Soni
Soni[1] (myös sooni[2] < engl. sone[3] < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden,[4] kuuluvuuden[5]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 hertsin siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 desibeliä (40 fonia).[4] Soniasteikko on tasavälinen äänekkyysmitta-asteikko. Sonimäärän kaksikertaistuminen tarkoittaa äänekkyyden kaksinkertaistumista. 10 fonia kovempi siniaalto tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.[4] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.[4] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens[6].
soni | 1 | 2 | 4 | 8 | 16 | 32 | 64 | 128 | 256 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
foni | 40 | 50 | 60 | 70 | 80 | 90 | 100 | 110 | 120 |
Oikeinkirjoitus
Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni.[1] Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.[2]
Katso myös
Lähteet
- Aaltonen, Olli & Aulanko, Reijo & Iivonen, Antti & Klippi, Anu & Vainio, Martti (toim.): Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23956-7
- Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2
- Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0
- Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8
- Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2 Teoksen verkkoversio.
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
- Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5
- Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. (Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteoksen nimi Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko) Helsinki: WSOY, 1960.
Viitteet
- ↑ a b Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
- Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
- Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
- Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
- Teknillinen akustiikka, s. 425.
- Aallot ja korva, s. 80.
- Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
- Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
- Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
- Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
- Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
- Rantala Risto (päätoim.): Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: soni. "Soni, ’äänekkyyden’ yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia." Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM)) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
- Akustiikan perusteet, "Sanasto". (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius-Akatemia.
- Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.
- Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.
- Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.
- ↑ a b Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
- Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. (5., tarkistettu painos) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9
- Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
- CD Facta 2005. WSOY.
- ↑ Communication Acoustics, s. 179.
- ↑ a b c d e Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.
- ↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
- ↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]
Kirjallisuutta
- Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8
- Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2 Teoksen verkkoversio.
- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
Aiheesta muualla
- Harvey Fletcherin artikkelit asa.scitation.org.
- Wilden A. Munsonin artikkelit asa.scitation.org.