Sotakaverit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotakaverit
Белорусский вокзал
Ohjaaja Andrei Smirnov
Käsikirjoittaja Vadim Trunin (käännä suomeksi)
Säveltäjä Alfred Schnittke
Kuvaaja Pawel Timofejewitsch Lebeschew
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Mosfilm
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sotakaverit (Belorusski vokzal) on Andrei Smirnovin ohjaama neuvostoliittolainen draamaelokuva vuodelta 1971.

Neljä keski-ikäistä miestä tapaa 11 vuoden jälkeen, vuonna 1956, sodanaikaisen toverinsa hautajaisissa. Sieltä yhteinen jälleennäkeminen jatkuu iltaan meluisassa ravintolassa, josta ei edes saa votkaa ja jossa he joutuvat nuoren sukupolven ivan kohteeksi. Miehet ovat erilaisia: yksi on tiukka teknokraatti ja tehtaanjohtaja, toinen byrokraattinen kirjanpitäjä, kolmas sanomalehtitoimittaja ja kirjailija ja neljäs putkimies.[1]

 Aleksei Glazyrin  pääjohtaja Viktor Harlamov  
 Anatoli Papanov  pääkirjanpitäjä N.Dubinski  
 Jevgeni Leonov  viilari Ivan Prihodko  
 Vsevolod Safanov  lehtimies Aleksei Kirjushin  
 Nina Urgant  sairaanhoitaja Raja  
 Ljubov Sokolova  rouva Prihodko  
 Nikolai Volkov    
 Margarita Terehova    
 Raisa Kurkina    

Sotakaverit sai Suomessa ensi-iltansa Helsingin Capitolissa huhtikuussa 1973, ja se sai teatterikierroksellaan 3 616 katsojaa[2]. Se esitettiin Mainostelevision ohjelmistossa seuraavan vuoden helmikuussa[3]. Helsingin Sanomissa Eeva Järvenpää piti elokuvaa tunnelmaltaan lämpimämpänä kuin mitään neuvostofilmiä pitkiin aikoihin sitä ennen. Hänestä Sotakaverit on hyvin lämmin ja sydämellinen, mutta samalla ironinen ja kriittinen elokuva neuvostoelämästä ja sukupolvien välisestä kuilusta.[1]

  1. a b Järvenpää, Eeva: Lämmin kritiikki neuvostoelämästä. Helsingin Sanomat, 7.2.1974, s. 46. Näköislehti (maksullinen).
  2. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1973 elokuvauutiset.fi. Viitattu 7.2.2024.
  3. Sotakaverit Elonet.