Soranos Efesoslainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soranos Efesoslainen
Σωρανός ὁ Ἑφέσιος
Soranos ja Antonios Musas kuviteltuna piirroksessa vuodelta 1532.
Soranos ja Antonios Musas kuviteltuna piirroksessa vuodelta 1532.
Henkilötiedot
Syntynyt1. vuosisata
Efesos
Kuollut100-luku
Ammatti lääkäri

Soranos Efesoslainen (m.kreik. Σωρανός ὁ Ἑφέσιος, Sōranos ho Efesios, lat. Soranus Ephesius; 1. vuosisata/100-luku) oli antiikin kreikkalainen lääkäri, joka oli kotoisin Efesoksesta.[1][2]

Soranoksen elämää koskeviin tietoihin liittyy sekaannusta, sillä Sudassa on samalla nimellä kaksi eri artikkelia. Niistä syntyy kuva, kuin Soranos Efesoslaisia olisi ollut kaksi, toinen vanhempi ja toinen nuorempi. Oletettavasti kyseessä on kuitenkin yksi ja sama henkilö.[1]

Soranos oli kotoisin Efesoksesta Vähästä-Aasiasta. Hänen isänsä nimi oli Menandros ja äitinsä Foibe. Soranos harjoitti lääketiedettä ensin Aleksandriassa ja sittemmin Roomassa keisareiden Trajanus ja Hadrianus aikana, toisin sanoen noin vuosina 98–138. Soranos kuului lääketieteen metodiseen koulukuntaan ja oli sen merkittävimpiä edustajia.[1][3] Hän oli Attaloksen opettaja.[1] Muutoin Soranoksen elämästä tiedetään vain se, että hän oli jonkun aikaa Aquitaniassa hoitamassa ihosairauksia, joita seudulla tuohon aikaan esiintyi paljon.[1][4]

Soranos vaikuttaa olleen suuressa maineessa lääkärinä antiikin aikana, ja Augustinus kutsuu häntä nimityksellä ”tunnettu lääketieteen auktoriteetti” (medicinae auctor nobilissimus)[5] ja Tertullianus nimityksellä ”lääketieteen etevimpiä auktoriteetteja” (methodicae medicinae instructissimus auctor).[6] Häntä lainaavat muun muassa Arkhigenes, Caelius Aurelianus, Aetios Amidalainen ja monet muut.[1][7]

Sikiön asentoja kohdussa. Kuvitusta keskiaikaisessa Soranoksen gynekologiaa käsittelevän teoksen käsikirjoituksessa noin vuodelta 900. Bryssel, Bibliothèque Royale, Codex 3714, fol. 28r.

Soranokselta tai hänen nimissään on säilynyt seuraavat lääketiedettä käsittelevät teokset:[1]

  • Naisten vaivoista (Περὶ γυναικείων παθῶν, Peri gynaikeiōn pathōn; lat. De arte obstetricia morbisque mulierum) – Tutkielma, joka koostuu 122 luvusta. Teksti on säilynyt nykyaikaan huonosti ja siihen on tehty paljon myöhempiä muutoksia. Teoksen editio princeps oli F. R. Dietzin ja J. F. Lobeckin laitoksessa vuonna 1838 (Regimontii Prussorum, 8vo.).[1]
  • Kohdusta ja naisten sukuelimistä (Περὶ μήτρας καὶ γυναικείου αἰδοίου, Peri mētras kai gynaikeiū aidoiū; lat. De utero et pudendo muliebri) – Koostettu teoksesta Naisten vaivoista, josta se muodostaa luvut 4 ja 5. Sisältää yhden parhaista antiikin ajalta säilyneistä naisten sukupuolielinten kuvauksista. Teoksen editio princeps oli Jacques Goupylin Rufos Efesoslaisen teosten laitoksessa vuonna 1554 (Pariisi, 8vo.).[1]
  • Luunmurtumien merkeistä (Περὶ σημείων καταγμάτων, Peri sēmeiōn katagmatōn; lat. De signis fracturarum)[1]
  • Sidoksista (Περὶ ἐπιδέσμων, Peri epidesmōn; lat. De fasciis)[1]
  • Hippokrateen elämä (Βίος Ἱπποκράτους, Bios Hippokratūs; lat. Vita Hippocratis) – Ainoa antiikin ajalta säilynyt Hippokrateen elämäkerta, ja muutoinkin ainoa lukuun ottamatta Sudassa ja Johannes Tzetzeellä olevia. Mahdollisesti ollut alun perin osa laajempaa lääketieteellisten elämäkertojen kokoelmaa Lääkäreiden elämät (Βίους ἰατρῶν, Biūs iatrōn), jonka Suda mainitsee. Julkaistu mukana useissa Hippokrateen teosten laitoksissa.[1]
  • Johdanto lääketieteen taitoon (lat. In artem medendi isagoge) – Epäperäinen, todellisuudessa keskiaikainen latinaksi kirjoitettu teos.[8]

Lisäksi hänen teoksikseen mainitaan myös seuraavat, joista tiedetään vain niiden nimet; osa nimistä tunnetaan vain latinankielisistä lähteistä:[1]

  • Akuuteista sairauksista (Περὶ ὀξέων, Peri okseōn)[9]
  • Avuista (Περὶ βοηθημάτων, Peri boēthēmatōn; lat. De adjutoriis)[10]
  • Kuumeista (lat. De febribus)[10]
  • Lisääntymisestä (Περὶ ζωογονίας, Peri zōogonias)[9]
  • Luonnonvastaisista (Περὶ τῶν παρὰ φύσιν, Peri tōn para fysin)[9]
  • Lääkkeidenkäytöstä (Περὶ φαρμακείας, Peri farmakeias)[10]
  • Sielusta (lat. De anima)[11]
  • Siemenestä (Περὶ σπέρματος, Peri spermatos)[9]
  • Syiden kirja (Αἰτιολογουμένους, Aitiologūmenūs; lat. Libri causarum)[10]
  • Taudeista (Περὶ νοσημάτων, Peri nosēmatōn)[9]
  • Terveys (Τὸ ὑγιείνον, To hygieinon; lat. Salutaria praecepta)[9]
  • Yhteisistä (Περὶ κοινοτήτων, Peri koinotētōn; lat. De coenotetis)[9]
  • Yksi kirja lääkinnästä (Μονόβιβλος φαρμακευτικός, Monobiblos farmakeutikos)[10]
  1. a b c d e f g h i j k l m Smith, William: ”Soranus (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Smith, William: ”Soranus (5)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Pseudo-Galenos: Johdanto, eli lääkäri (Introductio sive medicus) 100.4, vol. xiv, s. 684.
  4. Marcellus Empiricus: De medicamentis 100.19, s. 321.
  5. Augustinus: Julianusta vastaan (Contra Julianum) 5.51 (engl. käännös).
  6. Tertullianus: Sielusta (De anima) 100.6 (engl. käännös).
  7. Aetios: Kuusitoista kirjaa lääketieteestä 2.2.55, s. 277.
  8. Fischer, Klaus-Dietrich: The "Isagoge" of Pseudo-Soranus: An Analysis of the Contents of a Medieval Introduction to the Art of Medicine. Medizinhistorisches Journal, 2000, 35. vsk, nro 1, s. 3–30. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. a b c d e f g Soranos Efesoslainen: Naisten vaivoista (De arte obstetricia morbisque mulierum) s. 10, 11, 20, 23, 27, 106.
  10. a b c d e Caelius Aurelianus: Akuuteista sairaiuksista (De morb. acut.) 2.29, 33; Kroonisista sairauksista (De morb. chron.) 1.3, 4.1, s. 143, 153, 289, 494.
  11. Tertullianus: Sielusta (De anima), cc. 8, 15, 25, 44.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]