Alfred Schnittke

Alfred Schnittke Moskovassa vuonna 1989.

Alfred Schnittke (ven. Альфред Гарриевич Шнитке, Alfred Garrijevitš Šnitke (24. marraskuuta 1934 Engels, Neuvostoliitto – 3. elokuuta 1998 Hampuri, Saksa) oli venäläis-saksalainen säveltäjä.

Schnittke aloitti musiikin opiskelun vuonna 1946 Wienissä ja muutti kaksi vuotta myöhemmin perheineen Moskovaan. Vuonna 1961 hän valmistui Moskovan konservatoriosta, jossa toimi myöhemmin myös opettajana. Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Vastoin lääkärien odotuksia hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.

Schnittken varhaistuotannossa on paljon vaikutteita Dmitri Šostakovitšilta, mutta tutustuttuaan italialaisen säveltäjän Luigi Nonon tuotantoon hän alkoi käyttää sarjallisuutta sävellyksissään. Pian hän kuitenkin ryhtyi kritisoimaan "sarjallisen itsekieltämisen puberteettisia rituaaleja" ja säveltämään uudella monityylisellä tekniikalla, jossa erilaisia musiikillisia tyylejä sekoitetaan keskenään. Schnittken musiikki nousi esille ulkomailla 1980-luvulla muun muassa Gidon Kremerin vaikutuksesta. Schnittke on säveltänyt muun muassa oopperat Žizn s idiotom (Elämä idiootin kanssa, 1992), Gesualdo (1995) ja Historia von D. Johann Fausten.

Aiheesta muualla

• Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Alfred Schnittke (koko sävellystuotanto listattuna)