Soreahiirenporras
| Soreahiirenporras | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Hiirenporraskasvit Athyriaceae |
| Suku: | Hiirenportaat Athyrium |
| Laji: | filix-femina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Soreahiirenporras eli hiirenporras (Athyrium filix-femina) on yleinen saniainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Soreahiirenportaan pystyhköstä maavarresta nousee kimppuina 30–100 senttimetriä pitkiä lehtiä. Lehtiruoti on suomuinen ja on noin 1/8–1/4 lehtilavan pituudesta. Lapa on kapeanpuikea tai kapean vastapuikea ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat ruodittomia, kapeanpuikeita, sahalaitaisia tai pariliuskaisia. Lehdyköitten tyvipuoliskon pikkulehdykät ovat vastakkain ja tylppätyvisiä. Lehdyköitten alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat soikeita, usein kaarevia ja katesuomuisia. Suomessa soreahiirenportaan itiöt kypsyvät heinä–elokuussa.[1]
Laji muistuttaa eniten monia suurikokoisia alvejuurilajeja, kuten etelänalvejuurta (Dryopteris dilatata), isoalvejuurta (Dryopteris expansa) ja kivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas).[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soreahiirenporrasta ja sen alalajeja kasvaa laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan koko Euroopassa Ukrainan ja Venäjän kaakkoisia aroalueita ja Pohjois-Euroopan arktisia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Keski-Aasian ja Siperian Pohjois-Kiinaan ja -Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa laji on levittäytynyt toisaalta mantereen itä- ja keskiosiin, ja toisaalta mantereen länsiosiin Kaliforniasta Alaskaan. Vähäisempiä havaintoja soreahiirenportaasta on myös muun muassa Pohjois-Afrikasta ja Turkista.[2] Suomessa soreahiirenporras on hyvin yleinen laji maan etelä- ja keskiosissa, mutta harvinaistuu pohjoiseenpäin mennessä. Tunturi-Lapissa laji on jo varsin harvinainen.[3] Pohjois-Lapissa tavataan toista hiirenporraslajia, tunturihiirenporrasta (Athyrium distentifolium)[4].
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soreahiirenporras kasvaa kosteissa metsissä, etenkin purojen varsilla lehtometsässä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat saniaislehdot, rantalehdot, soistuvat lehdot, lehto- ja lähdekorvet ja tunturien alapaljakan rehevät niityt. Lajia voi tavata myös ojissa ja kivikasojen liepeillä.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soreahiirenporrasta käytetään puutarhojen koristekasvina, ja siitä on jalostettu useita lajikkeita.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 51.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Majbräken (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 7.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Soreahiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2018: Kasviatlas 2018: Tunturihiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.6.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2022: Soreahiirenportaan levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Athyrium-filix-femina - soreahiirenporras
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Soreahiirenporras (Athyrium filix-femina)
- Valokki - nettikasvio: Soreahiirenporras (Athyrium filix-femina)
- Puutarha.net: (Sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina)
- ITIS: Athyrium filix-femina (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Athyrium filix-femina (englanniksi)