Sosiaalikeskus
Sosiaalikeskukset ovat julkisia yhteisötiloja, joita käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin. Niille on yhteistä se että ne toimivat taloudellista voittoa tavoittelemattomasti. Ne saattavat olla paikallisten yhdistysten tai jonkin alueen vähemmistöryhmien, pakolaisten, aktivistien tai alakulttuuriverkostojen ylläpitämiä[1]. Ne tarjoavat tilat monenlaisille kulttuuritapahtumille sekä kokoustiloja esimerkiksi järjestöjen sekä yhdistyksien tapaamisille. Tyypillisesti sosiaalikeskuksen palvelut määrittyvät sen ympäröivän yhteisön tarpeiden ja sen toimintaan osallistuvien henkilöiden taitojen mukaan.
Sosiaalikeskukset sijoittuvat tyypillisesti isoihin kiinteistöihin, jotta niitä voitaisiin käyttää monipuolisesti eri ryhmittymien tarpeiden mukaan. Sosiaalikeskuksia löytyy miltei kaikista eurooppalaisista kaupungeista, joskus vallatuissa ja joskus vuokratuissa tiloissa.
Vapaat tilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansalaisaktivistien ylläpitämiä sosiaalikeskuksia kutsutaan usein autonomisiksi sosiaalikeskuksiksi niiden erottamiseksi valtiollisista tai kunnallisista, sosiaalitoimen yksiköistä. Historiallisesti vastaavia tiloja on Suomessa kutsuttu myös vapaiksi nuorisotiloiksi tai vapaiksi toimikeskuksiksi. 1980-luvun asuntopoliittisten valtausten sijaan ne erikoistuvat vapaan kulttuuritoiminnan tarjoamiseen. Sosiaalikeskukset tarjoa paikan, jossa ihmiset voivat kokoontua ja harrastaa kulttuuria. Ne tarjoavat tilan konserteille, koulutustapahtumille, teatterille, työpajoille, keskustelutilaisuuksille, elokuvien ja dokumenttien näytöksiin sekä kahvilatoimintaan ja omakustanteiden myyntiin. Niissä saatta toimia graffitigallerioita, järjestää taidenäyttelyitä sekä performanssitapahtumia.[2][3]
Toimintaa ylläpitävät usein samalla seudulla toimivat artivistit, jotka myös tuottavat kulttuuritapahtumia. Erilaisia tapahtumia järjestetään maksutta ja koko toimintaa ylläpidetään vapaaehtoistyöllä mutta toimijat eivät harjoita hyväntekeväisyyttä tai toimi sosiaalityöntekijöinä[1]. Tapahtumia ja hankkeita organisoidaan yhteistyölla ja solidaarisesti. Vaikka jokainen sosiaalikeskus on erilainen johdetaan useimpia näiden toiminnoista epähierarkkisesti ja päätöksen teko tehdään konsensuksen hengessä. Useimmat keskuksista sijoittuvat poliittisesti vasemmalle ja voivat sisällyttää toimintaansa anarkistisia sekä autonomisia tavoitteita. Keskuksien toimintaan osallistuu kuitenkin hyvin eritaustoista lähtöisiä henkilöitä.
»Pyrkimyksemme on edelleen sama, haluamme tilan, joka on vapaa auktoriteeteistä, kaupallisuudesta ja syrjinnästä, tilan, joka on kaikille avoin ja jossa ihmisten tarpeet menevät kapitalistisen voiton maksimoinnin edelle. – Squat 64[4]»
Sosiaalikeskusten sekä asukas- ja nuorisokeskusten ero
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sosiaalikeskukset eroavat monissa suhteissa asukas-, nuoriso- sekä työttömien -keskuksista. Yksi ratkaisevimmasta eroista on se, että hanketta on ryhdytty vetämään paikallisen yhteisön omasta aloitteesta ja tilat on saatettu saada haltuun laittomin keinoin. Sosiaalikeskukset pyrkivät usein lainmukaistamaan[5] asemansa osallistumalla esimerkiksi kunnalliseen päätöksentekoon, mutta tilanne voi olla vaikea, jos tilat on saatu käyttöön valtaamalla toiminnan mahdollistava kiinteistö.
»Tilat eivät sitkeistä uskomuksista huolimatta ole rajattu nuorille, mutta samalla tosiasia on, että suurin osa vallattujen tilojen käyttäjistä ovat nuorisolain määritelmän mukaan nuoria. Tästä syystä valtaajat ovat neuvotelleet nimenomaan Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen kanssa, vaikka esimerkiksi kulttuuriasiainkeskus voisi myös olla soveltuva kumppani.– Vapaa Helsinki -kollektiivi[6]»
Sosiaalikeskukset Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisten sosiaalikeskusten esikuvana voidaan historiallisesti pitää Helsingissä alun perin Elmu ry:n 1979 valtaamaa Lepakko-rakennusta, jossa järjestettiin toimintaa vuoteen 1999 asti[7]. Helsingissä toimiva kansalaisjärjestö Oranssi on vallannut tiloja nuoriso- ja kulttuuritoimintaan, yhdistyksen kulttuurikeskus toimii nykyisin Suvilahdessa[8]. Myös Turun nuorisoasiainkeskuksen myöhemmin käyttöön lunastama Auran panimo Turussa on vaikuttanut nykyaikaisten sosiaalikeskusten toimintaan.
Erotuksena ulkomailla tapahtuneista voimakkaista yhteydenotoista poliisin ja artivistien välillä (kuten muun muassa Nørrebron nuorisotalon yhteydessä) sosiaalikeskusprojektit ovat Suomessa edenneet usein yhteistyössä kaupungin virkamiestahon kanssa. Esimerkiksi Helsingissä nuorisoasiainkeskus, asettui Elimäen valtauksen yhteydessä keskeiseksi toimijaksi välittämään valtaajien, kiinteistön omistajan ja poliisin kantoja. Tampereen kiinteistötoimen ilmoitettua, ettei se jatka Hirvitalon vuokrasopimusta, kaupungin taidetoimikunta ja kulttuuritoimi puolsivat paikan vuokrasopimuksen jatkamista[9].
Monien toimitilojen tulevaisuus on ollut kuitenkin säännöllisesti uhattuna, ja esimerkiksi Taiteilijaseura NYTEn tiloja on puolustettu useaan otteeseen taiteen keinoin. Performanssien ohella vuonna 2004 järjestettiin Muuri-projekti, jolloin ylijäämälevyistä rakennettiin talon läpi muuri, johon kuvitetuin graffitein vastustettiin purkamissuunnitelmia. Seuraavana vuonna järjestettiin ”arkeologiset kaivaukset” talon edustalla[10]. Vaikka sosiaalikeskukset ovat vakiinnuttaneet asemaansa suomalaisessa kulttuurielämässä, kiinteistöjen huono kunto aiheuttaa ongelmia. Vaikka tilat on saatu eleellistä vuokraa vastaan tai valtaamalla kaupungilta, tilojen kunnostamiseen ei kerry rahaa – tapahtumia kun järjestetään poikkeuksetta ilmaiseksi. Tällöin kunnostustoimet ovat yksittäisten lahjoittajien ja kaupungilta tai säätiöiltä saatujen satunnaisten tukien varassa. Jotta sosiaalikeskusten toiminta saataisiin kannattavammaksi, tulisi rahoitus tehdä pitkäkestoiseksi.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Talonvaltaajat saivat vihdoin oman sosiaalikeskuksen Sompasaaresta. Viitattu 29.11.2009 Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.6.2009. Viitattu 29.11.2009.
- ↑ Kalenteri. Viitattu 28.11.2009 Sosiaalikeskus Satama. Arkistoitu 22.1.2010. Viitattu 28.11.2009.
- ↑ Velmu ry: Villa Pumpulista pitää tehdä sosiaalikeskus. Viitattu 29.11.2009 Vantaan Sanomat.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tiedote. Viitattu 28.11.2009 Keosto.org. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 28.11.2009.
- ↑ Blogi, Teppo Moisio. Viitattu 29.11.2009 Helsingin Sanomat.[vanhentunut linkki]
- ↑ Vapaa tila, vapaa Helsinki. Viitattu 29.11.2009 Nuorisotutkimus Seura.
- ↑ "Talonvaltaus liikkeenä – miksi squat ei antaudu?" - Leo Stranius&Mikko Salasuo(toim.). Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. (ISBN 978-952-5464-41-2 (PDF)), 2008, nro 19, s. 6-7.
- ↑ Oranssi ry – Oranssi oranssi.net. Viitattu 22.11.2018.
- ↑ Artikkeli Täydellinen ympyrä -lehdessä Viitattu 21.6.2009.
- ↑ Porin yliopistokeskus
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klein, N. Fences and Windows, Picador USA, 2001 ISBN 0-312-30799-3.
- Cracking The System (2008) - . Löytyy myös verkosta. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtaustoiminnan historiaa Suomesta uutissivusto Tresquatin wikissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Nuorisotutkimus seura. "Miksi squat ei antaudu?" Leo Stanius&Mikko Salasuo.
- Lista sosiaalikeskuksista maailmanlaajuisesti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Selfmanaged Social Centers - Itsehallinnoidut sosiaalikeskukset (englanniksi)
- Social Centers, Community Spaces, and Squats From "Italy's Cultural Underground" by Adam Bregman
- Sosiaalikeskus verkosto (UK) (Arkistoitu – Internet Archive)
- "Sosiaalikeskus verkosto" (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The ELF Squat Experiment (Arkistoitu – Internet Archive) - Laalojen kiinteistöjen valtaus kokeilu. (englanniksi)
- What's this place? (2008) - Pampfletti kertomuksista radikaaleista sosiaalikeskuksista Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Löytyy myös verkosta (englanniksi)