiksi Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan. Sodan jälkeen hän ajautui välirikkoon Józef Piłsudskin kanssa ja erosi tehtävistään armeijassa. Toisen maailmansodan aikana hän jäi neuvostojoukkojen vangiksi ja tuli NKVD:n teloituttamaksi.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stanisław Haller syntyi vauraaseen maanomistajien sukuun Polanka Hallerassa 26. huhtikuuta 1872. Hänen serkkunsa oli Józef Haller. Stanisław kävi lukion Bielskossa ja liittyi ensin vuonna 1894 vapaaehtoisena ja myöhemmin vuonna 1894 vakinaisena sotilaana Itävalta-Unkarin armeijaan. Hän valmistui sotilasopistosta Wienissä vuonna 1901, minkä jälkeen hänestä tuli pataljoonan komentaja ja esikuntaupseeri Krakovasa.[1]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Hallerista tuli armeijakunnan varapäällikkö, sekä tykistörykmentin komentaja. Toukokuussa 1918 hän oli ylennyt everstiksi ja komensi tykistörykmenttiään Italian vastaisella rintamalla. Marraskuussa 1918 Haller liittyi uuteen Puolan armeijaan toimien Krekovan armeijapiirin esikuntapäällikkönä. 1. tammikuuta 1920 hän sai ylennyksen kenraaliksi ja hänestä tuli Puolan armeijan esikuntapäällikkö. Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan aikana huhtikuussa 1920 toteutettiin Hallerin ja Józef Piłsudskin suunnittelema hyökkäys Kiovaan. Puolalaiset joukot joutuivat kuitenkin myöhemmin vetäytymään Ukrainasta. Haller komensi vetäytymisen aikana ensin 13. jalkaväkidivisioonaa ja myöhemmin 6. armeijaa. Sodan jälkeen hänestä tuli sotilastarkastaja Lwówissa ja uudestaan yleisesikuntapäällikkö vuonna 1923.[1]
Haller oli pitänyt yllä hyviä suhteita Piłsudskin kanssa. Suhteet alkoivat kuitenkin rakoilla Piłsudskin alettua suunnitella toukokuun vallankaappausta. Haller oli saanut tietää vallankaappauksesta etukäteen, ja hän erosi tehtävistään joulukuussa 1925. Vallankaappaus seurasi toukokuussa seuraavana vuonna. Haller pidätettiin vallankaappauksen jälkimainingeissa yhteistyön tekemisestä edellisen hallituksen kanssa. Hänen vapauduttuaan myöhemmin Haller asettui asumaan Polankaan, jossa hän julkaisi vallankaappausta käsittelevän kirjan Wypadki warszawskie ja Piłsudskia kritisoineen kirjan Naród i armia.[1]
Toinen maailmansota alkoi natsi-Saksan hyökätessä Puolaan syyskuussa 1939. Haller yritti saada asemaa armeijassa sodan sytyttyä, ja tätä varten hän matkusti kohti itää. Myös Neuvostoliitto oli hyökännyt Puolaan, ja Haller jäi neuvostojoukkojen vangiksi. Häntä pidettiin vankileirillä Starobilskissä, ja huhtikuussa 1940 NKVD teloitutti hänet Harkovassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 329-330. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
